Blogi: Timo Vihavainen, ma 08.05.2017 09:10

Vanhat ja vanhimmat

Vanhat ja vanhimmat

 

Vanha on ylpeä sana ja kun asiaa ajattelee, niin on kovin kummallista, ettei sillä enää juuri ole entistä komeaa kaikuaan. Kun muistelen arvokkaasti keppi kädessä kulkevaa isoisääni, joka tuntui olevan isä Jumalan kanssa samassa kastissa, huomaan, että on se maailma muuttunut.

Lykurgos, Spartan lakien nerokas säätäjä, katsoi, että tärkeimmät asiat oli annettava vanhojen neuvostolle gerousialle (γερουσία), jonka 30 jäsenestä 28 oli oltava 60 vuotta täyttäneitä.

Koska elinikä on nykyään pidentynyt, olisi vastaavaan elimeen pääsyvaatimuksena varmaankin 80 vuoden ikä.

Tällainen, ainakin neuvotteleva elin kannattaisi kai nytkin ehdottomasti nimittää jokaiseen maahan ja sen neuvoille olisi syytä antaa ainakin yhtä paljon merkitystä kuin nykyään annetaan puolueista erillään olevien valtionpäämiesten painaville esiintymisille.

Tällaiseen elimeen päässeillä ei olisi yleensä painolastinaan karrierismia eikä muita paineita päästä johonkin. Ainoa paikka, johon neuvostosta pääsee, olisi hauta. Sinne taas useimpien kai tekee mieli päästä tilit mahdollisimman selvinä tämän maailman kanssa ja velat maksettuina. Niin sanotut kalavelat voivat vanhat ihmiset useimmiten jo unohtaa.

Usein tuppaa unohtumaan sekin, että myös useiden kielten herraa merkitsevä sana tulee latinan sanasta senior, vanhempi. Sellaisia ovat esimerkiksi italian signor ja espanjan señorja jopa vielä komeampi ranskan seigneur, jota englannissakin tarpeen vaatiessa käytetään, kun ei haluta pelkästään herroitella. Ilmeisesti jopa Ranskan kuninkaille varattu puhuttelusire on samaa kantaa.

Ja kukapa ei tietäisi, miten erilaisissa oppilaitoksissa ja vastaavissa vanhat ovat aina olleet jotakin aivan erinomaista, korkeampaa kastia ja pitävät ajasta aikaan oikeutenaan ylenkatsoa uusia keltanokkia, joista ei ole oikeastaan mihinkään.

On siis, kuten sanotaan, hienoa olla kultapossukerhon jäsen. Junnujen on nykyään kaiketi mahdoton asiaa ymmärtää ja yhä useammin saa lukea myötätuntoisuuteen pyrkiviä artikkeleita, joissa kerrotaan, että vanhakin voi olla sitä ja tätä, ihan melkein kuin olisi nuori!

Voi tätä onnen päivää! Jospa se toinen lapsuuskin sitten olisi tulossa, jos kerran nuoruus on vielä mahdollinen? Ehkäpä ympyrä sulkeutuu?

Asia ei varmaan kaikista ole houkutteleva, vaikka epäilemättä vanhuudellakin on hintansa. Miltäpäs näyttäisi, jos ukko alkaisi juosta jokaisen hameen perässä kuin teinipoikana aikoinaan? Miten osaisi suhtautua, jos ns. (pian) menevien miesten joukkoon jo kuuluva alkaisi kukkoilla erilaisilla ns. katu-uskottavuuteen, punkkiin tai vaikkapametroseksuaalisuuteen kuuluvilla vaatteilla ja eleillä?

Asia olisi luultavasti säälittävämpi kuin varhaisteini-ikäisen kehuskelu suurilla seksikokemuksillaan. Niitähän toki ikä vielä on tuova tullessaan aivan tarpeeksi, kun taasmenevän miehen rooliin ne eivät enää kuulu. Sellainen on luonnon normaali kulku.

Normaali on tietenkin nykyään kovin halveksittu ja ehkä jopa vihattu käsite. Siihenhän sisältyy juuri tuo normi, joka yrittää määrätä meidän käytöstämme. Ikään kuin naisten pitäisi olla naisellisia, miesten miehekkäitä, nuorten nuoria ja vanhojen vanhoja.

Tuntuu siltä, että normaaliuden vastustamisesta on monelle tullut pakkomielle, jota pidetään jonkinlaisena vapaustaisteluna, jossa vihollisiksi projisioidaan ne ihmiset, jotka muka ovat sen keksineet.

No, gerousian jäsenet tietävät asian paremmin. Kysykää siis heiltä, jos ahistaa ja ottakaa vastaan lohdutuksen sana, sillä viisasten kieli on lääke, sanoo Saarnaaja.

Eipä itse asiassa taida vanhuuskaan olla niin kuin ennen. Menevien miesten ja naisten taivalta elämän kalkkiviivoilla yritetään vimmaisesti helpottaa julistamalla, että he voivat jatkaa elämäänsä joka asiassa aivan kuin joskus nuorempana. He eivät siis ole enempää eikä vähempää kuin vain suhteellisesti alempiarvoisia, mikä ilahduttanee useimpia.

Totta puhuen, olen verrattain usein vieraillut vanhusten hoitolaitoksissa ja todeta täytyy, että kun ihminen menee siihen kuntoon, ettei enää pysty kunnolla kommunikoimaan eikä viestejä vastaanottamaan, saati liikkumaan ja päivittäisistä tarpeistaan huolehtimaan, niin silloin alkaa puhe vanhuudesta pelkkänä asennekysymyksenä kuulostaa ontolta.

Kun me tänä päivänä taas niin suuresti ihailemme kaikkea, mikä on luonnollista, saatamme joskus unohtaa, että sitähän se on myös ruumiin rappeutuminen ja viimein mekanismin pysähtyminen. Mikäli prosessia saadaan pitkitettyä, mutta pelkästään sieltä vuodeosaston päästä, ei asia suurelta edistykseltä vaikuta.

Entä tuo vanhojen neuvosto? Perinteisessä yhteiskunnassa vanhuus oli ilman muuta arvo sinänsä eikä syitä kannata luetella. Ilmiön näemme vielä hyvin nykyistenkin toisesta aikakaudesta saapuvien uussuomalaisten keskuudessa ja sen voi havaita jopa eteläeurooppalaisilla kansoilla.

Venäläisilläkin vanhuus on poklonnyj vozrast, mikä mielestäni voisi viitata sekä iän mukanaan tuomaan kunnioitettavuuteen, että myös kumaruuteen, jonka se ainakin tuo mieleen.

Vielä isäni sukupolvi kunnioitti vanhuksia ja jopa teititteli omia vanhempiaan. Tosin tämä ei merkinnyt sitä, että nuoriso olisi suostunut jämähtämään vanhoihin tapoihin. Kyllä se vaan meni ja hoiti asiat omaan tyyliinsä. Ukko sai urputtaa ja hänelle voitiin kohteliaasti myönnellä, mutta eihän se sellainen talo kukoistanut, jossa isännällä ei ollut valta käsissään. Se olisi ollut kuin laiva, jossa kapteenin päältäpäsmärinä olisi ollut vielä joku asioista jo irrallaan oleva päällysmies.

Mutta juuri tuo irtautuminen suorittamisen pakosta ja iänikuisesta pyrkimisestä johonkin antaa vanhuudelle tiettyä omalaatuista hohtoa. Vanhojen ääntä kannattaisi kuunnella jo siksi, että heillä on asioihin perspektiiviä eikä heillä todennäköisesti ole niin sanotusti oma lehmä ojassa.

Mutta turhapa tietenkään olisi väittää, että pelkkä ikä kenestäkään viisasta tekee enempää kuin tyhmääkään. Kyseessä on vain tietty todennäköisyys, kuten muissakin erilaisten joukkojen ominaisuuksia koskevissa väittämissä.

Vain todennäköistä on sekin, että tietyssä iässä ihmiset saavat harmaakaihia, ikärappeumaa, nivelrikkoa, eturauhasen liikakasvua, Alzheimerin tautia ja ties mitä. Se on samalla tavalla todennäköistä kuin nuoremman sukupolven naiivius ja kyvyttömyys viileään harkintaan, saati tasapuolisuuteen.

Noita ikäänsä kuuluvia asioita tuppaa ihmisellä aina olemaan ja joissakin asioissa niiden esiintymisen todennäköisyys lähenee sataa. Toki on tapauksia, jolloin nämä myötäjäiset jäävät tulemattakin.

Niinpä ontuva Eriksson, joka laulun mukaan täyttää pian seitsemänkymmentä vuotta ja on ihan sen näköinenkin, kuuluu ymmärtääkseni normaalitapauksiin. Hänen vaivansa tulee todennäköisesti paranemaan sitä tunnettua normaalia tietä, eikä asialle välttämättä muuta voi.

Mutta kaikellahan on hintansa, myös vanhan komealla tittelillä. Se nyt vain on normaalia. Pisteet muuten Erikssonille siitä, että jaksoi hoitaa yövartijan tointa, joka aikoinaan muuten olikin kokonaan vanhuksille varattu toimiala.

Timo Vihavainen ma 08.05. 09:10

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Entropia kasvaa

la 17.11. 23:54

Muistoja Saksasta

pe 16.11. 23:34

Teatteri-ilta Moskovassa

ke 14.11. 23:17

Harmaa eminenssi

ti 13.11. 23:09

Muistoja lännestä

ma 12.11. 23:09

Mitä maailma ajattelee?

su 11.11. 01:10

Jätkäsaari

pe 09.11. 23:56

Erikoinen neitsyt

to 08.11. 22:28

Ätläke

ke 07.11. 23:21

Alatyylin ylösnousemus

ti 06.11. 22:17

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Kiinalainen juttu

su 18.11.2018 00:00

Juha Ahvio

YK:n GCM-sopimus uhkaa sekä kansallisia rajoja että sananvapautta

to 15.11.2018 23:38

Professorin Ajatuksia

Susanna Koski havaitsi kaksinaismoralismia

la 17.11.2018 23:52

Jukka Hankamäki

Mikä GCM? Vähemmän on enemmän myös maahanmuuttopolitiikassa

pe 16.11.2018 23:36

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Synnytyssairaalassa näet Suomen tulevaisuuden

ti 13.11.2018 23:33

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Eduskunnan stalinistinen Unkari-ryhmä?

ke 14.11.2018 23:17

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Tönis Mägi täyttää tänään 70 vuotta

su 18.11.2018 13:40

Olli Pusa

EU-liittovaltio

la 10.11.2018 14:24

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

"Eurooppalaiset arvot" on osoitus uudesta suvaitsemattomuudesta

to 08.11.2018 23:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Entropia kasvaa

la 17.11.2018 23:54

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40