Blogi: Heikki Porkka, to 18.05.2017 16:01

Kun kiima voittaa totuuden

Matkustin vuonna 1983 Tukholmaan kesätöihin. Työpaikasta ei ollut lähtiessä tietoa, mutta optimistina ostin matkalipun Turun kautta Tukholmaan, josta olin kuullut löytyvän tekemistä työhaluisille. Tukholma oli tuttu paikka entuudestaan, olin käynyt siellä usein, ensimmäisen kerran jo pikkupoikana 1960-luvun alussa.

Tukholmaan päästyä hakeuduin töihin paikalliseen, suomalaisten hallinnoimaan muutto- ja monialayritykseen. Työskentelimme tavallisesti pienissä kahden tai kolmen hengen ryhmissä. Parinani oli usein J, joka oli urheiluhenkinen ja erittäin riski nuori mies.

Työtehtävämme olivat moninaisia. Siirsimme raskaita kassakaappeja haluttuun kohteeseen, teimme sisätiloissa rakennussiivousta ja rakensimme toimistokokonaisuuksia sekä kaikkea mahdollista, johon tarvittiin hyväkuntoisia miehiä. Viikonloput (la-su) tiskasin eläkeläisravintolassa.

Työviikot olivat seitsemänpäiväisiä. Ei ravintolailtoja, ei shoppailua, ei oikeastaan mitään muuta kuin työtä ja lepoa vuoronperään. Ennestään hoikka varteni oheni useita kiloja kesän aikana.

Vastapainoksi rahaa tuli kuin suokuokalla, kun tulotasoa vertasi kotimaan palkkoihin.

Kotiuduin Ruotsista aikanaan takaisin Suomeen ja elämä jatkui vanhaan malliin.

Keväällä 1986 koin melkoisen yllätyksen, kun käsiin osui Suomessa lehti, jossa luki kissan kokoisin kirjaimin: ”Palmen murhaaja suomalainen?”

Alkuperäinen juttu oli ollut ruotsalaisessa sosialidemokraattisessa lehdessä, jonka kannessa oli miehen kasvokuva. Kuvan ohessa luki (ei sanatarkka lainaus) : "Onko hän Palmen murhaaja?"

Tunnistin välittömästi kuvassa olevan henkilön. Hän oli entinen työkaverini J. Säntillistä elämää viettävä ja tasaisen luonteen omaava nuori mies, joka harrasti voimailua, opiskeli ja teki ahkerasti töitä.

J oli ollut murhapäivänä ampumispaikkaa lähellä olleen kuntoklubin kahvilassa. Hän oli puhunut puhelimessa äreän kuuloisena. Kaksi samalla kuntosalilla harjoitellutta suomalaisnaista oli kuullut osan puhelusta, mm. sanat (ei sanatarkka lainaus): ”Mitä siitä, teet niin kuin sovittiin.”

Hieman myöhemmin samana iltana Olof Palme murhattiin. Naiset ottivat yhteyttä poliisiin ja J noudettiin kuulusteluun. Näyttöä ei löytynyt, joten hänet vapautettiin.

Ruotsalaismedia otti poliisin kuulustelujen jälkeen mieheen yhteyttä menemällä hänen kotiovelleen.

Toimittaja oli tiedustellut voisiko hän tulla sisään ja haastatella. J:n empiessä toimittaja oli todennut, että ei ole aikomusta syyttää mistään vaan kerätä arkistoon tietoja Palmen murhaan liittyen, mahdollisesti jotain pientä lehdessä mainiten, mutta ei missään nimessä leimata syylliseksi. Jos J ei antaisi haastattelua, toimittaja kertoi kirjoittavansa aiheesta joka tapauksessa raportin.

Seuraavana päivänä kyseisessä lehdessä oli etusivun peittävä kuva J:n kasvoista. Median verenhimo oli saanut yhden päätepisteen. J oli leimattu mahdolliseksi Palmen murhaajaksi.

Mikä oli poliisin rooli J:n henkilötietojen luovuttamisessa medialle, siitä ei ole tietoa.

Mediat ja toimittajat tarttuivat Palmen murhan tutkinnan alkuaikoina jokaiseen mahdolliseen epäilyyn kärpäspaperin lailla. Piittaamatta siitä, oliko epäillyksi ehdotetulla oikeasti mitään tekemistä murhan kanssa.

Sosialidemokraattien sankari oli murhattu ja mediassa käännettiin kaikki kivet piittaamatta siitä, millaisia seurauksia siitä voi olla syyttömänä julkisuuteen nostetuille.

Palmen murhaajaa ei ole vieläkään löydetty, tuskin koskaan löydetään.

Ruotsalaisen median toiminta ei enää nykyisin ihmetytä, sillä ruotsalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan ja monikultturismiin liittyvä uutisointi ovat kertoneet varsin selvästi, että totuuden kertominen ei ole ruotsalaismedioiden tärkein journalistinen tavoite.

Palmen murhaan liittyvä uutisointi nousi mieleen suomalaisen valtamedian nykyisestä tavasta kertoa uutisina huhuja ja juoruja, joita se kaappaa ulkomaisista medioista taustoista tarkemmin tietämättä. Kyseessä on ikävä tapa, joka on syönyt luottamusta valtamediaan kaikkialla läntisessä maailmassa.

Valtamedia ryhtyi typeryyttään kilpasille keltaisen lehdistön kanssa ymmärtämättä, että matkimalla keltaista lehdistöä ajautuu lopulta itse osaksi sitä.

Kun mediaan luottamuksen menettäneet kansalaiset perustivat omia julkaisuja, ryhtyi valtamedia syyllistämään rappiostaan vaihtoehtomedioita unohtaen samalla, että yleensä vika ei ole peilissä, jos naama on vino.

Media on ollut jo vuosia jatkuvan muutoksen pyörteissä ja näyttää vahvasti siltä, että pudotuspeli on vasta alkanut. Paikalleen pysähtyminen tai tietoinen harhaanjohtava uutisointi vievät äkkiä uskottavuuden, fakta, joka koskee sekä valtamediaa että vaihtoehtomedioita.

Totuuden etsiminen ja kertominen kansalaisille mahdollisimman selkeällä tavalla ovat itseään kunnioittavan journalismin tärkeimmät elementit. Joka sillä tiellä pysyy, saattaa menestyä myös tulevaisuudessa.

Heikki Porkka to 18.05. 16:01

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Heikki Porkka

Ulkosuomalainen, jonka mukaan realismi ja tosiasioiden tunnustaminen ovat ainoat oikeat lähtökohdat yhteiskunnallisista asioista päätettäessä.

tuoreimmat

Muuttuuko ihminen - ja mihin suuntaan, laulaa Georg Ots

ma 12.11. 10:38

Vihapuhe, facebookin kirjoituskielto ja yhteisönormit

ma 05.11. 12:17

Kaikkien kateellisten suomalaisten juhlapäivä

to 01.11. 13:36

Ideologiana monikultturismi - varma tie helvettiin

ke 31.10. 15:54

Luotettavaa journalismia?

ma 29.10. 10:07

Sara Rigatelli - vilpillisellä vai vilpittömällä mielellä?

ti 23.10. 21:24

Onko Aku Louhimies saanut oikeudenmukaisen kohtelun julkisuudessa?

ma 22.10. 13:40

Facebook on sananvapauden irvikuva

to 18.10. 14:13

Avoin raja Afganistanista Suomeen?

ke 10.10. 12:25

No go -alueiden Ruotsi

to 04.10. 16:39

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Kiinalainen juttu

su 18.11.2018 00:00

Juha Ahvio

YK:n GCM-sopimus uhkaa sekä kansallisia rajoja että sananvapautta

to 15.11.2018 23:38

Professorin Ajatuksia

Susanna Koski havaitsi kaksinaismoralismia

la 17.11.2018 23:52

Jukka Hankamäki

Mikä GCM? Vähemmän on enemmän myös maahanmuuttopolitiikassa

pe 16.11.2018 23:36

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Synnytyssairaalassa näet Suomen tulevaisuuden

ti 13.11.2018 23:33

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Eduskunnan stalinistinen Unkari-ryhmä?

ke 14.11.2018 23:17

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Muuttuuko ihminen - ja mihin suuntaan, laulaa Georg Ots

ma 12.11.2018 10:38

Olli Pusa

EU-liittovaltio

la 10.11.2018 14:24

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

"Eurooppalaiset arvot" on osoitus uudesta suvaitsemattomuudesta

to 08.11.2018 23:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Entropia kasvaa

la 17.11.2018 23:54

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40