Esittelen uskonpuhdistuksen juhlavuoden aikana Martti Lutherin (1483–1546) raamattuopetuksia, joista nykyteologit usein vaikenevat tai joita he jopa vääristelevät.

Vaikka kellekään ei pitäisi olla epäselvää, mitä Raamattu opettaa homoseksuaalisuudesta, kysymys on herättänyt kiivastakin keskustelua – myös ulkonaisessa kristikunnassa. Suomessa jopa niin sanotun luterilaisen kansankirkonarkkipiispa on esittänyt asiasta Raamatusta poikkeavia käsityksiä.

Kulttuurimarxismia

Länsimainen yhteiskunta on 1960-luvun vasemmistoradikalismin ja seksuaalivallankumouksen seurauksena ja läpikaupallistumisen myötä muuttunut seksuaalisuutta ylikorostavaksi. Huolimatta siitä, että marxismiin perustuva yhteiskuntakokeilu itänaapurissa romahti jo neljännesvuosisata sitten, ideologian kulttuuriset johdannaiset ovat jatkaneet yhteiskunnan perusteiden nakertamista Lännessä: poliittiselle agendalle tuotiin vuosituhannen vaihteessa ajatus ”seksuaalisesta tasa-arvosta” (vrt. queer-teoria).

Tällä ei niinkään tähdätä sukupuolten välisten kuin seksuaalista suuntautumista koskevien erojen kumoamiseen tai kieltämiseen. Sitä on – kuten tunnettua – sovellettu eräissä maissa jopa avioliittolainsäädäntöön. Myös jotkut kirkot (lähinnä sellaiset joilla on yhteys valtioon) ovat sen seurauksena saattaneet muuttaa opetustaan homoudesta ja avioliitosta.

Luther ei ollut minkään sortin marxisti. Sekä nykyisen että oman aikansa valtaideologian kannalta häntä voinee kuitenkin pitää radikaalina, ellei jopa kumouksellisena. Tämä johtuu siitä, että uskonpuhdistajana ja raamattuopettajana Luther seurasi Isoa Kirjaa, minkä hän kristittynä tunnusti Jumalan sanaksi. Ja sehän ei ole ”poliittisesti korrektia” eikä yleensä saa valtaeliitiltä kiitosta. Siitä muistuttaa myös Vapahtajan osakseen saama kohtelu.  

Paavikirkon harhaantuminen

Kysymys homoudesta ei kuulunut uskonpuhdistuksen agendaan. Toisin kuin avioliittoa, sitä ei suoraan edes mainita luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Lutherin kirjoituksissakin homoseksuaalista käyttäytymistä käsitellään harvoin. Mutta aina kun uskonpuhdistaja sen tekee, arvio on yksiselitteisesti kielteinen.

Julkisuudessa on vuosien mittaan märehditty tapauksia, joissa roomalaiskatolilaisten pappien on todettu harjoittaneenhomoseksuaalisuutta ja käyttäneen siinä lapsia hyväkseen(pedofilia). Se, mitä kirkossa ja luostarien sisällä tapahtuu, oli Lutherin tiedossa. Hän oli alkujaan roomalaiskatolilainen pappi ja augustinolaisluostarin munkki. Uskonpuhdistaja ymmärsi, mitä evankeliumin hämärtyminen ja papeille määrätty naimattomuus (selibaatti) aiheuttivat.

• Vaikka he näkevät paavilaisten julkijumalattomuuden ja häpeälliset rikokset, heitä ei ole helppo saada uskomaan, että koko se kansanpaljous, joka kantaa kunnianimeä kirkko, voi olla väärässä ja ainoastaan muutamilla harvoilla on oikea käsitys uskosta. Jos paavikunta olisi säilyttänyt sen pyhän ja ankaran elämäntavan, joka sillä oli kirkkoisien aikaan, mm. Hieronymuksen, Ambrosiuksen, ja Augustinuksen eläessä, mitä me sille ollenkaan mahtaisimme? Silloin ei ollut syytä puhua pahaa papeista virkojen ostamisen, ylellisyyden, nautiskelun, rikkauksien, irstailun, homoseksuaalisen elämäntavan ja muiden loputtomien paheiden vuoksi, vaan nämä elivät ka[a]nonien ja isien päätösten mukaisesti, näköjään hurskaasti ja pyhästi ja kaiken kukkuraksi selibaatissa. (Galatalaiskirjeen selitys (1535) 2003, 505.)

Kommentoidessaan 1. Mooseksen kirjan 19. lukua Luther kutsuu homoseksuaalista yhteyttä ”tartuntataudiksi”, joka oli tullut maahan munkkien sekä sotilaiden ja kauppiaiden välityksellä.

• Mooses jatkaa hirvittävän synnin kuvaamista. Minä en kuitenkaan kovin mielelläni viivy tässä kohdassa [1. Moos. 19:4-5], sillä saksalaisten korvat ovat vielä viattomia ja puhtaita tämän luonnonvastaisuuden asiassa, vaikka tällainenkin lankeemus muiden syntien tapaan on huomaamatta tunkeutunut meille jumalattomien sotamiesten ja turmeltuneiden kauppiaiden välityksellä. Yhtä kaikki muut ovat tietämättömät siitä, mitä salassa tapahtuu. Kartusiolaismunkit ovat siitä inhottavia, että he ovat panneet alulle tämän tartuntataudin tuomalla sen Italian luostareista Saksaan; tämähän on ollut heidän kiitettävä oppinsa ja kasvatuksensa Roomassa. (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 18–24 (1544) 2005, 76.)

Roomalaiskatolilaisen kirkon puolustukseksi on myönnettävä, että selibaattivaatimuksen aiheuttamista seksiskandaaleista huolimatta, se silti edelleen tunnustaa homoseksuaalisen käyttäytymisen synniksi – ainakin muodollisesti.

”Täysin luonnonvastaista” ja ”häpeällistä”

Luther piti homouden harjoittamista roomalaiskirjeen 1. luvunmukaisesti ”luonnonvastaisena” ja ”häpeällisenä”. Sitä ja kaikkea muuta Jumalan säätämän avioyhteyden ulkopuolista seksiä hän kutsui sen mukaisesti ”saastaisuudeksi” ja ”haureudeksi”.

• Apostoli antaa tälle häpeälliselle elämälle nimen saastaisuus ja riettaus [Room. 1:24], josta hän sanoo myöskin 1. Kor. 6:9: "Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset jne. saa periä Jumalan valtakuntaa" ja Ef. 5:3: "Minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niinkuin pyhien sopii" ja 2. Kor. 12:21:"eivät ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstaisuutta, jota ovat harjoittaneet". Hän kutsuu sitä häväistykseksi tai häpeäksi. Sillä niin kuin ruumiin kunnia (ainakin tässä suhteessa) on puhtaus ja pidättyväisyys tai ainakin sen säännönmukainen käyttö, niin on häpeäksi sen luonnonvastainen väärinkäyttö. Samalla tavoin kuin kultaisen astian kunnia on, jos sitä käytetään jalon viinin säilyttämiseen, mutta sen häpeä, jos sitä käytetään sonnan ja tör[k]yn säilyttämiseen, siten on meidänruumiimme (tässä suhteessa) tarkoitettu kunnialliseen avioliittoon tai vielä kunniallisempaan siveellisyyteen. Mutta mitä raskain häpeä alentaa sen, jos se ei vain riko avioliittoa ja siveyttä vaan tahrataan tuolla pahemmalla häpeällisyydellä. (Roomalaiskirjeen luento. 1958, 41.)

Luther ei ota suoraan kantaa siihen, onko homoseksuaalinen taipumus syntyperäinen vai ei. Käsitellessään Genesis-luennoissaan Sodoman kaupungin tapausta, hän kuitenkin toteaa luonnonvastaisen seksuaalisen halun olevan peräisin Jumalan vastustajasta, Saatanasta.  

• Sodomalaiset poikkeavat muista aivan erityisesti siinä, että he eriytyen luonnollisesta halusta ja kaipauksesta, jonka Jumala on istuttanut meidän luontoomme niin, että mies tuntee halua naista kohtaan, poikkeuksellisesti tavoittelevat sitä, mikä on täysin luonnonvastaista. Mistä tämä kierous? Epäilemättä Saatanasta, joka sen jälkeen kun jumalanpelon tieltä on lähdetty, painostaa luontoa niin ankarasti, että sammuttaa luonnonmukaisen halun ja virittää toisenlaisen, joka on vastoin luontoa. (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 18–24. 2005, 79.)

Roomalaiskirjeen mukaisesti Luther pitää homoutta rangaistuksena, joka liittyy Jumalan luomistekojen kieltämiseen. Jumala on sen takia hylännyt sen harjoittajat ”saastaisuuteen”.

• Kun nyt Jumalan täytyi kärsiä pakanoiden taholta tällaista tekonsa herjaamista, antoi hän heille myös heidän palkkansa, josta Paavali kirjoittaa (Room. 1:24), ja hylkäsi heidäthaureuteen, saastaisuuteen, kunnes he siitä pitäen eivät häpäisseet naisia, vaan poikia ja järjettömiä eläimiä, samoin naiset vastavuoroisesti itseään ja toinen toistaan. Ja niin kuin he herjasivat Jumalan töitä, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, jota pakanallisetkin kirjat ovat mitä häpeämättömimmin täynnä. (Avioelämästä (1522). 1959, 52.)

• Tämä raamatunkohta [1. Moos. 19:4-5] sisältää joka tapauksessa välttämättömän ja hyödyllisen opetuksen. Näemmehän, että kun synnit tulevat tavaksi ja suruttomat ihmiset suosivat niitä, Jumalan kosto on heti seurauksena. Oppikaamme siis pelkäämään Jumalaa ja aseistautumaan lihaa ja Perkelettä vastaan, ettemme syöksyisi moisiin häpeällisiin synteihin, joita Jumala ei voi jättää rankaisematta. Mooses kuvaa kyllin huomiota herättävin sanoin ihmissuvun kurjuutta ja onnettomuutta. (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 18–24. 2005, 76–77.)

”Kirkon rappeutumisesta seuraa myös yhteiskunnan romahdus”

Genesis-luennoissaan Luther kuvailee Sodoman tuhoon viitaten myös sitä, miten kirkollisesta rappeutumisesta seuraa yhteiskunnan romahdus. Kun ihmiset vieraantuvat Jumalasta ja hänen sanastaan, heistä tulee kiittämättömiä. Jumalan sanan halveksunnan seurauksena hänen säätämänsä avioliiton asema heikentyy. Aviouskollisuuden menettäessä merkitystään seksuaalimoraali höltyy. Tähän liittyy myös homoseksuaalinen käyttäytyminen.

• Tämä kaikki oli romahduksen alkua, niin kuin Salomo sanoo: "Ylpeys käy lankeemuksen edellä, samoin luopumus Herrasta" (Sananl. 16:18). Missä näet vallitsee Jumalan sanan halveksunta ja kiittämättömyys Jumalaa kohtaan, siellä ei kurinalaisuuskaan eivätkä hyvät tavat saa jalansijaa. Nämä hedelmät saavat alkunsa ainoastaan Jumalan sanan siemenestä: Kirkon rappeutumisesta seuraa myös yhteiskunnan romahdus.
• Kun jumalanpelko oli hylätty, tuli loppu myös aviouskollisuudesta: vaimoihinsa he eivät tyytyneet, vaan tavoittelivat muita naisia samalla kuin hylkäsivät omansa haureutta harjoittamaan; lopulta he siinä rupesivat luonnonvastaiseen elämään ja ylittivät siinä eläimellisyyden. Tätä on kulku Saatanan johdolla: sen jälkeen kun hän on saanut ihmiset vieraantumaan Jumalasta, hän tekee heistä kiittämättömiä Jumalaa kohtaan. (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 18–24. 2005, 53.)

• Pankaa te Paavalin lauseet silmienne eteen ja arvioikaa asioita niiden perusteella: "Haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee" (Hepr. 13:4). "Älkää eksykö. Eivät huorintekijät eivätkä avionrikkojat saa periä Jumalan valtakuntaa" (1. Kor. 6:9).
• … Jos siis Jumala ei olisi tästä antanut ansaittua rangaistusta [Sodoman tuho], olisi yhteiskuntaelämä vähitellen rauennut voimatta pysyä koossa. Jos näet hävität aviositeen ja sallit sen sijaan irtonaiset suhteet, raukenee kuri ja sitä myöden lait ja kunniallisuus. Mutta jos tämä kaikki lakkaa, ei jää jäljelle enää mitään yhteiskuntaa, vaan pelkkää eläimellisyyttä ja raakuutta. Niinpä Jumalan oli pakko panna toimeen rangaistus ja nujertaa kohtuuttomasti riehuva vimma toisille varoittavaksi esimerkiksi. (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 18–24. 2005, 79, 80.)

Se, että Luther torjuu homouden harjoittamisen, ei ole homofobiaa. Siinä ei liioin ole kysymys uskonpuhdistajan henkilökohtaisista mieltymyksistä, kuten hänen ”seksuaalisesta suuntautumisestaan”.

Kysymys on jumaluusopillisesta arviosta. Se perustuu siihen, mitä Jumala sanassaan on ilmoittanut tahdostaan ja tuomiosta, joka kohtaa niitä, jotka eivät tunnusta häntä Luojaksi ja Herraksi, mikä hän kuitenkin on.

Petteri Hiienkoski

Lähteet

Avioelämästä. – Valitut teokset 3,197-214. (Vom ehelichen Leben. 1522. WA 10,2,275-304.). Suom. Aune Krohn. WSOY. Porvoo 1959.

Galatalaiskirjeen selitys. (In epistolam S.Pauli ad Galatas commentarius ex praelectione D. Martini Lutheri collectus. [1531] 1535. WA 40,1,15-688; 40,2,1-84.) Suom. Jukka Thurén. SLEY-Kirjat. Hämeenlinna 2003.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 18-24. Totuuden aarre IV. (In Primum Librum Mose Enarrationes. 1544. WA 43, 1-350). Suom. Heikki Koskenniemi. Suomen Luther-Säätiö. Hämeenlinna 2005.

Roomalaiskirjeen luento. – Valitut teokset 1,15-371. (Epistola ad Romanos. Die Scholien, 15xx = eri vuosilta (WA 56,157-528).) 1546. Suom. Pentti Aalto ja Mauri E. Lehtonen. WSOY. Porvoo 1958.