Blogi: Timo Vihavainen, la 19.08.2017 09:55

Devotio postmoderna

Devotio postmoderna

 

Tuomas Kempiläisen kirja Kristuksen seuraamisesta on ollut varsinainen bestseller. Se oli sitä jo ennen kvartaalitalouden aikaa. Se liittyy niin sanotun devotio modernan eli uuden hurskauselämän piiriin.

Kuten tiedämme, varsinaisesta modernisaatiosta ei tuolloin, 1400-luvulla paljon kannattanut vielä puhuakaan, mutta ilmeisesti joka tapauksessa ilmassa oli jonkin uuden tuntua. Vanha oli jo silloion vanhanaikaista.

Nyt, postmodernina aikanamme voimme viitata kintaalla sille, mitä kerran oli ja valita itse sen, miten kukin haluaa hurskastella. Vanhurskaiksihan me kaikki kai pyrimme. Olisihan siihen syytä jo sen takia, että ”kurjalle on kaikki kurjaa, mutta vanhurskaalle on elämä kuin ainaiset pidot”, kuten kirjoitettu on.

Mitä tuo vanhurskaus tarkoittaa, lienee nykyään jokaisen itse määriteltävissä. ”Jumalalle otollinen” ei postmodernina aikana ollenkaan sovi meille läntisen ja pohjoisen maailmankolkan asukkaille, vaikka se tietenkin on ihan paikallaan niille alakulttuurien edustajille, jotka ovat syystä tai toisesta vielä uskonnosta kiinnostuneita. Mutta heillä onkin sitten ihan eri aikakauden meiningit.

Jotta tietäisimme, mitä termi oikeastaan tarkoittaa, meidän on katsottava, miten se selitetään todellisella, suurella äidinkielellämme. Netin primitiiviset sanakirjat tarjoavat lähinnä arkaaisia vastineita, mutta luulenpa, että paras käännös voisi olla righteous. Se  ainakin tuntuu komealta. Toki muut vastineet joissakin tapauksissa ovat parempia.

Yhtä kaikki, kukapa siis ei haluaisi olla vanhurskas ja oikeamielinen. Asiastahan käydään nykyään kovaa kilpailua, jota voisi suorastaan nimittää veriseksi, ellei se kuulostaisi joskus irvokkaalta.

Joka tapauksessa on ilmeistä, että vaikka kenkään ihminen ei voi olla paha, on toinen vanhurskaampi toista. Koko Eurooppa itki, kun julkaistiin kuva taaperosta, jonka uusia tekohampaita tarvitseva isä oli raahannut huteraan kumiveneeseen, jollaiset aina rannan tuntumassa syystä tai toisesta kaatuvat.

Tämä kyynelehtivä mielentila oli mielestäni merkittävä osoitus vanhurskaudesta, mutta ainahan voi panna paremmaksi ja mikäli kaikki ovat samalla tasolla, missä silloin on todellisen suuren vanhurskauden mahdollisuus? En tiedä, pukeutuiko silloin kukaan säkkiin tai ripotteli tuhkaa päälleen ihan fyysisesti, mutta henkistä jouhipaitaa ja hengen kahleita tuotiin sitäkin enemmän esille.

Pakolaisten kärsimysten mietiskelystä oli suora tie maahanmuuttopolitiikan uusiin normeihin ja valmius ottaa vastaan kaikki ne, lopultakin vähäiset kärsimykset, joita noiden ihmisten pelastaminen toi mukanaan, oli pian vanhurskauden minimivaatimus.

Länsimaisia, faustisia ihmisiä kun olemme, on välillämme kilpailu kovaa ja oli vain luonnollista ja kenties väistämätöntä, että kristillinen kirkkomme pian nähtiin hurskauden eturintamassa. Tottahan ammattilaiset menestyivät tällaisessa kisassa.

Postmoderni devotio ei kuitenkaan ole ensi sijassa uskonnollinen liike. Itse asiassa se ei ole sitä lainkaan, vaikka tarvittaessa pukeutuisikin uskonnolliseen hahmoon. Kyse on ennen muuta utilitarismista, joka on aikamme todellinen uskonto.

Bertrand Russell, joka ennen muuta oli utilitarismin perillinen, argumentoi joskus, että kaikkein inhottavimpienkin rikosten tekijöiden rankaiseminen on sinänsä väärin, koska se lisää maailman kärsimystä.

Itse asiassa olisi parempi, mikäli heille järjestettäisiin mukavat olot, mikä sen sijaan puolestaan lisää maailmassa olevan mielihyvän määrää. Pelotusvaikutuksen takia olisi kuitenkin tarpeen, että tämä tehtäisiin salaa ja kerrottaisiin sen sijaan suurelle yleisölle, että nämä rikolliset kärsivät parhaillaan kovia tuskia.

Mitäpä sanoakaan, näinhän koko oikeuslaitoksemme on oppinut ajattelemaan. Erona tuohon vanhaan Russellin periaatteeseen on vain se, ettei kenellekään enää valehdella, että vangeilla olisi huonot oltavat. Kaikki tietävät, että ne ovat hyvät ja hyväksyvät asian.

Aikoinaan ihmisen turvana oli suku, joka turvautui verikostoon, mikäli sen jäsentä loukattiin. Tämän instituution jälkiä tavataan yhä ja monilla, etenkin vuoristoseuduilla se on täysin voimissaan. Tästä kertonee esimerkiksi hiljattain Tukholmalaisessa sairaalassa tapahtunut joukkomellakka.

Joka tapauksessa valtio otti meillä rankaisemisen monopolikseen jo keskiajalta lähtien. Valtion käsi olikin raskas ja etenkin voimiltaan ja suvultaan vähäiset saivat sen ansiosta nauttia suurenmoista palvelua, joka toimi pelotteena ja antoi suojaa ja rauhaa arkeen.

Nyt ovat asiat toisin. Valtio ei enää kosta, kenenkään puolesta. Lähtökohtana sitä paitsi on, ettei kostoa tarvitakaan. Uusi vanhurskaus edellyttää myös rikoksentekijän palkitsemista, mikäli mahdollista. Toisen posken kääntäminen on nyt jo puolinaista vanhurskautta ja ilmeisesti alan johtavat toimihenkilöt pohdiskelevat kuumeisesti, miten tällä tiellä voitaisiin edetä vielä pitemmälle.

Ihminen on kuitenkin yhä vain läheistä sukua monille eläinkunnan edustajille. Voidaan väittää, etteivät eläimet ole kostonhaluisia, mutta siihen verrattavaa taitaa sentään olla perhepiirin puolustaminen myös niiden keskuudessa. Menkääpä vain rääkkäämään karhunpentuja emon läsnä ollessa.

Turun äskeinen ilkityö herättänee luonnostaan aggressiota ja kostonhalua jokaisen normaalin ihmisen mielessä. Sellaiset mielentilat ovat kuitenkin postmodernin devotion vastaisia ja tarvitsee vain pikaisesti katsoa nettikeskusteluja löytääkseen mitä sankarillisimpia vanhurskauden osoituksia.

Myötätunto tekijää kohtaan ei ole lainkaan harvinaista. Onnetonta ihmistä, jonka henkinen pahoinvointi on mennyt niin pitkälle, että hän on tehnyt tuollaisen ratkaisun, säälitään ylitsevuotavasti. Samalla osoitetaan syvää inhoa niitä kohtaan, jotka teon johdosta osoittavat sormella löperöitä päättäjiä. Eikö sellainen ole rietasta onnettomuudesta iloitsemista ja itse asiassa juuri sitä varsinaista pahuutta?

Postmoderni devotio ei ole vain yksilöiden asia, vaan mitä suurimmassa määrin yhteiskunnan. Niinpä on mitä luonnollisinta, että suuri osa poliisikuntaa (oliko todella peräti kaksisataa henkeä?) on valjastettu netissä leviävän vihapuheen torjuntaan. Kaduillahan tämän ammattikunnan edustajia ei ole jalkaantuneina nähtykään vuosikymmeniin.

Oikeat mielentilat ovat ilman muuta yhteiskunnan kannalta keskeisen tärkeä asia, sen moraalinen kivijalka. Niihin ei ihmistä tietenkään voi pakottaa, mutta sosiaalinen paine onkin paljon mahtavampi voima kuin pakotus. Lauma vie mukanaan.

Silti on ihmisiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän aikakauden kelkasta jääneitä. Näyttää siltä, että vain he muodostavat valtion näkökulmasta vaaratekijän ja siksi heidän tarkkailuunsa ja aisoissa pitämiseensä uhrataan niin paljon energiaa.

Entäpä jos muistettaisiin Russellin periaate: hellitään toki rikollista, mutta ei mainosteta tätä, vaan selitetään sen sijaan hänen kärsivän suuresti.

Murhaajaa ammuttiin jonkin kuvauksen mukaan reiteen. Toinen väite oli, että häntä osui alavatsaan ja tämän näyttääkin myös uutiskuva vahvistavan.

Tiedän, että hurskauteni on puutteellista, mutta myönnän, että ajatus alavatsan herkkiin elimiin osumisesta tässä tapauksessa jotenkin miellytti alhaisia vaistojani.

Entäpä jos leviäisi huhu, että Suomen poliisi tähtää tahallaan juuri terroristien sukukalleuksiin, etälamauttimella tai muuten?

En tiedä, voidaanko primitiivisestä kulttuurista tulevia fanaatikkoja estää pyrkimästä paratiisiinsa millään maallisella keinolla, mutta niitä vähiä, joita käytettävissä on, kannattaisi ehkä kokeilla? Vai estääkö tämän se yleinen hurskauskilpailu, joka on jo jättänyt Russellin kaltaiset, aikanaan radikaaleina pidetyt uudistajat kauaksi taakseen?

Timo Vihavainen la 19.08. 09:55

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Eurooppa on aina oikeassa

ma 20.05. 21:22

Leikin uudet säännöt

la 18.05. 09:47

Militarismin voittokulku

to 16.05. 22:21

Aave nousi kummittelemaan

ti 14.05. 23:43

Jokapäiväinen leipämme

ma 13.05. 22:10

Kolme kovaa anarkistia

su 12.05. 21:16

Suurten rosvojoukkojen aikaa

to 09.05. 22:07

Koti, uskonto ja isänmaa

ke 08.05. 22:58

Rooma ja me

ti 07.05. 22:57

Maailman toiseksi suurin merikatastrofi?

ma 06.05. 23:33

blogit

Vieraskynä

Maahanmuuttoahdistus koskettaa monia suomalaisia

to 23.05.2019 01:36

Juha Ahvio

Mistä vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa on kyse?

ma 06.05.2019 23:38

Professorin Ajatuksia

Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko

to 23.05.2019 00:42

Marko Hamilo

Kuinka muutosta äänestetään - miksi oikeistolaisen kannattaa äänestää perussuomalaisia

su 14.04.2019 09:35

Jukka Hankamäki

Suomelle tärkeät europarlamenttivaalit

to 09.05.2019 22:08

Petteri Hiienkoski

Arkkipiispan tuella sananvapautta vastaan

la 18.05.2019 16:09

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Euvostoliiton purkaminen alkaa vihdoinkin!

ke 01.05.2019 16:15

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kansallismielisten vietävä ympäristöagenda vihreiltä

ti 14.05.2019 23:15

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Suomen maanviljely EU:ssa: kurjulaa ja petosta

to 23.05.2019 00:43

Mika Niikko

Somekampanja käänsi tuhansien turvapaikkavaeltajien suunnan

su 07.04.2019 23:11

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Maailman muovin kierrätys totaalikaaoksessa Uusi raporttini julki Lontoossa

ke 15.05.2019 20:55

Heikki Porkka

Yle, Trump, Orban, Salvini, "islamismi" ja Tynkkynen

ti 14.05.2019 12:56

Tapio Puolimatka

Setan kunniarotta-antipalkinto ja itävaltalainen rottaruno

ti 21.05.2019 23:38

Olli Pusa

Islaminuskoiset eivät sopeudu

su 19.05.2019 21:43

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Chile ja media

to 04.04.2019 21:30

Reijo Tossavainen

Mitä sinä haluat?

pe 17.05.2019 21:13

Jessica Vahtera

Säästöjä ammattiylpeyden hinnalla

to 04.04.2019 19:27

Pauli Vahtera

SDP valehtelijoiden klubi

pe 03.05.2019 21:34

Timo Vihavainen

Eurooppa on aina oikeassa

ma 20.05.2019 21:22

Matti Viren

Ei tarvitse leikata

ke 22.05.2019 00:03