Kansanedustaja Olli Immonen (ps.) on jättänyt eilen eduskunnassa hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen etnisyyteen perustuvasta positiivisesta erityiskohtelusta luopumisesta.

Hän kysyy, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä etnisyyteen perustuvan positiivisen erityiskohtelun kitkemiseksi Suomessa.

Positiivinen erityiskohtelu on enemmistöön kohdistuvaa ihonväriin, kulttuuriin ja rotuun perustuvaa syrjintää eli yleisten määritelmien mukaan rasismia. Työelämässä se tarkoittaa Immosen mukaan sitä, että esimerkiksi maahanmuuttaja voi julkisen sektorin työnhakutilanteessa nousta pelkän etnisyytensä perusteella kantaväestöön kuuluvien työnhakijoiden edelle, vaikka hän ei olisi yhtä pätevä suorittamaan kyseistä työtehtävää kuin kantaväestöön kuuluvat työnhakijat.

Maahanmuuttajien nykyistä suurempi määrä henkilöstössä ei saa Immosen mielestä olla mikään itseisarvo, vaan työtehtäviin tulisi valita aina pätevin hakija riippumatta siitä, mihin etniseen ryhmään hän kuuluu.

"Esimerkiksi Yleisradio pyrkii aktiivisesti lisäämään henkilöstöönsä eri kulttuuritaustan omaavia ihmisiä perustelemalla sitä yhdenvertaisuuden edistämisellä", Immonen toteaa.

Immonen pitää "tämänkaltaisen" ihmisten etnisen tai kulttuurisen taustan arvottamisen toista ylemmäksi työnhakutilanteessa tosiasiassa syrjivän kantaväestöä. Tämän seurauksena kansalaiset eivät olekaan enää keskenään etnisesti yhdenvertaisessa asemassa.

"Samaan aikaan kun valtaeliitti yrittää ehkäistä rasismia, se syyllistyy siihen itse sallimalla ja toteuttamalla positiivista erityiskohtelua", Immonen huomauttaa.

Hän kysyy, palveleeko julkinen sektori kansalaisiamme riittävällä ammattitaidolla, jos sinne ei palkata ihmisiä töihin osaamisen ja pätevyyden, vaan etnisyyden perusteella.

Immonen korostaa, että nykyinen valtaeliitti antaa ymmärtää maahanmuuttajien suuren työttömyyden maassamme johtuvan heidän syrjinnästään rekrytointitilanteessa. Immosen mukaan kyse on maahanmuuttajilta puuttuvista työllistymiseen vaadittavista ominaisuuksista, kuten riittävästä koulutus tai luku-, kirjoitus- ja kielitaidosta ja niitä voidaan hänen mukaansa korjata vain maahanmuuttajien työllistymiseen vaadittavia ominaisuuksia parantamalla.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon mielestä on selvää, että esimerkiksi matala koulutustaso ja kielen osaamattomuus vaikuttavat kielteisesti henkilön työllistymismahdollisuuksiin.

"Tiettyjen väestöryhmien, etenkin Afrikasta ja Lähi-Idästä tulleiden humanitaaristen maahanmuuttajien, koulutustaso ja kielitaito ovat tunnetusti ja yksiselitteisesti keskimäärin heikompia kuin kantaväestön. Tästä syystä he ovat aliedustettuina kaikkialla paitsi rikostilastoissa."

Halla-ahon mukaan positiivisella syrjinnällä ei kuitenkaan saavuteta "tosiasiallista tasa-arvoa". Taustan perusteella tapahtuva suosiminen asettaa samat valmiudet hankkineet yksilöt eriarvoiseen asemaan.

Jos halutaan tasa-arvoinen yhteiskunta, yksilöiden on oltava tasa-arvoisia heidän taustaansa katsomatta. Tai jos halutaan nostaa ryhmän edustusta, on kohotettava sen työvalmiuksia eikä madallettava rimaa, Halla-aho painottaa.

"Yhteiskuntaa, jossa ihonvärillä ja etnisellä taustalla ei ole merkitystä, ei voida luoda järjestelmällä, jossa ihonvärillä ja taustalla on merkitystä."

Halla-aho ihmettelee, miksi esimerkiksi Helsingin kaupunki työntekijöitä rekrytoidessaan valitsee kahdesta hakijasta sen, jonka viiteryhmä on "aliedustettuna" kaupungin henkilöstössä, vaikka kyseinen henkilö ei olisi "aivan yhtä pätevä" kuin kilpailijansa.

"Miksi niiden pitäisi olla tasaisesti edustettuina? Kuka tai mikä hyötyy tästä? Ei kukaan ole huolissaan siitäkään, ovatko esimerkiksi vasenkätiset, värisokeat tai viiksekkäät henkilöt edustettuina väestöosuutensa edellyttämässä suhteessa. Kuitenkin vasenkätisyys ja värisokeus ovat synnynnäisiä ominaisuuksia siinä kuin vaikkapa ihonväri tai sukupuolinen suuntautuminen ja viiksekkyys hankittu ominaisuus aivan kuten vaikkapa uskonto."

Perusteluina positiiviselle erityiskohtelulle käytetään usein sitä, että ilman sitä henkilön tai jonkin vähemmistöryhmän on vaara jäädä eriarvoiseen asemaan, mutta se antaa myös viestin siitä, että henkilö tai väestöryhmä ei itse kykene pärjäämään yhtä hyvin kuin muut. Esimerkiksi sukupuolivähemmistölle positiivista erityiskohtelua ajava ryhmä voi ajatella, ettei sukupuolivähemmistön edustajat kykene pärjäämään luonnostaan yhtä hyvin, kuin heille erityiskohtelua ajavat.

Todellisuudessa positiivinen syrjintä on järjestelmällinen toimintatapa, jossa tiettyä henkilöä tai ryhmää tuetaan eli suositaan erityistoimin kantaväestöön verrattuna tai sen kustannuksella rodun, uskonnon, kulttuuritaustan tai esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.