Blogi: Heikki Porkka, ma 15.05.2017 11:31

Rauhaa, ystävyyttä ja solidaarisuutta mutta kenelle?

Neuvostoliitto oli olemassaolonsa aikana kommunistien ihannemaa.

KGB, Neuvostoliiton turvallisuuspoliisi, antoi 1960- ja -70-luvulla taloudellista tukea Chilen vasemmistolle sekä vasemmistolaiselle presidentille Salvador Allendelle vaalikampanjan aikana, mutta myös valinnan jälkeen.

Suomen valtiollisessa mediassa, Yleisradiossa, Neuvostoliiton toimintaa ei nähty ongelmalliseksi eikä aiheesta nostettu sen suurempaa meteliä. Internationalismin ideologia oli yhteinen, joten Neuvostoliiton pyrkimys vaikuttaa toisen valtion sisäisiin asioihin koettiin erittäin vasemmistolaisessa Ylessä oikeutetuksi.

 

Viime vuoden ja kuluvan vuoden aikana Yhdysvaltain demokraattinen puolue on esittänyt väitteitä, ei todisteita, joiden mukaan Venäjä osallistui monin tavoin Yhdysvaltain presidentin valintaan. Donald Trumpin osallisuudesta Venäjän oletettuihin toimiin on vihjailtu. Yhtään pitävää todistetta Trumpia vastaan ei ole pitkään jatkuneesta tutkinnasta huolimatta löytynyt.

Väitteitä esitettiin Yhdysvaltain demokraattisen puolueen vaikutusvallassa olevien suurten uutismedioiden, kuten CNN voimakkaalla tuella.

Tällä kerralla vieraan valtion mahdolliset vaikutusyritykset toisen valtion vaaleihin ja politiikkaan ovat saaneet Ylen ja monet muut suomalaiset tahot takajaloilleen.

Yleisradio, Ulkopoliittinen instituutti ja useat valtamedian edustajat ovat toistaneet uskollisesti Yhdysvaltain demokraattisen puolueen liikkeelle laskemaa uskomusta. Ilman ainoatakaan pitävää todistetta. Sama laulu on jatkunut viime päiviin asti.

Elämme juuri nyt aikaa, jolloin huhuista ja oletuksista tehdään uutisia, joita vahvistetaan tietoisesti toistojen voimalla. Totuudesta piittaamatta.

 

Kun Neuvostoliitto romahti 1991, menetti moni laitavasemmistolainen yöunensa. Toivo kuitenkin heräsi Euroopan unionin ja Yhdysvaltain kehitystä seuratessa.

Vasemmistolaisen politiikan painopiste oli siirtymässä Neuvostoliitosta läntisen Euroopan ja jopa Yhdysvaltain demokraattisen puolueen piiriin.

Puhutaan kansainvälisyydestä, vaikka tarkoitetaan internationalismia, rajatonta maailmaa. Sanoja nationalismi, kansallismielisyys ja isänmaallisuus toistetaan negatiivisessa mielessä, mutta nationalismin todellista vastakappaletta, internationalismi –sanaa ei käytetä vaan sen sijalla puheissa esiintyy sana kansainvälisyys.

Kansainvälisyys on positiivisena terminä suosittu myös silloin, kun puhutaan monikultturismista, jonka myötä on pyritty edistämään yhä haitallisemmaksi käyvää Euroopan unionin ulkomaalaispolitiikkaa.

Kansakuntien hävitystyö on ollut kiivasta ja selkeän määrätietoista. Kantaväestön pelkoja ja kantaväestöä kohtaan suuntautunutta vakavaa väkivaltaa on vähätelty toistuvasti poliitikkojen toistamien ”ei saa antaa pelolla valtaa”- ja ”ajatukset Pariisissa / Berliinissä / Pietarissa / Nizzassa / Tukholmassa jne” –mantrojen myötä.

Monenlaiset vähemmistöt ovat ottaneet yhä enemmän valtaa koko läntisessä maailmassa samaan aikaan, kun monikulttuurisuutta (islam) ujutetaan voimakkaasti länsimaisiin yhteiskuntiin. Vanhoja, hyväksi koettuja ja paljon hyvää tuottaneita arvoja kyseenalaistetaan ja halveksitaan. Vasemmistolaisten valtaamat valtamediat osallistuvat täysin rinnoin länsiyhteiskuntien romuttamiseen.

 

Kehityskaari muistuttaa päivä päivältä enemmän aikaa, jolloin maailman [vasemmistolainen] nuoriso kokoontui Berliiniin vuonna 1973 osoittamaan solidaarisuutta kaikille maailman (vasemmisto)kapinallisille ja vähemmistöille. Mainittakoon, että vuonna 2005 vastaava festivaali järjestettiin Venezuelassa, joka oli jo tuolloin suistunut kommunismin ja väkivallan tielle Hugo Chavezin johdolla.

Kommunismi ja ylipäätään kaikenlaiset äärivasemmistolaiset liikkeet olivat vuonna 1973 länsimaissa suosionsa ja voimansa kukkuloilla. Väkivaltaa ihailtiin salaa samaan aikaan, kun julkisuudessa annettiin kuvaa rauhantahdosta ja solidaarisuudesta.

Punainen armeijakunta (RAF) oli monen vasemmistolaisen ihanne sen iskiessä viholliseksi koettujen porvarien kimppuun. Pankinjohtajia ja menestyneitä liikemiehiä murhattiin. Neuvostoliitosta puhuttiin rauhan valtiona ja neuvostoaseet olivat rauhan aseita. Yhdysvallat sen sijaan koettiin imperialistiksi, jota tulee vastustaa kaikin keinoin.

Maailman kommunisti- ja sosialistinuorilta ei puuttunut kirkasotsaisuutta ja poliittista sokeutta. He unohtivat autuaasti kommunistien toteuttamat kansanmurhat (Ukraina) sekä murhien ja väkivallan täyttämät väestönvaihdot (Viro, Latvia, Liettua, Ukraina). Neuvostoliiton toteuttamasta raa’asta ja murhaavasta imperialismista puhumattakaan. Rauha, ystävyys ja solidaarisuus olivat iskusanoja, joita hoettiin silmät kiiluen.

 

Mitä olemme oppineet? Suurin osa ihmisistä ei ole oppinut mitään. Nykyistä mielipuolisuutta tukee paitsi punavihreä vasemmisto, myös liberaalioikeisto, jonka edustajat ovat Suomessa vallanneet erityisesti kokoomuksen kärkipaikat, mutta saaneet vahvaa jalansijaa myös keskustan riveissä.

Kehityskaari, jonka jonkinlaisessa kulminaatiopisteessä olemme juuri nyt, ei lupaa kaunista ja ruusuista tulevaisuutta.

Mikään kansakunta ei ole maailman historiassa sietänyt loputtomiin hallintonsa harjoittamaa halveksuntaa. Poliitikkojen tuudittautuminen omahyväisyyden tilaan on vaarallinen elementti, josta utopistit pitäisi jollain tavoin herättää ennen kuin kehitys eskaloituu käytännön teoiksi, jollaisia on jo nähty riittämiin islamilaisen kulttuuriperimän omaavien tekeminä.

 

Mistä syystä aivot kulkeutuivat juuri nyt näihin aatoksiin? Siksi, että vasemmistolainen kirjailija Pirkko Saisio on kokenut toisen herätyksen.

Ensimmäisen hän koki, kun oivalsi (liian myöhään), että Neuvostoliitto ei olekaan valtio, jossa kaikkien on hyvä olla, varsinkaan toisinajattelijoiden tai seksuaalivähemmistön edustajien. Usko utopiaan romahti.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Saisio höyrähti monen muun vasemmistolaisen tavoin uuteen utopiaan, kuplaan, jota kutsutaan punavihreäksi kuplaksi, jonka sisällä köllöttävien mielestä monikulttuurisuus on ihanaa ja väistämätöntä.

Nyt Saisio on kokenut uuden herätyksen. Hän ymmärtää eksyneensä jälleen utopistiseen kuplaan, jossa toiveet eivät kohtaa todellisuutta. Hyvä näin, mutta toivottavasti Saision elämään ei tule enää kolmatta kuplaa. Sen sijaan tervetulleita olisivat realismi ja isänmaanrakkaus, joka ilmenee vaatimuksena niiden lakien, sääntöjen ja tapojen noudattamiseen, joihin länsimaissa on totuttu ja jollaisessa suomalaiset ehtivät elää hetken aikaa. Maassa maan tavalla ei ole lainkaan tyhmä sanonta, pikemminkin päinvastoin.

 

Tällä(kin) kerralla yhteiskunnan hyvinvoinnin tuhon takana on poliitikkojen intohimo "saada jotain suurta aikaan” oman elämänsä ja poliittisen vaikutusvaltansa aikana. Kun vallanhimoiselle poliitikolle tarjotaan lautasella kultamunia, vain harva kykenee kieltäytymään, vaikka vastaanottaminen tarkoittaisi kansakunnalle haitallisten asioiden hyväksymistä.

Yhteiskunnan rappion kiihtyessä nykyisellä tahdilla kansakunnan tulevaisuudelle on erityisen tärkeää, että kansalaiset löytävät notkeaselkärankaiseksi taipuneiden poliitikkojen sijaan sellaisia, joiden ainoita todellisia arvoja eivät ole oma kukkaro ja napa.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että synkältä näyttää.

Heikki Porkka ma 15.05. 11:31

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Heikki Porkka

Ulkosuomalainen, jonka mukaan realismi ja tosiasioiden tunnustaminen ovat ainoat oikeat lähtökohdat yhteiskunnallisista asioista päätettäessä.

tuoreimmat

Muuttuuko ihminen - ja mihin suuntaan, laulaa Georg Ots

ma 12.11. 10:38

Vihapuhe, facebookin kirjoituskielto ja yhteisönormit

ma 05.11. 12:17

Kaikkien kateellisten suomalaisten juhlapäivä

to 01.11. 13:36

Ideologiana monikultturismi - varma tie helvettiin

ke 31.10. 15:54

Luotettavaa journalismia?

ma 29.10. 10:07

Sara Rigatelli - vilpillisellä vai vilpittömällä mielellä?

ti 23.10. 21:24

Onko Aku Louhimies saanut oikeudenmukaisen kohtelun julkisuudessa?

ma 22.10. 13:40

Facebook on sananvapauden irvikuva

to 18.10. 14:13

Avoin raja Afganistanista Suomeen?

ke 10.10. 12:25

No go -alueiden Ruotsi

to 04.10. 16:39

blogit

Vieraskynä

Naistennis ja feminismi

su 11.11.2018 01:16

Juha Ahvio

Trump ja republikaanit saivat strategisen torjuntavoiton USA:n välivaaleissa

to 08.11.2018 23:18

Professorin Ajatuksia

Välikädessä

ke 14.11.2018 23:14

Jukka Hankamäki

Olen Perussuomalaisten ehdokkaana eduskuntavaaleissa

ke 14.11.2018 23:18

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Synnytyssairaalassa näet Suomen tulevaisuuden

ti 13.11.2018 23:33

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Eduskunnan stalinistinen Unkari-ryhmä?

ke 14.11.2018 23:17

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Muuttuuko ihminen - ja mihin suuntaan, laulaa Georg Ots

ma 12.11.2018 10:38

Olli Pusa

EU-liittovaltio

la 10.11.2018 14:24

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

"Eurooppalaiset arvot" on osoitus uudesta suvaitsemattomuudesta

to 08.11.2018 23:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Teatteri-ilta Moskovassa

ke 14.11.2018 23:17

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40