Blogi: Timo Vihavainen, ti 20.06.2017 14:03

Out of the Blue

Out of the Blue

 

Sininen on mielestäni jotenkin sympaattinen väri. Se tekee viileän ja konstailemattoman vaikutelman, se myös sopii miehille, joiden tarkoituksena ei ole korostaa ulkoista itseään toimimalla vaateripustimena tai demonstroida apinoilta periytyvää lajin matkimistaipumusta, jonka ilmentymiä myös muodeiksi nimitetään…

Sininen ja musta on yhdistelmä, jossa joskus on jopa tuntevinaan ylenmääräistä pyrkimystä tehdä kylmän teräksistä vaikutelmaa. Sitä kai joskus jossakin puolueessakin ajateltiin. Ehkäpä sen värinen politiikka on yksipuolista, mutta jokaiselle kai demokratiassa täytyy jotakin tarjottavaa olla, jos olen asiasta mitään ymmärtänyt.

Toki kaikki värit ovat aina syyttömiä tai ehkä pitäisi ajatella, että ne tulevat maailmaan syyttöminä ja viattomina, kunnes pahat ihmiset alkavat assosioida niihin omia kieroutumiaan. Ja saattavathan ne hyvätkin omiansa assosioida.

Sininen on horisontin ja tavoittamattoman kaukaisuuden väri. Horisontti on petollinen harhakuva, joka siirtyy yhä eteenpäin kun sitä yrittää tavoitella, mutta toki ihmiselle onkin ominaista tavoitella saavuttamatonta tai ainakin siitä uneksia. Ei täällä muuten mitään olisi aikaan saatu.

Venäjässä siniset unelmat, голубые мечты viittaavat epärealistiseen tai ainakin aivan tyhjän päällä olevaan fiilistelyyn.

Väri goluboi (taivaansininen) on kuulemma myös rauhallisuutta ja rentouttta edistävä ja luottamusta herättävä ja sitä käytetään siksi neuvotteluhuoneissa (herätys, te kaikki, jotka pelkäätte venäläisten juonia! Näin pitkälle ne menevät…). Sanalla viitataan myös miespuolisiin homoseksuaaleihin, naispuoliset ovat taas vaaleanpunaisia (rozovyje).

Ranskassa bleu muistuttaa äänteellisesti sanaa dieu ja toistuu siksi monissa kirosanoissa:parbleu, morbleu ja niin edelleen. Ja kukapa ei muistaisi iki-ihanaa iskelmää L’amour est bleu:

Bleu, bleu, l'amour est bleu

Blue, blue, love is blue

Berce mon cœur, mon cœur amoureux

Cradle my heart, my loving heart

Bleu, bleu, l'amour est bleu

Blue, blue, love is blue

Bleu comme le ciel qui joue dans tes yeux

Blue like the sky which play in your eyes

 

 

Comme l'eau, comme l'eau qui court

Like the water, like the running water

me, my heart runs after your love.

Moi, mon cœur court après ton amour

 

 

Siinäpä tuli vielä kaupanpäällisiksi käännös isänmaamme todelliselle superkielelle, joten runoa ei tarvinne kommentoida.
Euroopassa kun ollaan, mieleen nousee kuitenkin vielä väistämättä kysymys siitä, millainen suhde saksalaisilla oikeastaan on omaan blau-sanaansa?

Tietäen tämän kansan lukemattomat kompleksit, luulen, että herkimmät pystyvät löytämään jokaisesta sanasta jotakin epäilyttävää siksi, että natsitkin ovat niitä joskus käyttäneet. Ajatellaanpa nyt sinisiä silmiä! Natsien mielestä ihmisillä piti olla siniset silmät, joita valitettavasti ei heidän johtajillaankaan sattunut olemaan, mutta kukapa olisi täydellinen.

Muuan reininmaalainen laulu joka tapauksessa ylistää paikallisten naisihmisten silmien väriä aivan häpeämättömästi:

Kornblumenblau

Ist der Himmel am herrlichen Rheine,

Kornblumenblau

Sind die Augen der Frauen beim Weine.

Darum trinkt Rheinwein, Männer, seid schlau,

Dann seid am Ende auch ihr kornblumenblau.

 

Tässä nostetaan jopa esille ruiskukan sini, jolla on muutenkin paljon poliittista painolastia meidän silmissämme. Sivumennen sanoen edellä mainitun renkutuksen loppusäkeistössä kehotetaan miehiä olemaan ovelia kaiketi sen vuoksi, että saisivat naisia vietellyksi!

Dann seid am Ende auch ihr kornblumenblau.

 

Vai oliko sittenkin kysymys siitä, että luvassa oli blauer Montag, eli krapulapäivä, jolloin töitä tehdään vain puolella teholla, ajelehditaan mielikuvituksen maailmoissa ja muutoinkin ajatellaan sellaisia asioita, jotka eivät kuulu kunnolliseen (tüchtig) elämään, vaan tuohon sille vihamieliseen, korkeampaan olotilaan, jossa aukenevat elämän suuret kysymykset (vrt. Origon taitelijakrapula).

Mikäli google tuolloin kysyy, mitä ajattelet, kehottaisin olemaan vastaamatta, kysyjä ei ole sen arvoinen. Mutta tämä on sivuseikka.

Kyllähän värillä on väliä ja sillä on aina myös tulkintansa. Itse olen aina antanut pojille sinisiä esineitä ja tytöille taas punaisia, mikä tietenkin ensi kädessä todistaa omaa taantumuksellisuuttani, mutta on myös ilmeisesti aina enemmän tai vähemmän vastannut kyseisten henkilöiden omaa makua ja mieltymyksiä.

 Tämä vain tuli mieleeni, kun sain kuulla, että olemme saamassa uuden puolueen, jonka nimi on Sininen tulevaisuus.

Mikäpäs siinä, kaunis nimi. Minun korvissani ja olen tietenkin tässä hyvin subjektiivinen, tuo nimi herättää mielikuvan unelmahötöstä, pilvien tavoin kauas karkaavasta metsän laidasta, jota emme koskaan tavoita.

Mutta ei tämä sinänsä paha asia ole. Kyllä politiikassa on oltava perspektiivejä. Emme me eikä kukaan muukaan koskaan pääse sinne historian loppuun, jonne aika tämän ihmiskunnan ja muunkin luomakunnan kerran on johdattava. Oma vuorommehan me vain täällä palvellaan, mutta olisimme suuria lurjuksia, jos emme muistaisi velvollisuuksiamme seuraajiamme kohtaan.

Ja hyvä on, että tulee tulevaisuuspuolue tämänkin maan politiikkaan. Muuan nykyinen poliitikko lienee sanonut, ettei sellaisilla asioilla ole väliä, jotka vaikuttavat vasta meidän kuoltuamme. Sellainen kevytmielisyys on politiikassa rikollista.

Katse siis sineen! Saattaisin jopa innostua sen komeista arvoista (hyvinvointi, oikeudenmukaisuus ja turvallisuus -olikohan tällaisia kenelläkään muulla?) ellei jokin asia häiritsisi.

Kysymys on siitä tavasta, jolla tämä joukko erottautuu entisistä tovereistaan. Nämä tuomitaan suuriäänisesti ja pöyhkeästi, arvoihin viitaten.

Ikävä vain, että noissa puheissa ei ole mitään konkreettista sisältöä. Kun puhutaan jostakin abstraktista ihmisvihasta ilman ainuttakaan viittausta siihen, mitä asialla tarkoitetaan, on kyseessä vihapuhehöttö, jota en vain mitenkään pysty pitämään rehellisenä.

Mikä estää sinisiä käyttämästä avoimia kortteja? Kuka on tehnyt mitä ihmisvihamielistä ja milloin ja missä? Mitä tästä seuraa? Onko entisillä tovereilla maamme tulevaisuuden suhteen jotakin sellaisia poliittisia päämääriä, jotka jyrkästi eroavat sinisistä unelmista?

Vai onko kyse vain ja ainoastaan propagandatempusta, jonka avulla halutaan karistaa omilta harteilta se rasittava maine, jonka poliittiset viholliset ovat katteettomasti sälyttäneet entisen puolueen kontolle?

Samalla sitten mennään kyynisesti mukaan tuohon valehteluun ja kuvitellaan, etteivät kannattajat huomaa yhtään mitään? Kaikkihan ne valehtelevat, cosi fan tutti. Miksipä olla poikkeus tässä joukossa?

Niin, miksihän? Kansahan se uurnilla sitten ratkaisee, mikä politiikassa kannattaa ja mikä ei. Onpa taas kiinnostavaa nähdä, miten käy.

Timo Vihavainen ti 20.06. 14:03

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03. 11:27

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

Työn kirous

la 09.03. 16:03

Menneisyyden varjo

pe 08.03. 00:58

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Utrechtin turkkilaisampujalla on ihmisoikeudet

ke 20.03.2019 11:26

Jukka Hankamäki

Miksi vaalikoneiden tuloksiin ei kannata luottaa? - Vältä kysymysten ja suositusten miinat

to 21.03.2019 01:44

Petteri Hiienkoski

The Telegraphin uutiset liikaa Facebookille: yhteisöpalvelu bannasi tiedonvälittäjän vaalien alla

ke 20.03.2019 19:18

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lapset marssilla - kuten suomettumisen aikana

pe 15.03.2019 20:46

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Yleisradio ohjaa suomalaisten ajattelua

ti 19.03.2019 11:04

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03.2019 11:27

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20