Blogi: Timo Vihavainen, ti 22.08.2017 12:32

Armotonta menoa

Armotonta menoa

 

Muistan, miten aikoinaan, Neuvostoliiton pyhiä tekstejä lukiessa yhä uudelleen hätkähdytti saman käsitteen käyttö. Kyseessä oli armottomuus, беспощадность.

Vihollinen oli aina tuhottava nimenomaan armottomasti ja vihollisiahan löytyi, luoja paratkoon, niin maan sisältä kuin ulkoa.

Solženitsyn kiinnitti joskus huomiota siihen, että neuvostoihmiseltä (sovetski tšelovek) vaadittiin nimenomaan tuota armottomuutta, tinkimätöntä ideologian noudattamista myös tunteen tasolla.

Kun tsaarinaikana Siperiaan marssivia vankeja oli nimitetty ”onnettomiksi” ja kansa oli heitä mielellään syöttänyt ”kristuksen tähden”, oli moinen suhtautuminen ainoan oikean ideologian vihollisiin Neuvostoliitossa rikos. Sama koski kaikkea kontaktia ja mitä ilmeisimmin myös vääriä ajatuksia ja ehkä niitä nimenomaan.

Järjestelmän tuomitsema kansan vihollinen ei ollut suinkaan ”yksi meistä”, vaan nimenomaan yksi heistä ja se tarkoitti, että näiden kahden välillä vallitsi antagonistinen vastakohtaisuus, minkä saattoi sovittaa vain siten, että toinen tuhosi toisen. Tämä kuului ”tieteellisen ajattelun” keskeisiin periaatteisiin eikä ollut mikään mielipidekysymys, saati omantunnon kysymys.

No, vanha sanonta ”keltä hirmu, siltä armo” sisältää sen ajatuksen, että se, jolla on suurin valta, voi halutessaan myös armahtaa, vaikka voisikin iskeä pään poikki ja vaikka kyseinen henkilö sen jopa ansaitsisi.

Iivana Julma oli, kuten tiedämme, sairaalloisen julma ja aina valmis kidutuksiin ja veritöihin. Kuten yhä uudelleen jaksetaan todeta, häntä ei kuitenkaan nimitetty ”julmaksi” sanan nykyaikaisessa mielessä, vaan hirmuiseksi, groznyi eli siis hirmua, pelkoa herättäväksi.

Tässä kohden kannattaa varmaan myös hieman pohtia sitä, mikä merkitys tuolla ”julma” sanalla on suomen kielessä ennen ja nyt.

On helppo havaita, ettei sana välttämättä viittaa armottomuuteen tai sadismiin, vaan pikemmin suuruuteen ja mahtavuuteen. Laulussa sanotaan tänäkin päivänä, että hain hampaat ovat ”julman suuret”, joulun tulo jännittää lapsia ”julmasti” ja turisti ihailee Julmaa Ölkkyä, vaikka ei varmaankaan löydä siitä mitään sadistista. Se nyt vain on mahtava ja ehkäpä pelottava.

Iivanan julmuutta lievensi kuitenkin hänen uskonnollisuutensa, kuten myös Stalin pilkallisesti huomautti. Vanha pappisseminaarilainen oli itse jo toista maata ja osasi ottaa asiat asioina, tieteellisesti.

Armottomuus kuului siis olennaisesti tieteelliseen ajattelutapaan ja sellainen sosiaalinen insinöörityö, jota Stalin harjoitti, olisi ilman sitä ollut mahdotonta. Ajan lehdistä voi lukea, miten talonpojat kulakkien likvidoinnin aikaan puolustivat omia naapureitaan, jotka oli määrätty likvidoitaviksi kulakkeina.

Artikkeleiden sävy oli pilkallinen: kulakkien luokka-asema tekee heistä sosialismin leppymättömiä vihollisia ja tämä koskee koko luokkaa ja siis myös kaikkia sen jäseniä. Lepertely siitä, että juuri tämä ”meidän kulakkimme” olisi poikkeus säännöstä, se romuttaisi koko idean.

Niinpä ei siis ollut tarjolla armoa. Mitä se sana muuten itse asiassa tarkoittaa? Ainakin sen yksi merkitys on suoja, turva. Englanniksi armon anojat huusivat quarter eli siis pyysivätkortteeria. Muuan vanha sea-shanty kertoo, miten barbareskimerirosvot yrittivät kerran samaa, mutta heidät hukutettiin (oh, it was a cruel sight…).

Jääkärimarssissa kerrotaan ”koko onnemme kalpamme kärjissä on, meill’ armoa ei, kotimaata”. Tässä viitataan siihen, että jääkäreiksi lähteneet olivat armottomia eli vailla suojaa ja heidän henkiin jäämisensä riippui nyt vain omista aseista. Myös heitteille jätettyjä lapsia nimitettiin armottomiksi.

Armollisuus sen sijaan on luonteenpiirre. Se koettiin kristillisissä piireissä lähtökohtaisesti arvokkaaksi, koska Jeesus oli näyttänyt asiassa esimerkkiä. Vanhan testamentin Jahve oli ollut toista maata kuin hänen uusi hahmonsa.

Tilanherra eli armo oli periaatteessa myös armollinen, muuten kyseessä oli jonkinlainen vääristymä. Ehkä hän siinä tapauksessa saisi vielä viimeisellä tuomiolla muistella tekosiaan. Näinhän kristityillä alustalaisilla oli aihetta ajatella.

On kiintoisaa, että myös allahin, joka luonteeltaan muistuttaa yhtä suuresti vanhan testamentin Jahvea, kuin poikkeaa Jeesuksesta, mainitaan alituisesti olevan armelias ja armahtavainen -rahman rahim.

Miten tämä toteutuu, jää kuitenkin lukijalle salaisuudeksi, sillä hänen sanansaattajansa iloitsee koraanin sivuilla lakkaamatta niistä loppumattomista tuskista, joita uskottomille luvataan.

Profeettaa voi muutenkin pitää aivan erityisen julmana ja armottomana tyyppinä, joka ainakin minussa herättää vastenmielisyyttä.

Ajatelkaamme nyt vaikka Ibn Hishamin arvovaltaista Profeetan elämäkertaa. Siinä kerrotaan, miten muuan juutalainen nainen oli tehnyt huorin juutalaisen miehen kanssa. Paikalliset asukkaat kysyivät Muhammedilta, miten pari olisi tuomittava.

Toora määräsi syntiset tällaisessa tapauksessa kivitettäviksi, mutta juutalaiset yrittivät pimittää sen selvää määräystä. Muhammed paljasti juutalaisten kierouden ja sai aikaan, että tuomio pantiin täytäntöön. ”Kun tuo juutalainen mies tunsi ensimmäisten kivien osuvan, hän suojasi naista omalla ruumiillaan kumartumalla hänen ylitseen. Heidät molemmat kivitettiin kuoliaiksi”.

Tästä asiasta profeetta näyttää olleen erityisen ylpeä ja hän sanoi: ”Niinpä minä siis ensimmäisenä herätän Jumalan käskyn ja Hänen Kirjansa eloon ja toimin niiden mukaan!”

Psykologisesti profeetta kaiketi osui naulan kantaan. Vasta sitten, kun hänen oppinsa nimissä tehtiin suuria julmuuksia, se oli pakko ottaa vakavasti. Myös ne, jotka osallistuivat julmuuksiin, joutuivat selittämään itselleen, että kyseessä oli mitä ansiokkain toiminta. Tämä on vanha konsti, joka toimii yhä.

Kaikkihan me muistamme, millä nimellä Espanjassa kerran tunnettiin ne tilaisuudet, joissa kerettiläisiä poltettiin elävältä. Kyseessä oli auto da fé, uskon teko. Ilman uskoa kukaan ei olisi moiseen mielettömyyteen lähtenyt, mutta sen jälkeen tuskin monikaan toimeenpanijoista enää epäili tehtyjen tekojen ansiokkuutta ja välttämättömyyttä.

Timo Vihavainen ti 22.08. 12:32

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Demokraattinen repressio

ma 24.06. 23:40

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

Orjuuden kasvot

ti 04.06. 23:03

Portti länteen

ma 03.06. 21:34

blogit

Vieraskynä

Päivi Räsäsen avoin kirje arkkipiispa Luomalle

ti 18.06.2019 23:56

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Poliittinen korrektius vie harhaan

ma 24.06.2019 23:39

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Kuka kantaa vastuun SETA-lobbareiden aiheuttamista peruuttamattomista vahingoista?

ti 28.05.2019 22:52

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Tanska - maahanmuuttovastainen sosialidemokraattinen puolue voitti vaalit

to 06.06.2019 11:26

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Perussuomalaisten puoluesihteeriksi osaava tekijä: Arto Luukkanen

ma 24.06.2019 07:31

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Demokraattinen repressio

ma 24.06.2019 23:40

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19