Blogi: Timo Vihavainen, ti 02.05.2017 10:49

Venäjän laivaston taistelu ja tuho

Venäjän laivaston taistelu ja tuho

 

Г.К. Граф, На «Новике». Балтийский флот в войну и в революции. Флот и война, Смерть флота. 2-е издание. «Гангут», Спб 1997, 488 с.

Venäjän keisarillisessa armeijassa ja laivastossa palveli paljon miehiä, jotka eivät olleet syntyjään isovenäläisiä tai edes ortodokseja. Siitä huolimatta he saattoivat olla nuhteettomasti loppuun asti uskollisia keisarille, jolle he olivat valansa vannoneet.

Tässä yhteydessä mieleen tulee tietenkin ensimmäisenä Kustaa Mannerheim eli Gustav Karlovitš Mannergejm, kuten nimi aktiivipalveluksessa virallisesti kuului. Hän piti keisarin kuvaa aina yöpöydällään, mikä kuvastaa miehen suoraa ja rohkeaa luonnetta.

Vähemmän tunnettu on Harald Graf eli Garald Karlovitš Graf, joka syntyi Viipurissa suomenmaalaiseen aatelisperheeseen, kävi koulunsa ja loi uransa Venäjän laivastossa ja toimi vallankumouksen jälkeen Venäjän hallitsijaksi julistautuneen Kirill Vladimirovitšin kanslian ”päällikkönä” ja yksityissihteerinä.

Hovi sijaitsi olosuhteiden pakosta Saksassa ja Graf joutui sittemmin joksikin aikaa jopa keskitysleiriin, kun Gestapo nappasi hänet Ranskassa. Sen jälkeen Graf muutti Amerikkaan, jossa kuoli vuonna 1966.

Häneltä jäiSuomen  Kansallisarkistoon kokoelma, jossa on käsikirjoituksia sekä meriseikkailuista että roolista kruununtavoittelijan palveluksessa.

Graf palveli imperiumia jo Japanin sodassa, jossa joutui vangiksi ja sen jälkeen muun muassa risteilijä Auroralla, joka tunnetusti onnistui pakenemaan Tsušimasta amiraali Enqvistin johdolla. Maanmiehiä hänkin.

Hienoin palveluspaikka oli kuitenkin hävittäjä (esminetsNovik, joka kuului aikansa edistyneimpiin sotalaivoihin. Se oli varustettu neljällä kaksoistorpedoputkella ja kevyellä tykistöllä ja saattoi ottaa kannelleen muutamia kymmeniä miinoja.

Novikin suurin avu oli kuitenkin sen nopeus. Öljyä polttavat höyryturbiinit antoivat suhteellisen kevyelle (noin 1300 tonnia) alukselle tarvittaessa käsittämättömän 36 solmun nopeuden, minkä ansiosta se saattoi karistaa kannoiltaan minkä tahansa laivan ja oli sitä paitsi vaarallinen vastustaja suurimmillekin teräskolosseille.

Novikilla Graf vietti kolme vuotta ja puhuu laivastaan suurella tunteella. Se olikin koko ajan tiiviisti taistelu- ja tiedustelukäytössä, eikä suinkaan makaillut Kruunuvuoren redillä, kuten suuremmat laivat parhaasta päästä tekivät.

Taisteluissa Novik sai monesti käyttää kaikkia aseitaan ja Graf kirjaa sen tilille kaksitoista upotettua ”tai vaurioitettua” vihollisalusta. Monet menivät Novikin laskemaan miinaan. Hyökkäyksellisiä miinoitteita käytiin usein tekemässä eteläisellä Itämerellä.

Itämeri saattaa suuttuessaan olla varsin kolkko elementti. Tämän sai myös Novik yhä uudelleen kokea, kun se lähetettiin merelle, usein vielä miinalastissa, vaikka myrskyn tai ainakin kovan kelin tulosta oli olemassa selvät merkit. Kallistumat lähestyivät joskus neljääkymmentä astetta ja kaatumisvaara oli todellinen. Muutama laiva kaatuikin.

Kaikesta päätellen merisota joka tapauksessa oli Grafin todellinen kutsumus ja elementti. Hän kertoo kirjassaan omien kokemustensa lisäksi myös koko Venäjän laivaston sodanaikaisesta toiminnasta ja lisäksi vielä myös vihollisen ja hieman liittolaistenkin puuhista.

Ymmärrettävästi kaikki faktat eivät ole kohdallaan muistelmissa, joita kirjoitettaessa tutkimuksia ei vielä ollut juuri käytettävissä. Teoksen toimittajat ovat kuitenkin laatineet sangen hyödylliset kriittiset alaviitteet.

On kiinnostavaa havaita, että menneen maailman tyyliin Graf kertoo välillä suorastaan riemuissaan myös saksalaisten onnistuneista operaatioista. Sellaisia olivat kevyen risteilijäEmdenin iskut Intian valtamerellä ja kreivi Speen eskaaderin urhoolliset taistelut, jotka ansaitsevat kaiken arvostuksen myös vihollisen puolelta.

Joka tapauksessa kirjoittaja oli tinkimätön patriootti ja myös aina uskollinen keisarille, joka hänen mielestään oli joutunut kurjien liberaalin valepuvussa toimivien roistojen petoksen uhriksi.

Teoksen toisessa osassa Laivaston kuolema (Smert flota) Graf keskittyy kuvailemaan etenkin vuoden 1917 Helsinkiä. Kertomuksessa on selkeät sankarinsa ja roistonsa. Ensin mainittuihin kuuluivat amiraali Nepenin, joka murhattiin jo vallankumouksen alkupäivinäViaporin telakan portilla. Telakka oli Katajanokalla ja portti oli mahdollisesti se, joka siellä on tänäkin päivänä.

Muita sankareita olivat horjumattoman uskollinen amiraali Bahirev ja amiraali Gadd, joka sittemin ehdottomasti kieltäytyi liittymästä Suomen laivastoon, vaikka taistelikin valkoisten puolella, kuten Graf mainitsee.

Kurjia pettureita löytyi upseerienkin parista. Kenties ikävin hahmo on vara-amiraali Maksimov, joka ryhtyi vallankumouksellisten palvelukseen omaa uraansa edistääkseen. Graf ei mainitse, että Oulussa syntyneellä Maksimovilla oli suomalainen äiti ja että tämä piti myös suomeksi puheita uraansa pönkittääkseen. Itämeren laivaston komentaja hänestä vähäksi aikaa tulikin.

Vuoden 1917 ”svaboodasta” ja upseeimurhista on säilynyt useitakin kuvauksia. Grafin kuvaus kuuluu klassikoihin. Itse hän oli miehistön suosiossa, mikä myös osoitettiin, mutta suuren vaaran muodostivat sellaiset ”lentävät osastot”, jotka kiertelivät laivoissa ja kaupungilla tappamassa upseereita.

Joissakin tapauksissa nuo murhaajat ajettiin pois aseella uhkaamalla, mutta usein he pääsivät toteuttamaan kaamean missionsa. Dreadnought Imperator Pavel I:n tapaus oli erityisen dramaattinen, kun kapinalliset tunnista toiseen piirittivät upseerimessiin suljettuja upseereita yrittäen eri tavoin saada näitä hengiltä. Tilanne päättyi, kun väliaikaisen hallituksen edustaja Roditšev saatiin paikalle palauttamaan järki ja järjestys.

Graf kuvaa tätäkin verilöylyä koko laajuudessaan eikä rajoitu vain omiin kokemuksiinsa, mikä tietenkin vähentää osittain kerrotun todistusvoimaa.

Joka tapauksessa tarina kertoo koko irvokkuudessaan sen, mitä vallankumous merkitsi. Laivastolle. Kyseessä ei ollut enempää eikä vähempää kuin laivaston kuolema. Upseerien ja miehistön välit myrkytettiin lopullisesti ja perusteellisesti. Kaksi ”vallankumouksen marttyyriä” haudattiin Helsingissä suurella tohinalla. Toinen oli murhaaja, joka oli kuollut ampumansa luodin kimmokkeesta.

”Svaboodasoltuista” ei ollut mihinkään todelliseen taistelutoimintaan ja kun saksalaiset sitten saapuivat, oli laivaston pelastaminen heidän tieltään enin, mitä voitiin tehdä. I luokan kapteeni A.M. Štšastni onnistui viemään suurimman osan laivastoa Helsingistä Kronstadtiin. Bolševistiseen tapaan palkkana oli teloitus, koska Trotski pelkäsi sankarin käyttävän arvovaltaansa bolševikkeja vastaan.

Uspenskin katedraaliin 1990-luvulla kiinnitetty muistotaulu kertoo upseerimurhien tarinasta, kuten myös haudat Hietaniemen hautausmaalla. Graf päättää teoksensa muistellen bolševikkien ennenkuulumattomia rikoksia pyhän Andreaksen lipun alla ja toteaa, että se on nyt korvattu punaisella, joka symbolisoi verta, kansalaissotaa, kidutusta ja petosta.

Mutta Venäjän laivaston idea nukkuu vain letargista unta, pohtii emigranttina kontra-amiraaliksi korotettu 2. luokan kapteeni (vastaa Suomen laivaston arvoa komentaja). Kerran Andreaksen lippu vielä liehuu…

Muistan suhtautuneeni näihin kirjan loppusanoihin hieman säälivästi, kun ne 1980-luvulla ensi kerran luin. Mutta niinpä se maailma muuttuu.

Muuten, Grafin kirja on yksi niistä monista venäläisistä teoksista, jotka olisi syytä kääntää myös suomeksi. Paitsi että se on hyvin kirjoitettu ja antaa erinomaisen kuvan yhden aikakauden ihmisen ajatus- ja kokemusmaailmasta, siinä on paljon myös suomalaista paikallisväriä ensimmäisen maailmansodan ”Gelsingforsista”, jonka nykyään tunnemme lähinnä suomalaisista kuvauksista.

Myöskään I maailmansodan meririntamasta ei ole saatavissa vastaavaa materiaalia, vaikka yleisesityksiä toki onkin. Tuolla rintamalla tapahtui kuitenkin paljon enemmän kuin yleisesti kuvitellaan, vaikka se ei sotaa ratkaissutkaan.

Ehkä sekin olisi voinut tapahtua? Heti sodan alettua Saksa olisi voinut hyökätä Pietariin pitkin Suomenlahtea, joka oli vailla miinasulkuja ja panna pääkaupungin polvilleen. Vai olisiko?

Timo Vihavainen ti 02.05. 10:49

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Tapaus Solzhenitsyn

ti 18.12. 21:56

ltävalta sotii ja nai

ti 18.12. 00:07

Hirmuisia asioita

la 15.12. 00:04

Vanhoja kirjoja

to 13.12. 23:43

Kieliparkamme on vaarassa

ke 12.12. 23:33

Joutavan paperin johdosta

ti 11.12. 23:49

Symbolit ja historia

ma 10.12. 23:29

Tatuoitu nainen

la 08.12. 23:22

Siivottomuuden psykologiaa

pe 07.12. 23:08

Satuja lapsille

to 06.12. 12:56

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Pilvikädet, M.A. Meretvuo

to 13.12.2018 23:30

Juha Ahvio

Sananvapaus on uhattuna Suomessa

to 06.12.2018 13:01

Professorin Ajatuksia

Kansalaiset korjaamaan demokratian puutteita?

ti 18.12.2018 21:55

Jukka Hankamäki

Yksittäisistä yleiseen: mikä on tarpeeksi?

ti 18.12.2018 00:08

Petteri Hiienkoski

Ylen sokeat politrukit "natsijahdissa"

pe 07.12.2018 05:29

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Toisinnäkijät

ti 18.12.2018 15:38

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Afrikan tulevaisuus huumeiden varjossa

su 09.12.2018 15:21

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Aatteiden alennusmyynti

ti 18.12.2018 21:58

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Vihreä metsäpolitiikka aiheutti Kalifornian metsäpalot

la 15.12.2018 11:54

Heikki Porkka

Oulun tauti vai uusi imago?

ti 18.12.2018 13:05

Olli Pusa

Ilmastokiima

pe 14.12.2018 12:26

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Punavihreässä totuudessa maalia siirretään tarpeen mukaan

ma 17.12.2018 10:02

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Tapaus Solzhenitsyn

ti 18.12.2018 21:56

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40