Blogi: Timo Vihavainen, ma 29.05.2017 08:45

Detroitin tie

Detroitin tie

 

Pietari on nykyaikaisista suurkaupungeista se, joka on joutunut suurimpien katastrofien uhriksi. Leningradin piirityksen tuntevat kaikki ja siinä toistuivat vastaavien historian tuntemien piiritysten kauhut sillä kertaa megaluokan mittakaavassa.

Nälkäkuolemat piirityksen aikana, kannibalismi ja vastaavat asiat eivät ole historiassa uutta. Ne tunnetaan jo antiikista ja myös uuden ajan sodista. Leningradin kohtalossa kuitenkin oli jotakin laadullisesti uutta. Se ei ehkä ihan ollut suurkaupungin, megalopoliksen kuolema, mutta joka tapauksessa hyvin lähellä sitä.

 Metronomi naksutti radiossa kaupungin sydänääniä kuvaten, mutta kaupungin väkiluku laski vuoden 1941 noin kolmesta miljoonasta alimmillaan alle kuuteensataan tuhanteen vuonna 1944. Toki se sen jälkeen taas nopeasti nousi. Katastrofi jäi hetkelliseksi.

Väestökato ei kuitenkaan ollut Pietarin historiassa ensimmäinen laatuaan. Kansalaissodan sekasortoisina vuosina suurkaupungin huoltaminen osoittautui bolševikkien konsteilla mahdottomaksi ja vuoden 1916 liki kahdesta ja puolesta miljoonasta asukkaasta oli vuonna 1920 jäljellä enää noin seitsemänsataa tuhatta.

Jo tuossa vaiheessa pietarilaiset joutuivat tyytymään nälkäannoksiin ja polttelemaan kaikkea palavaa pikku peltipurkkiuuneissa eli buržuikoissa. Kaksi kolmasosaa väestöstä siis siirtyi kaupungista pois.

Kolmas mutka Pietarin väestökäyrässä voidaan havaita 1990-luvulla, jolloin sokkiterapiana tunnettu politiikka saattoi talouden sekasortoon. Nyt noin viiden miljoonan kaupungin väkiluku tosin väheni vain noin kymmenellä prosentilla. Tuo väestötappio on jo otettu takaisin.

Suurkaupungin hiljenemisessä ja sen normaalien elintoimintojen lakkaamisessa on jotakin ilmestyskirjamaista, vaikka se tapahtuisi rauhankin aikana. Poikkeusoloissa pommitukset ja tulipalot, ihmisten joukkomittainen kuoleminen ja normaalien palvelujen pysähtyminen tietysti vielä olennaisesti lisäävät tapahtumien dramatiikkaa.

Mutta myös rauhan aikana suurkaupungin alamäki on dramaattinen asia. Mikäli tuho jatkuu vuosia, tulevat kuvaan mukaan autioiden talojen ryöstäminen ja polttaminen, johon ovat syypäitä omat asukkaat. Myös eri kaupunginosien asukkaat vaihtavat maisemia.

Osa äänestää jaloillaan ja poistuu kaupungista. Autioille taloille ja halvoille huoneistoille kuitenkin usein löytyy ottajia. Kaupungin kasvot muuttuvat.

Länsimaisen sivistyksen keihäänkärjeltä näytti vielä muutamia vuosikymmeniä sitten Detroit. Sehän symbolisoi valtavaa maailmanlaajuista autoteollisuuden buumia, jonka ansiosta kaupunki kasvoi huimaa vauhtia.

Detroitin väkiluku hipoi vuonna 1920 miljoonaa, mutta oli jo kymmenen vuoden kuluttua noussut puoleentoista miljoonaan.

Vuonna 1950 väkiluku oli vajaat kaksi miljoonaa ja sen jälkeen se alkoi laskea. Vuonna 2000 se oli jo alle miljoonan ja nyt se on vajaat seitsemänsataa tuhatta. Koko metropolialueen mukaan ottaminen tosin antaisi kuvalle lisää ulottuvuutta.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, voi vain kuvitella. Asiaa helpottaa, jos ottaa avuksi vaikkapa netistä löytyviä valokuvia. Suuret alueet ovat autioituneet ja rakennuksia on purettu. Eräät loistorakennuksetkin ovat rappeutuneet surkeasti.

Tämä ei kuitenkaan ole koko tarina. Ranta-alueelle on noussut mahtavia pilvenpiirtäjiä, ikään kuin muistona niiltä ajoilta, jolloin kaupunkia vielä pidettiin mallikelpoisena tulevaisuuden kaupunkina. Olavi Paavolainen käytti siitä nimitystä elektro-magneettis-dynaaminen kaupunki. Hänen kirjassaan Nykyaikaa etsimässä oli kuva Detroitin korkeista rakennuksista, joiden yllä leijuu ilmalaiva.

Nykyään kaupunkia kunnioitetaan sekä nimellä Motown –moottorikaupunki ettäRenaissance city, joka siis viittaa siihen uudelleensyntymiseen, joka ainakin olisi kovasti tarpeen.

Kaupungin talous on hunningolla ja se jopa hakeutui konkurssiin, mutta saatiin pelastettua. Muuan syy ongelmiin on väestö, joka on vailla työtä autoteollisuuden suurten muutosten takia.

Yllättävää tai ei, kaupungin väestön suuri enemmistö koostuu nyt ns. afroamerikkalaisista. Vielä ennen sotia he olivat suuri harvinaisuus näillä leveysasteilla ja rotujen (joita ei ole) sekoittaminen samoihin työvuoroihin aiheutti jopa mellakoita tässä valkoisessa kaupungissa.

Kun valkoisten osuus Detroitin asukkaista oli vielä vuonna 1930 yli 90 prosenttia, on se nyt vain vähän yli kymmenen, joten white flight on johtanut koko kaupungin eikä vain joidenkin korttelien etniseen muuttumiseen. Valkoisia ei-hispanoita on asukkaista nyt vaivaiset 7,8 prosenttia.

Mielestäni ei ole jo ennakolta ja tutkimatta selvää, ettei etninen koostumus sinänsä aiheuta yhtään mitään eikä sillä voi olla millekään asialle mitään merkitystä. Joka tapauksessa siinä tapahtunut muutos korreloi eräiden muiden muutosten kanssa.

Syystä tai toisesta kaupungin rikostilastot nimittäin ovat vaikuttavia. Murhien määrä oli 58 sataatuhatta asukasta kohti 1980-luvulla eli Amerikan korkein, mutta nyt se on laskenut vähän yli neljäänkymmeneen ja kaupunki on tässä tilastossa kakkosena. Suurinta osaa noista rikoksista ei selvitetä.

Suurimmalla osalla kaupungin asukkaista on maksuhäiriöitä ja suunnilleen puolet kiinteistöjen haltijoista ei ole pystynyt maksamaan kiinteistöveroa. Niinpä kaupunki on pyrkinyt leikkaamaan menojaan muun muassa lopettamalla katuvalaistuksen laajoilta alueilta. Myös korruptioskandaalit kaupungin johdossa ovat kuuluneet kuvaan.

Tuhansia taloja on purettu ja niiden paikalle on syntynyt niin sanottua kaupunkipreeriaa,urban prairie, jollaista on myös muissa kuihtuvissa kaupungeissa. Niitähän Amerikassa on kymmenittäin.

Mutta eihän mikään tarina pelkkää synkkyyttä sisällä. Detroitin joukkueet ovat pärjänneet joissakin urheilulajeissa ja pop-musiikin alalla se kuuluu erittäin vahvoihin keskuksiin. Tekno on kuulemma peräti keksitty siellä ja paikallisiin suuruuksiin kuuluvat muun muassa Madonna ja Alice Cooper… Ehkä Detroit sittenkin on uuden ajan todellinen suunnannäyttäjä?

Detroitin tarina on tuskin ainutlaatuinen. Baltimore ja Philadelphia ja monet muut kutistuvat kaupungit näyttävät seuraavan sen jälkiä. Väkiluvun vähetessä myös kaupunkien etninen koostumus muuttuu ja paljon ylistetty monikulttuuri antaakin tilaa uudelle monokulttuurille.

On selvää, että kaikissa näissä kaupungeissa monet ihmiset elävät lainkuuliaisina kansalaisina normaalia ja vaurasta elämää ja viihtyvät kotimaisemissaan. Yhtä selvää myös lienee, että nuo nopeat muutokset, jotka yleensä tavalla tai toisella liittynevät globalisaation lieveilmiöihin, herättävät katkeruutta monissa amerikkalaisissa, jotka saavat konkreettisesti havaita oman unelmansa tuhoutuvan.

Foreign Affairsin viime numerossa toteaa pari kirjoittajaa, että nyt olisi aika ottaa vakavasti se tosiasia, että globalisaation siunaukset jakaantuvat epätasaisesti kuten myös sen kiroukset. Systeemi on epäreilu eikä ole mitään syytä kummastella sitä, että äänestäjät reagoivat asiaan tietyllä tavalla.

Mutta nämähän ovat Amerikan ongelmia. Yhdysvalloissa rotu, jota tietenkään ei ole olemassa, on kaikkialla vaikuttava asia toisin kuin meillä Euroopassa.

Kuitenkin voimme myös monissa Euroopan maissa nähdä analogisia prosesseja. Kun ympäristöstään jyrkästi erottuvat alakulttuurit vahvistuvat, ne tunkevat pois tieltään vanhan kantakansallisuuden ja alkaa muodostua enklaaveja, jotka ovat muusta maasta irrallisia ja joissa vallitsevat omat lakinsa ja norminsa.

Meillä tätä ei vielä ole tapahtunut, mutta osuu tuskin kovin kauas harhaan, mikäli ennustaa, että tämä eriytymisprosessi, joka nyt voidaan havaita, ei ole pysäytettävissä, mikäli kehitys jatkuu samanlaisena. Parissa kymmenessä vuodessa tulemme väestökehityksen myötä saamaan uudenlaisia yhteisöjä, jotka eristäytyvät ympäristöstään ja rikastuttavat siis lähinnä itseään, ehkäpä jopa muiden kustannuksella.

Kyse on kuitenkin vielä vain kaupunginosista. Yllättävää kyllä, vanhat savupiipputeollisuuden kaupungit eivät meillä ole ainakaan vielä muuttuneet aivan uudentyyppisen väestön ja kulttuurin tyyssijoiksi.

Suomen Ruhr, kuten myös se varsinainen Ruhr ovat yllättävän hyvin pitäneet pintansa ja sinnittelevät eteenkin päin, mutta eipä anneta asian pettää itseämme.

Olisi luultavasti herkkäuskoista kuvitella, että meidän maamme olisi luonnostaan valittu kulkemaan näissä kysymyksissä jotakin erityistietä.

Mikäli asioiden annetaan kehittyä omalla painollaan ja vain kiihdytetään globalisaation vaikutuksia sen sijaan, että niitä hillittäisiin, syntyy viime kädessä samanlaista jälkeä kuin muuallakin.

Kaikki kehitys ei ole edistystä. Detroit on tästä elävänä varoitusmerkkinä. Muistakaamme, että jo muutaman kymmenen vuoden alamäki voi muuttaa nykyaikaisen suurkaupungin perustuksiaan myöten. Tie maan ja maailman suunnannäyttäjästä sen murheenkryyniksi voi olla tavattoman lyhyt.

Äkillisen katastrofin sattuessa suurkaupungit sitä paitsi ovat kaikkein haavoittuvimpia, mikä kannattaisi muistaa myös puuhattaessa koko Suomen väestön keskittämistä yhteen nurkkaukseen.

Timo Vihavainen ma 29.05. 08:45

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Demokraattinen repressio

ma 24.06. 23:40

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

Orjuuden kasvot

ti 04.06. 23:03

Portti länteen

ma 03.06. 21:34

blogit

Vieraskynä

Päivi Räsäsen avoin kirje arkkipiispa Luomalle

ti 18.06.2019 23:56

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Poliittinen korrektius vie harhaan

ma 24.06.2019 23:39

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Kuka kantaa vastuun SETA-lobbareiden aiheuttamista peruuttamattomista vahingoista?

ti 28.05.2019 22:52

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Tanska - maahanmuuttovastainen sosialidemokraattinen puolue voitti vaalit

to 06.06.2019 11:26

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Perussuomalaisten puoluesihteeriksi osaava tekijä: Arto Luukkanen

ma 24.06.2019 07:31

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Demokraattinen repressio

ma 24.06.2019 23:40

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19