Blogi: Timo Vihavainen, su 10.09.2017 15:09

Pala Amerikkaa

Pala Amerikkaa

 

Muistan, miten joskus 1980-luvun alussa neuvostokollegat istuivat Joensuun Cumuluksen lobbyssa ja ihmettelivät suuresti.

Kyseessä oli ilmiö, johon he eivät kotimaassaan törmänneet ja ulkomaillehan pääsivät vain harvat.

Kokolattiamatoilla vuorattu, lasia ja terästä hohtava ympäristö, jossa muzakki soi alituisesti, oli kehitetty ihmisen mukavuuden maksimoimiseksi. Itse asiassa se oli äärimmäisen tylsä, vailla kauneutta tai haasteita. Siinä ei ikään kuin ollut yhtään kulmaa, mihin tarttua.

Siitä huolimatta juuri sen täydellinen helppous ja mukavuus olivat omalla tavallaan viihdyttäviä Kyseessä oli ylivertainen mukavuuslaitos, sanoisin, ellei sanaa olisi jo varattu toiseen käyttöön.

Mukavuus, comfort, oikeastaan viittaa englannissa, uudessa äidinkielessämme lohdutukseen. Itse asialle ei tarvitse tehdä mitään, jos onnistutaan vaikkapa kiinnittämään huomiota johonkin muuhun. Näinhän lapsia lohdutetaan.

A propos, nuo mukavuuslaitokset Suomessa ja Neuvostoliitossa olivatkin kuin eri maailmoista. Jotenkin tuntui siltä, että kun kerran käymälä oli saastalle omistettu paikka, niin sen kaunistelu olisi jotenkin ollutkin asiatonta ja naurettavaa. Olkoon paska juuri sitä mitä onkin.

Pyyhkimiseen soveltuivat puolueen äänenkannattajien sivuista revityt palaset. Asian varjopuolena oli, että niistä tarttui painomustetta, mutta kukapas niitä jälkiä oikeastaan oli tarkkailemassa?

Vakavampi asia oli, että karkean paperin aiheuttaman ärsytyksen voitiin laskea tappavan suuren määrän neuvostokansalaisia syöpään. Sitä paitsi paperia ei voinut huuhdella alas tualetista, joten melkoista paperirahtia saatiin harjoittaa kaupanpäällisiksi. Ihan tuli Turtiaisen Majakovski-suomennos mieleen:

Sutena repisin virkamahdin,

oikeuksiaan en arvoon jätä!

Piru vieköön turhan paperirahdin,

Kaikkinensa, muttei tätä!

Jotenkin tuntui kerran siltä, että tämän, niin sanoakseni alamaailman ilmiöt olivat osa sitä reaalibasista, jolle maan ja kansan elämänmuoto perustui. Voisivatko sellaiset asiat koskaan muuttua? Ainakin ne muuttuisivat hyvin hitaasti. Kaiketi kyseessä oli niin sanotun pitkän keston –longue durée- ilmiö.

Mutta ei se niin ollutkaan. Ensin Moskova ja sitten Pietari muuttuivat tietyltä osaltaan yhtäkkiä. Tietenkään koko maa ja kansa eivät seuranneet samaa tahtia perässä, mutta ilmeisesti olivat tulossa. Ravintoloita, joissa palvelu oli konstailemattoman kohteliasta ja mukavuus täydellistä, alkoi tulla suurkaupunkeihin yhä enemmän. Käymälät olivat laidastaan nuhteettoman siistejä ja parhaimmillaan hämmästyttäviä palatseja.

Joskus teki mieli sanoa kuin Maksim Gorki palattuaan Italiasta kymmenen vuoden jälkeen uudelle, viisivuotissuunnitelman Venäjälle: ”En tunne sinua, Venäjä”!

Kuten tiedetään, Gorki löi riemuissaan kätensä yhteen ja hellitti samalla otteensa matkalaukkujensa kädensijoista. Yrittäessään tarttua niihin uudestaan, hän kopaisi tyhjää ja sanoi alistuneena: ”Entinen olet, Venäjä!”

Mutta tämä on vain anekdootti. Minulta ei Venäjällä ole oikeastaan koskaan varastettu mitään, mikä ei tarkoita, ettei keneltäkään olisi. Mutta eipä kannata tätäkään asiaa liioitella.

Entä tupakointi julkisissa tiloissa? Liikennesääntökjn noudattaminen ja jalankulkijoiden kunnioittaminen?  Uskoin kerran, ettei tämä anarkistinen kansa koskaan muuta tapojaan tässä suhteessa tai sitten vain hyvin hitaasti. siinä olikin iso osa sen viehätystä.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Venäläisessä kaupungissa on nyt ainakin yhtä turvallista kävellä suojatielle auton eteen kuin meilläkin. Ja ravintolassa, jossa tupakointi kielletään, ei tosiaankaan tupakoida. Oluen juominen kadulla on loppunut.

Kaikki tämä tuntuu perin oudolta. Onhan neuvostokaudesta jo neljännesvuosisata, mutta se kesti sentään kauan. Sen mentaliteettiin jättämät jäljet ovat yhä olemassa, väitettään, mutta hyvin suurelta osalta ne ovat niin piilossa, ettei niitä huomaa lainkaan.

Solzhenitsyn sanoi aikoinaan, että Venäjä on jakaantunut kahtia. Toinen puolikas on Moskova ja toinen sitten se laaja, oikea Venäjä.

Uskoin suurta kirjailijaa ja totta hän näyttikin puhuvan. Mutta kaikki muuttuu. Toki rikkaudet ovat yhä kasaantuneet Moskovaan ja tulonjako on suunnilleen yhtä epätasaista kuin Amerikassa, mutta myös provinssissa alkaa olla yhä enemmän mukavuutta, Amerikkaa.

Ei ole mitenkään yllättävää huomata, että jossakin miljoonakaupunki Jekaterinburgissa Hyatt-pilvenpiirtäjä on ihan samanlainen kuin Atlantin takana. Hiukan yllättävää joka tapauksessa on törmätä vastaavaan ilmiöön Petroskoissa, jossa vielä kymmenen vuotta sitten olo paljon jäljellä vanhasta provinsiaalisuudesta.

Totta kyllä, Petroskoi on menettänyt tärkeimmän suurteollisuutensa ja jopa lentolinjansa ulkomaille. Nyt se on ikään kuin vaikeapääsyisessä sopukassa, jonne Suomesta on hankalampi päästä kuin Amerikkaan.

Mutta amerikkalaistyylinen mukavuus on sielläkin yhä silmiinpistävämpää. Park Inn hotelli on kuin suoraan globaalista normitehtaastamme. Verrattuna sodan aattona rakennettuun Severnajaan se on aivan eri oopperasta.

Myös lukuisat ravintolat ovat hyvin laadukkaita ja yleensä hyvin yhdentekeviä. Iloista onkin mennä taas kerran vanhaan Kavkaz-ravintolaan, jossa kaikki on samoin kuin neuvostoaikana. Siellä eivät kelpaa edes maksukortit, vain käteinen.

Jos aikaa olisi ollut, olisin tarkistanut myös vanhan Petrovski-ravintolan, jossa aina ennen sai sieniruukkuja 1700-luvun kellarimiljöössä ja saa kai nytkin.

Mutta se on mennyt alaspäin, kerrotaan.. Karjalainen kornitsa ei erikoisemmin houkuttele. Siinä on jotakin kornia, liian falskia minun makuuni.

Mutta nautitaan nyt sitten tästä Äänisen rannan Amerikasta. Valtava ostoskeskus vastapäätä Kuusisen palatsia on kuin keskelle kaupunkia siirretty Kannelmäen Kaari tai Iso Omena. Amerikkalaiset kahvilaketjut tarjoavat juuri sitä samaa tuotetta kaikkialla. It never varies.

Vackert så, sanoi ruotsalainen. Onpahan nyt kaukana takana se aika, jolloin Itä-Karjalan pääkaupungista ei millään meinannut löytyä pitkiä alushousuja, vaikka kylmä viima puhalsi Ääniseltä. Nyt tilanne on normalisoitunut ja ihmisiltä puuttuu vain rahaa, jos sitäkään.

Timo Vihavainen su 10.09. 15:09

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Tavattomuuden lähteillä

ke 16.01. 23:10

Memento

ti 15.01. 23:23

Taantuminen totalitarismiin

su 13.01. 10:28

Kunnian kuuleminen

la 12.01. 00:01

Strateginen isku

to 10.01. 23:42

Ranskan jälkivaikutusta

ke 09.01. 23:15

Fingerporilainen aikakausi

ti 08.01. 22:27

Eselin

ma 07.01. 22:32

Pois nälkärajalta

su 06.01. 22:33

Ohranointia

la 05.01. 22:59

blogit

Vieraskynä

Vihapuhe on ihmisoikeus

ke 09.01.2019 17:44

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa -luentosarja alkaa

la 12.01.2019 00:06

Professorin Ajatuksia

Oulun tapauksen poikimaa huumoria

ke 16.01.2019 23:09

Jukka Hankamäki

Edessä maahanmuuttovaalit, ja miksi?

ti 15.01.2019 23:26

Petteri Hiienkoski

Pääministerin falskit selitykset

ma 14.01.2019 00:14

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Perussuomalaiset ovat ratkaisu

ma 14.01.2019 17:38

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Suomesta tulossa Espanjaa afrikkalaisempi

ma 14.01.2019 23:12

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lopetetaan hyssyttely ja turvataan Suomen lapset!

ke 16.01.2019 23:12

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Elina Grundström on maineriski JSN:lle

to 20.12.2018 16:13

Heikki Porkka

Arvopohjista ja pedofiliasta

to 17.01.2019 10:50

Olli Pusa

Vastuunpakoilun SM-kisat?

la 12.01.2019 22:51

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Kuinka paljon puolue vastaa kannattajakuntaansa ?

la 22.12.2018 19:13

Reijo Tossavainen

Persujytky on viisauden alku - mutta vain vaalien alla

ma 14.01.2019 16:09

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Tavattomuuden lähteillä

ke 16.01.2019 23:10

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40