Blogi: Timo Vihavainen, ma 08.05.2017 09:10

Vanhat ja vanhimmat

Vanhat ja vanhimmat

 

Vanha on ylpeä sana ja kun asiaa ajattelee, niin on kovin kummallista, ettei sillä enää juuri ole entistä komeaa kaikuaan. Kun muistelen arvokkaasti keppi kädessä kulkevaa isoisääni, joka tuntui olevan isä Jumalan kanssa samassa kastissa, huomaan, että on se maailma muuttunut.

Lykurgos, Spartan lakien nerokas säätäjä, katsoi, että tärkeimmät asiat oli annettava vanhojen neuvostolle gerousialle (γερουσία), jonka 30 jäsenestä 28 oli oltava 60 vuotta täyttäneitä.

Koska elinikä on nykyään pidentynyt, olisi vastaavaan elimeen pääsyvaatimuksena varmaankin 80 vuoden ikä.

Tällainen, ainakin neuvotteleva elin kannattaisi kai nytkin ehdottomasti nimittää jokaiseen maahan ja sen neuvoille olisi syytä antaa ainakin yhtä paljon merkitystä kuin nykyään annetaan puolueista erillään olevien valtionpäämiesten painaville esiintymisille.

Tällaiseen elimeen päässeillä ei olisi yleensä painolastinaan karrierismia eikä muita paineita päästä johonkin. Ainoa paikka, johon neuvostosta pääsee, olisi hauta. Sinne taas useimpien kai tekee mieli päästä tilit mahdollisimman selvinä tämän maailman kanssa ja velat maksettuina. Niin sanotut kalavelat voivat vanhat ihmiset useimmiten jo unohtaa.

Usein tuppaa unohtumaan sekin, että myös useiden kielten herraa merkitsevä sana tulee latinan sanasta senior, vanhempi. Sellaisia ovat esimerkiksi italian signor ja espanjan señorja jopa vielä komeampi ranskan seigneur, jota englannissakin tarpeen vaatiessa käytetään, kun ei haluta pelkästään herroitella. Ilmeisesti jopa Ranskan kuninkaille varattu puhuttelusire on samaa kantaa.

Ja kukapa ei tietäisi, miten erilaisissa oppilaitoksissa ja vastaavissa vanhat ovat aina olleet jotakin aivan erinomaista, korkeampaa kastia ja pitävät ajasta aikaan oikeutenaan ylenkatsoa uusia keltanokkia, joista ei ole oikeastaan mihinkään.

On siis, kuten sanotaan, hienoa olla kultapossukerhon jäsen. Junnujen on nykyään kaiketi mahdoton asiaa ymmärtää ja yhä useammin saa lukea myötätuntoisuuteen pyrkiviä artikkeleita, joissa kerrotaan, että vanhakin voi olla sitä ja tätä, ihan melkein kuin olisi nuori!

Voi tätä onnen päivää! Jospa se toinen lapsuuskin sitten olisi tulossa, jos kerran nuoruus on vielä mahdollinen? Ehkäpä ympyrä sulkeutuu?

Asia ei varmaan kaikista ole houkutteleva, vaikka epäilemättä vanhuudellakin on hintansa. Miltäpäs näyttäisi, jos ukko alkaisi juosta jokaisen hameen perässä kuin teinipoikana aikoinaan? Miten osaisi suhtautua, jos ns. (pian) menevien miesten joukkoon jo kuuluva alkaisi kukkoilla erilaisilla ns. katu-uskottavuuteen, punkkiin tai vaikkapametroseksuaalisuuteen kuuluvilla vaatteilla ja eleillä?

Asia olisi luultavasti säälittävämpi kuin varhaisteini-ikäisen kehuskelu suurilla seksikokemuksillaan. Niitähän toki ikä vielä on tuova tullessaan aivan tarpeeksi, kun taasmenevän miehen rooliin ne eivät enää kuulu. Sellainen on luonnon normaali kulku.

Normaali on tietenkin nykyään kovin halveksittu ja ehkä jopa vihattu käsite. Siihenhän sisältyy juuri tuo normi, joka yrittää määrätä meidän käytöstämme. Ikään kuin naisten pitäisi olla naisellisia, miesten miehekkäitä, nuorten nuoria ja vanhojen vanhoja.

Tuntuu siltä, että normaaliuden vastustamisesta on monelle tullut pakkomielle, jota pidetään jonkinlaisena vapaustaisteluna, jossa vihollisiksi projisioidaan ne ihmiset, jotka muka ovat sen keksineet.

No, gerousian jäsenet tietävät asian paremmin. Kysykää siis heiltä, jos ahistaa ja ottakaa vastaan lohdutuksen sana, sillä viisasten kieli on lääke, sanoo Saarnaaja.

Eipä itse asiassa taida vanhuuskaan olla niin kuin ennen. Menevien miesten ja naisten taivalta elämän kalkkiviivoilla yritetään vimmaisesti helpottaa julistamalla, että he voivat jatkaa elämäänsä joka asiassa aivan kuin joskus nuorempana. He eivät siis ole enempää eikä vähempää kuin vain suhteellisesti alempiarvoisia, mikä ilahduttanee useimpia.

Totta puhuen, olen verrattain usein vieraillut vanhusten hoitolaitoksissa ja todeta täytyy, että kun ihminen menee siihen kuntoon, ettei enää pysty kunnolla kommunikoimaan eikä viestejä vastaanottamaan, saati liikkumaan ja päivittäisistä tarpeistaan huolehtimaan, niin silloin alkaa puhe vanhuudesta pelkkänä asennekysymyksenä kuulostaa ontolta.

Kun me tänä päivänä taas niin suuresti ihailemme kaikkea, mikä on luonnollista, saatamme joskus unohtaa, että sitähän se on myös ruumiin rappeutuminen ja viimein mekanismin pysähtyminen. Mikäli prosessia saadaan pitkitettyä, mutta pelkästään sieltä vuodeosaston päästä, ei asia suurelta edistykseltä vaikuta.

Entä tuo vanhojen neuvosto? Perinteisessä yhteiskunnassa vanhuus oli ilman muuta arvo sinänsä eikä syitä kannata luetella. Ilmiön näemme vielä hyvin nykyistenkin toisesta aikakaudesta saapuvien uussuomalaisten keskuudessa ja sen voi havaita jopa eteläeurooppalaisilla kansoilla.

Venäläisilläkin vanhuus on poklonnyj vozrast, mikä mielestäni voisi viitata sekä iän mukanaan tuomaan kunnioitettavuuteen, että myös kumaruuteen, jonka se ainakin tuo mieleen.

Vielä isäni sukupolvi kunnioitti vanhuksia ja jopa teititteli omia vanhempiaan. Tosin tämä ei merkinnyt sitä, että nuoriso olisi suostunut jämähtämään vanhoihin tapoihin. Kyllä se vaan meni ja hoiti asiat omaan tyyliinsä. Ukko sai urputtaa ja hänelle voitiin kohteliaasti myönnellä, mutta eihän se sellainen talo kukoistanut, jossa isännällä ei ollut valta käsissään. Se olisi ollut kuin laiva, jossa kapteenin päältäpäsmärinä olisi ollut vielä joku asioista jo irrallaan oleva päällysmies.

Mutta juuri tuo irtautuminen suorittamisen pakosta ja iänikuisesta pyrkimisestä johonkin antaa vanhuudelle tiettyä omalaatuista hohtoa. Vanhojen ääntä kannattaisi kuunnella jo siksi, että heillä on asioihin perspektiiviä eikä heillä todennäköisesti ole niin sanotusti oma lehmä ojassa.

Mutta turhapa tietenkään olisi väittää, että pelkkä ikä kenestäkään viisasta tekee enempää kuin tyhmääkään. Kyseessä on vain tietty todennäköisyys, kuten muissakin erilaisten joukkojen ominaisuuksia koskevissa väittämissä.

Vain todennäköistä on sekin, että tietyssä iässä ihmiset saavat harmaakaihia, ikärappeumaa, nivelrikkoa, eturauhasen liikakasvua, Alzheimerin tautia ja ties mitä. Se on samalla tavalla todennäköistä kuin nuoremman sukupolven naiivius ja kyvyttömyys viileään harkintaan, saati tasapuolisuuteen.

Noita ikäänsä kuuluvia asioita tuppaa ihmisellä aina olemaan ja joissakin asioissa niiden esiintymisen todennäköisyys lähenee sataa. Toki on tapauksia, jolloin nämä myötäjäiset jäävät tulemattakin.

Niinpä ontuva Eriksson, joka laulun mukaan täyttää pian seitsemänkymmentä vuotta ja on ihan sen näköinenkin, kuuluu ymmärtääkseni normaalitapauksiin. Hänen vaivansa tulee todennäköisesti paranemaan sitä tunnettua normaalia tietä, eikä asialle välttämättä muuta voi.

Mutta kaikellahan on hintansa, myös vanhan komealla tittelillä. Se nyt vain on normaalia. Pisteet muuten Erikssonille siitä, että jaksoi hoitaa yövartijan tointa, joka aikoinaan muuten olikin kokonaan vanhuksille varattu toimiala.

Timo Vihavainen ma 08.05. 09:10

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Suunnitelmat oli vahvistettu

Klo 00:07.

Demokraattinen repressio

ma 24.06. 23:40

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

Orjuuden kasvot

ti 04.06. 23:03

blogit

Vieraskynä

Päivi Räsäsen avoin kirje arkkipiispa Luomalle

ti 18.06.2019 23:56

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Dopingiin uusi standardi

ke 26.06.2019 00:06

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Hallitusohjelma, Seta ja lapset

ke 26.06.2019 00:10

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Tanska - maahanmuuttovastainen sosialidemokraattinen puolue voitti vaalit

to 06.06.2019 11:26

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Voiko pahemmin epäonnistua kuin Soini?

ti 25.06.2019 19:04

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Suunnitelmat oli vahvistettu

ke 26.06.2019 00:07

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19