Blogi: Timo Vihavainen, la 12.08.2017 11:54

Venäläinen nationalismi

Venäläinen nationalismi

 

Muistan miten Geoffrey Hosking joskus pari vuosikymmentä sitten eräässä huipputason historiaseminaarissa tokaisi venäläisille isännille: ”I’m a Russian nationalist!”. Saattoi kyllä olla, että hän sanoi sen venäjäksi. En muista.

Tällä Hosking, etenkin Englannissa hyvin arvostettu Venäjän tutkija, joka tapauksessa tarkoitti, että hänestä nationalismi olisi erinomainen vaihtoehto imperialismille. Venäjällä oli tuolloin molemmat tiet avoinna ja Jeltsinin pienvenäläinen nationalismi vaikutti vielä menestykseltä ainakin jossakin suhteessa.

Toki myös Jeltsin sai oman ”imperialistisen” päänsärkynsä. Tšetšeniasta tuli sellainen paise Venäjän arassa alavatsassa, ettei sen hoitamiseen näyttänyt olevan mitään ratkaisua. Vladimir Žirinovski, joka vielä vähän aiemmin oli rehvastellut venäläisten tulevilla rajoilla lämpimien merien rannoilla, lakkasi leikkimästä asioilla, jotka eivät enää huvittaneet ketään.

Jos miljoonan asukkaan Tšetšenia pyöritteli Venäjää tuolla tavoin, niin mitä se kykenisi tekemään vaikkapa kahdeksankymmenen miljoonan asukkaan Turkille…

Ainoaksi mahdollisuudeksi osoittautui jättää Tšetšenia käytännössä rauhaan. Sen miehittäminen olisi syönyt aivan liikaa kaikkia resursseja. Kadyrov saattoi olla sika, mutta oman pahnan väkeä kuitenkin.

Sellainen imperialismi, jota vielä pari sukupolvea sitten pidettiin joillakin tahoilla tavoittelemisen arvoisena, on nykyään jo täysin mieletöntä ja sen ymmärtävät jo kaikki ne, jotka tietävät, että nykyaikaisen valtion hallitseminen vaatii rationaalista ajattelua, hyötyjen ja kustannusten laskemista, ei ryöstämistä tai varastamista.

Usein on mietitty, mitä Saksa ja Japani olisivat hyötyneet, jos niiden tavoittelemat imperiumit olisivat toteutuneet. Muuan analyytikko oli 1960-luvulla ydinfyysikko Wilhelm Fucks, joka yritti laskea noita mahdollisuuksia. Hänen kirjansa Tulevaisuuden voimasuhteet suomennettiin ja jopa arvosteltiin Historiallisessa aikakauskirjassa.

Fucksin ”insinööritieteellinen” metodi ei ehkä ole historiassa ihan toimiva, mutta ainakin tyhjää parempi. Hänen arvionsa mukaan Saksalla ei koskaan ollut missään vaiheessa mitään mahdollisuuksia.

Vastahakoisen imperiumin kurissa pitäminen olisi ollut toivoton tehtävä. Siihen kuluvat resurssit olisivat olleet pois hyvinvoinnin lisäämisestä kaikille osapuolille. Orjillehan niitä ei haluttukaan.

Koko juttu oli yksinkertaisesti primitiivisen ajattelun surkea tulos. Ilman imperiumejaan ja maahan lyötyinä Saksa ja Japani sen sijaan nousivat ennennäkemättömään kukoistukseen, jollaista kukaan ei ollut voinut edes kuvitella.

Kuten tiedämme, Venäjällä on suurella suulla julistettu, että se voi olla vain imperiumi. Mitenpä voitaisiin taata vaikkapa Volgan tataareille mahdollisuus erota Venäjästä? Muitakin vähemmistökansallisuuksia on ja sitä paitsi myös Keski-Aasian maat ovat aika pitkälle riippuvaisia Venäjästä, vaikka Kiinan kasvava vaikutus antaa tilanteelle mielenkiintoisen lisänsä.

Suuri Euraasialainen yhteisö, jonka jäsenet luonnostaan kuuluvat yhteen, on kuitenkin ennen muuta kuviteltu yhteisö. Paluuta Neuvostoliiton aikaan ei ilman väkivaltaa ole näkyvissä. Väkivallan käyttö imperiumin muodostamisessa ja ylläpitämisessä taas on niin typerä ja tehoton keino, että itsesuojeluvaiston pitäisi estää jokaista sitä yrittämästä, ellei rationaalista ajattelua muuten riitä.

Luulenpa, että menneisyys on opettanut jotakin myös Venäjällä. Jokaisen valtiollisista asioista vastuunalaisen venäläisen kannattaisi kirjoittaa tulikirjaimin sieluunsa sana Puola.

Puolan orjuuttaminen toi molemmille osapuolille mukanaan pelkkää onnettomuutta ja on luultavaa, ettei se koskaan kannattanut enempää taloudellisesti kuin sotilaallisesti. Moraalisesti se vaikutti kuin syöpä eivätkä seuraukset ole vieläkään hävinneet.

Miten toisin asiat voisivatkaan olla, mikäli Venäjä ja Puola olisivat voineet toimia yhdessä, ystävyysliitossa, joka tuntuisi luonnolliselta sukulaiskansojen kesken? Miten valtavasti energiaa onkaan vuosisatojen kuluessa haaskattu perivihollisuuteen ja sen keinotekoiseen peittelyyn ja ystävyyden valehteluun?

Mutta Katariina sai Puolan, Novorossijan ja Krimin valtaajana osakseen tavatonta kunnioitusta ja peräti arvonimen ”Suuri”. Ovatko häntä seuranneet sukupolvet koskaan todella kritisoineet häikäilemätöntä hallitsijaa imperialismin johdosta?

No, siihen aikaan oli toki ulvottava sutena susien joukossa. Puolan jaotkin olivat alun perin preussilaista keksintöä ja niiden ilmeinen tarkoitus oli säästää Turkin salmet venäläisten etenemiseltä.

Siitä huolimatta Puola oli katkera lahja jälkipolville. Se oli jo johtaa imperiumin tuhoon, kun Napoleon hyökkäsi sitä vapauttamaan. Sen jälkeenkin se pysyi avoimena haavana, jonka ansiosta paljolta syntyi Euroopassa se mentaliteetti, jota on nimitetty russofobiaksi.

Mutta tämä nyt on jo vanhaa historiaa, joskaan ei merkityksensä menettänyttä. Kuvitelkaamme nyt kuitenkin, että Kremlissä olisi vallassa joku älykääpiö, jonka päämääränä todella olisi valloittaa takaisin ne alueet, joita imperiumiin on joskus kuulunut ja yksin tein vielä lisää niin paljon kuin irti saa.

Ellen ole ihan erehtynyt, jotkut perustavat ajattelunsa juuri tähän näkemykseen.

Muistakaamme nyt kuitenkin, että Venäjä ei ole supervalta eikä sellaiseksi tule vaikka kuinka yrittäisi. Sen väkiluku on vain puolet entisen Neuvostoliiton väkiluvusta ja kolmannes EU:n vastaavasta. Taloudellisesti se ei ole edes Saksan kokoinen, puhumatta tuotannollisesta kyvystä.

Sitä paitsi Venäjän syntyvyys on yhtä surkeassa tilassa kuin Euroopankin, eikä sielläkään enää kauan hurrata, mikäli tuhansittain asevelvollisia päätyy sankarihautoihin. Sielläkin eletään jo nykyaikaa.

Wilhelm Fucksin ajattelua seuraten voisi laskeskella, miten paljon resursseja Venäjä joutuisi uhraamaan siihen, että saisi pidettyä edes vastahakoiset Baltian maat pihdeissään. Taloudellisesti jo Krim on uskomattoman kallis taakka, vaikka väestön enemmistö siellä suhtautuu isäntään myönteisesti. Mitäpä maksaisi vaikkapa Ukraina…?

On ikävää, ettei Venäjä voi tyytyä olemaan vain nationalistinen, vaan on ruvennut ainakin noukkimaan pisteitä imperialismilla.

Sellaisesta oli aikoinaan tapana kiittää hallitsijoita ja pystyttää heille patsaita. Sen ajateltiin ainakin lisäävään valtakunnan kunniaa, joskaan ei ehkä hyvinvointia.

Nyt asiat ovat toisin ja kaikki tietävät sen. Toisaalta ihmiset ovat kyllin tyhmiä innostuakseen kansallisesta pullistelusta ja se taas vaikuttaa huumeen tavoin johtajiin.

Olisi kuitenkin erittäin vaikea uskoa, että Venäjä tai mikään muukaan valtio haluaisi ihan oikeasti kantaa niitä seurauksia, joita vihamielisen maan hallussapidosta seuraisi.

Jo aikoinaan jätti Neuvostoliitto Suomen lopulta rauhaan, kun Moskovassa oli Molotovin todistuksen mukaan vakuututtu siitä, että sen valloittamisesta tulisi ikuinen avoin haava, joka vahingoittaisi ”sosialismin asiaa” (Neuvostoliittoa) kaikkialla. Luultavasti se oli oikea arvio ja luultavasti samanlaista realismia löytyy siellä päin vieläkin.  Mikään ei todista siitä, että tuo arvio olisi muuttunut.

Timo Vihavainen la 12.08. 11:54

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Tapaus Solzhenitsyn

ti 18.12. 21:56

ltävalta sotii ja nai

ti 18.12. 00:07

Hirmuisia asioita

la 15.12. 00:04

Vanhoja kirjoja

to 13.12. 23:43

Kieliparkamme on vaarassa

ke 12.12. 23:33

Joutavan paperin johdosta

ti 11.12. 23:49

Symbolit ja historia

ma 10.12. 23:29

Tatuoitu nainen

la 08.12. 23:22

Siivottomuuden psykologiaa

pe 07.12. 23:08

Satuja lapsille

to 06.12. 12:56

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Pilvikädet, M.A. Meretvuo

to 13.12.2018 23:30

Juha Ahvio

Sananvapaus on uhattuna Suomessa

to 06.12.2018 13:01

Professorin Ajatuksia

Kansalaiset korjaamaan demokratian puutteita?

ti 18.12.2018 21:55

Jukka Hankamäki

Yksittäisistä yleiseen: mikä on tarpeeksi?

ti 18.12.2018 00:08

Petteri Hiienkoski

Ylen sokeat politrukit "natsijahdissa"

pe 07.12.2018 05:29

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Toisinnäkijät

ti 18.12.2018 15:38

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Afrikan tulevaisuus huumeiden varjossa

su 09.12.2018 15:21

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Aatteiden alennusmyynti

ti 18.12.2018 21:58

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Vihreä metsäpolitiikka aiheutti Kalifornian metsäpalot

la 15.12.2018 11:54

Heikki Porkka

Oulun tauti vai uusi imago?

ti 18.12.2018 13:05

Olli Pusa

Ilmastokiima

pe 14.12.2018 12:26

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Punavihreässä totuudessa maalia siirretään tarpeen mukaan

ma 17.12.2018 10:02

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Tapaus Solzhenitsyn

ti 18.12.2018 21:56

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40