Blogi: Timo Vihavainen, pe 04.08.2017 11:38

Valtio ja muut

Valtion ystävät ja viholliset ennen ja nyt

 

Usein näkee sanottavan, että Hitlerin aikeista tiedettiin kaikki jo ennen hänen valtaannousuaan. Teoksessaan Taisteluni hän oli jo kertonut mihin uskoi ja mitä halusi.

No, aika simppeliä päättelyähän tämäkin on. Olen minäkin lukenut Trumpin vaalikirjan, mutta en vieläkään usko, että hän edes yrittää tehdä sitä, mitä lupasi.

Toinen esimerkki on Leninin Valtio ja vallankumous. Se on kirja, joka naurattaa tai kauhistuttaa lukijaa vielä paljon enemmän kuin nuo kaksi ennen mainittua, riippuen tietysti hänen omista uskomuksistaan ja mieltymyksistään.

Ensiksikin kirja paljastaa paljon suuremman häikäilemättömyyden ja tolkuttomuuden kuin nuo edelliset ja toisekseen siitä ilmenee uskomaton naiivius, mikä sisältää muun muassa varauksettoman lujan uskon siihen, että Marxin ammoinen löysä spekulointi on ehdotonta totuutta.

Toisekseen kirjasta ilmenee valmius alistaa käytännön politiikka eli kymmenien ja mikäli mahdollista jopa satojen miljoonien ihmisten kohtalo fanaattiselle politiikalle, jonka mahdollisista tuloksista on olemassa vain aivan hämäriä oraakkelilauseita.

Mikä sitten oli Leninin päämääränä tuon kirjasen mukaan? Usein se unohdetaan, mutta kyllä hän sen suoraan ilmoittaa: anarkia, valtion hävittäminen.

Varmemmaksi vakuudeksi Iljitš vielä kertoo, että bolševikit eivät eroa anarkisteista päämäärän, vaan ainoastaan keinojen suhteen. Keinona heille kelpasi mitä tiukin diktatuuri. Sehän toki oli dialektiikan ymmärtäjälle tavattoman lähellä anarkiaa, josta sen erotti vain yksi Aufhebung, muuan kehityksen normaali ja välttämätön etappi…

Kuten tiedämme, bolševistisesta anarkismista ei myöhemmin kuultu kovin paljoa. Jopakommuunit, joiden mukaan koko puolue sai uuden nimensä, yksinkertaisesti kiellettiin vuonna 1930. Anarkistit, joiden terrori oli uhannut kaikkia vallanpitäjiä Venäjällä, nuijittiin maan rakoon sellaisella terrorilla, jota kukaan ei ollut osannut des kuvitella mahdolliseksi sivistyneessä maailmassa.

Olihan se systeemi jotakin uutta koko maailmassa. Mutta mitä tulee itse valtioon, se ei ainoastaan lujittunut ja tunkenut lonkeroitaan kaikkialle, vaan pääsi myös sellaisen palvonnan kohteeksi, jollaisesta slavofiilit tai edes mustasotnialaiset eivät olisi voineet uneksiakaan.

Toki valtion kuoleutuminen oli yhä sallittu aihe filosofisissa spekulaatioissa ja siitä puhuttiin vielä niin myöhään kuin 1960-luvulla, kommunismin rakentamisen kaudella. Se tulisi tarpeettomaksi ja kuolisi pois, kun jokainen kuharkkakin pistettäisiin hallinnoimaan elinympäristöään. Tämä kuulosti oikein vihreältä ja kaikin puolin ihanalta. Jakamistaloutta ja perheen hävittämistäkin suunniteltiin. Vain sukupuolirintamalla ei koskaan palattu vallankumouksen jälkeiseen radikalismiin, joka kerran oli sensaatio koko maailmassa.

Mutta tuosta valtiosta. Siihen kohdistettu palvonta veti hyvin vertoja natsien ja fasistien omille yrityksille. Itse asiassa se taisi mennä pitemmällekin, ainakin seremonioiden, patsaiden ja plakaattien määrällä mitaten.

Ja kyllähän valtiota todella rakastettiin. Sen puolesta uhrautuminenkin oli enemmän kuin velvollisuus, sehän oli oikeastaan suurin onni, joka ihmistä saattoi kohdata. Synnyinmaa ja Stalin olivat valtion korkeita symboleja, se byrokratia ja kurjuus, joka sitä arkipäivän tasolla edusti, ilmensi vain niitä puutteita, joita vajavaisilla yksilöillä oli. Tuskin he olivat valtionsa arvoisia.

Mutta eihän tässä koko tarina ole. Joskus kylmän sodan vuosina muista useammankin Neuvostoliitossa vierailleen havainneen hämmästyksellä, että sehän oli anarkistien maa.

Virallisen propagandan kuva liki robottimaisesta uudesta neuvostoihmisestä ja lujasta järjestyksestä oli pelkkää keksintöä. Käytännössä venäläinen arkielämä sujui aivan toisten sääntöjen ja säännöttömyyksien mukaan.

Kannattaa muistaa, että myös anarkismin suurimmat nimet ovat olleet venäläisiä. Mihail Bakunin, joka oli suuri germanofobi, kirjoitti vuonna 1870, Saksan ollessa yhdistymässä, kirjan Knuto-germanskaja imperija i sotsialnaja revoljutsija (Ruoskasaksalainen imperiumi ja sosiaalinen vallankumous).

Bakuninia tympäisi saksalaisten euforia sen johdosta, että Elsass-Lothringen liitettäisiin suureen isänmaahan. Mitä järkeä siinä oli? Riemuitsiko saksalainen poroporvari sen johdosta, että nuo heimoveljet nyt saisivat nauttia vapaudesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä?

Vielä mitä. Nuo pölvästit riemuitsivat siitä, että yhä uudet ihmiset joutuisivat preussilaisen saappaan alle ja samaan kasarmikuriin kuin he itsekin… Valtion mahti kasvoi ja se, jolla oli orjan mieli, riemuitsi siitä, oman epävapautensa unohtaen.

Näinhän se taitaa olla tänäänkin. Täysin mieletön laivastonäyttely Pietarissa aiheutti lapsenmielisessä yleisössä sellaisen riemun, että paljon nähnyt suomalainen toimittajakin oli ihmeissään: tällaista ei ollut vielä koskaan ollut.

Rahojen tuhlaaminen absurdiin ja jo lähtökohtaisesti rikolliseen ydinaseistukseen ei suinkaan nostattanut suuttumusta, vaan aiheutti suloisen onnen tunteen, jonka ylpeys oman valtion mahdista saa aina aikaan kaikissa henkisesti keskenkasvuisissa yksilöissä.

Mutta ehkäpä etatismi todella onkin sellainen asia, joka mahdollistaa henkisesti kehittymättömälle persoonalle erään tavan päästä osalliseksi jaloista ja elämää suuremmista tunteista? Näinhän Konstantin Leontjev, ”Venäjän Nietzsche” joskus pohdiskeli. Hitler oli samaa mieltä.

En itsekään ole anarkisti, mikä toki olisi varsin sopimatonta minun iässäni, mutta kyllä Bakuninillakin on pointtinsa ja Kropotkinilla niitä on vieläkin enemmän.

Sokea valtion palvonta on eräänlaista idolatriaa, epäjumalan palvontaa, jota olisi syytä kavahtaa. Asiaa ei kannata sekoittaa nationalismiin tai patriotismiin, joiden kanssa se tosin on usein hyvin viihtynyt yhdessä. Eri asioita ne silti ovat. Onhan etatismi ollut myös ankarasti internationalistisen bolševismin todellinen ydin.

Etatismi on muuan tapa, jolla ihminen vieraantuu itsestään, mikäli tohtisi käyttää tätä melko odiöösiä termiä. Tässäkin oleellista on kohtuuden saavuttaminen ja siinä pysyminen. Valtion totaalinen hylkääminen ja vihaaminen on yksi hulluuden muoto, sen palvonta on toinen.

Vladimir Putin on useamminkin puhunut siitä, että valtio on Venäjän historiassa keskeisessä roolissa. Sama näkemys on ollut myös klassisella ns. valtiollisella koulukunnalla Venäjän historiografiassa. Kyllä Putinilla on argumentteja takanaan.

Ei tässä kuitenkaan vielä tarvitse nähdä mitään laadullista eroa Venäjän ja muiden kansakuntien välillä. Kyllä valtiokeskeisyyttä on ollut myös vaikkapa Ranskassa tai Suomessa.

Nyt, EU:n aikana näyttää meilläkin vallitsevan kansallisvaltiolle vihamielinen trendi, joka ilmenee myös usein hullunkurisena propagandana, jossa normaalista tehdään perverssiä ja päinvastoin.

Tämä uusi asiain tila taitaa jo muuttaa meidänkin perspektiiviämme ympäröivään maailmaan. Kun itse elämme EU:n kaltaisessa epävaltiossa, meillä on kiusaus nähdä luonnottomana se, mikä itse asiassa on normaalia. Sekä Venäjä että USA, Kiina ja lukemattomat muut valtiot tuntuvat näin, eurooppalaisten arvojen näkökulmasta, kummallisilta luomuksilta ja niiden pyrkimykset irrationaalisilta tai rikollisilta.

Eivät ne kuitenkaan siitä mihinkään häviä, vaikka kuinka toistelisimme eurooppalaisia arvojamme. Lieneepä syytä täälläkin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ruveta hyväksymään se, että valtiota tulee käsitellä sellaisina kuin ne ovat. Eläminen illuusioissa voi käydä kalliiksi niin siellä kuin täällä.

Timo Vihavainen pe 04.08. 11:38

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Suunnitelmat oli vahvistettu

Klo 00:07.

Demokraattinen repressio

ma 24.06. 23:40

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

Orjuuden kasvot

ti 04.06. 23:03

blogit

Vieraskynä

Päivi Räsäsen avoin kirje arkkipiispa Luomalle

ti 18.06.2019 23:56

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Dopingiin uusi standardi

ke 26.06.2019 00:06

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Hallitusohjelma, Seta ja lapset

ke 26.06.2019 00:10

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Tanska - maahanmuuttovastainen sosialidemokraattinen puolue voitti vaalit

to 06.06.2019 11:26

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Voiko pahemmin epäonnistua kuin Soini?

ti 25.06.2019 19:04

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Suunnitelmat oli vahvistettu

ke 26.06.2019 00:07

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19