Blogi: Timo Vihavainen, pe 28.04.2017 09:02

Venäläisiä aforismeja

Venäjän aforismeja

 

Venäjän ajatus. Mietelmät ja sitaatit. Kääntänyt ja toimittanut Olli Hyvärinen. Nordbooks 2017, 213 s.

 

Nykyään suomeksi alkaa jo olla yhtä ja toista Venäjään liittyvää materiaalia, muutakin kuin kaunokirjallisuutta, jota meillä toki on aina valppaasti seurattu.

Muun kirjallisuuden kanssa asiat ovatkin sitten olleet paljon huonommin. Historiakirjallisuudessa on ammottavia aukkoja.

Nykyään kuitenkin ilmestyy  kaikenlaista sellaisytakin, josta tärkeimmät viestimemme ovat hipi hiljaa ja joita harva sitten osaa aavistaa olevan ja ymmärtää kysellä kirjakaupoista, joissa niitä ei myöskään ole esillä.

Ajattelen tässä nyt vaikka erään yksityisen entusiastin kääntämää ja kustantamaa Leonid Stolovitšin kirjaa Venäläisen filosofian historia(suom. Risto Numminen) Skandinavika, St. Petersburg 2012, 306 s. tai jopa kaksiosaista Georges Florovskin teosta Venäläisen teologian tiet I-II, Valamon luostari 2008, 461 + 462 s.

Lisäksi on viime vuosina toki ilmestynyt myös monia merkittäviä klassikoita, kuten vaikkapa Radištševin kuuluisa kirja Matka Pietarista Moskovaan Johannes Remyn kääntämänä.

Olli Hyvärinen on julkaissut sekä valikoiman venäläisiä sananparsia, josta viimeksi kirjoittelin että myös aforismikirjan, johon on koottu hyvin monenlaisten ihmisten monen tasoista materiaalia.

Asiahan on niin, että kaikki tuntemamme aforismit eivät itse asiassa ole lainkaan aforismeja, vaan yhteyksistään irrotettuja lauseita, jotka usein vielä saavat irrallisina aivan väärän merkityksen. Etenkin suurina pitämämme henkilöt joutuvat helposti tällaisen käsittelyn kohteiksi.

Joskus kysymys saattaa olla esimerkiksi romaanihenkilön repliikistä, jota kirjailija ei suinkaan ole tarkoittanut omaksi uskontunnustuksekseen, vaikka sitä sitten sellaisena pidetään.

Mutta elämä on, kuten sanotaan. Tämän maailman vajavaisuuden ei välttämättä tarvitse häiritä, kun haluaa tutustua sellaisten sanontojen maailmaan, jotka kuuluvat toisen kulttuurin normaaliin ja kaikkien tuntemaan kalustoon.

Syytä on tietenkin muistaa, ettei muutaman lainauksen avulla kannata ruveta muodostamaan mielipidettään tämän tai tuon henkilön kyvyistä tai laadusta ajattelijana, mutta suottapa tuota sanomaankaan.

Joka tapauksessa venäläisillä näyttäisi olevan erityinen taipumus tehdä tällaisia aforismikokoelmia. Olen itsekin hankkinut niitän useampia.

Yleensä niissä on jokin teema kuten vaikkapa juutalaista viisautta, itämaisia ajatelmia, venäläisten hopeakauden ajattelijoiden pohdintoja ja niin edelleen. Tyypillisimpiä toki lienevät henkilön mukaan kootut kirjat, ajattelijat vaihtelevat Puškinista Stolypiniin ja Napoleonista (ulkomaalaiset ovat runsaasti edustettuina) Kozma Prutkoviin.

Viime mainittu on fiktiivinen henkilö, joka symbolisoi virkamiehen ymmärryksellä varustettua grafomaania, joka kuvittelee ymmärtävänsä maailmaa erityisen syvällisesti ja rustaa hullunkurisia runoja.

Prutkov on tietenkin mukana tässäkin kokoelmassa samoin kuin monet muut alan mestarit, kuten Anton Tšehov, Leo Tolstoi ja Fjodor Dostojevski. Niin ovat myös Lenin, Stalin ja Dzeržinski, tuo pyöveli, joka nostettiin kerran moraalisen ihmisen esikuvaksi. Ja onhan siellä monia muitakin.

Aforismit ovat usein säkenöiviä kiteytyksiä, joissa asia on joskus ilmaistu vakuuttavasti, vaikka perusteluita ei olekaan eikä niitä edes tunne tarvitsevansa.

Mitäpä sanoakaan Dostojevskin lausahduksesta, jonka mukaan ”Hyvin vähän tarvitaan ihmisen nujertamiseen. On vain saatava hänet vakuuttuneeksi siitä, ettei hänen työtään kukaan tarvitse”?

Dzeržinski taas aprikoi, että elämä on pitkä, mutta kuolema lyhyt, joten jälkimmäisessä ei ole mitään pelättävää. Turvallisuuspalvelussa taas saattoivat hänen mukaansa työskennellä vain pyhimykset ja konnat. Edellä mainittuja lienee sielläkin ollut kovin vähän ja on sääli, ettemme saa kuulla ajattelijan arviota tuosta määrästä.

Stalin taas pohdiskeli, että kosto on ruokalaji, joka on tarjoiltava kylmänä ja Lenin arvioi, ettei intelligentsija ole kansan aivot, vaan sen paska (tässä katson suomentajan hieman tehneen syntiä). Lenin ei muuten myöskään kuollut Gorkissa, vaan Leninskije Gorkissa, joka on pikkupaikkakunta Moskovan lähellä.

Myös Leninin kuuluisa iskulause oli ”Ryöstäkää ryöstettyä” eikä ”ryöstämme ryöstettyä”, kiinnostavaa kyllä. Käännösten suhteen voisin hieman marista myös siitä, että ”olla”-verbiä on kovasti säästelty. Venäjässähän se usein jätetään käyttämättä silloinkin kun suomessa pitäisi.

Hölmöistä ja konnista Venäjällä riittää aina puhetta, mikä ei välttämättä tarkoita, että niitä siellä olisi tavanomaista enemmän, vaikka Gogolin tunnetun lausahduksen mukaan Venäjän kaksi onnettomuutta ovat tiet ja hölmöt (dorogi i duraki).

Ehkä se on niin, että venäläisillä vain on tavallista enemmän taipumusta moraalisen näkökulman esillä pitämiseen. Siten lieneekin luontevaa, että maassa on helpompi tavata pyhiä kuin rehellisiä ihmisiä, kuten Vladimir Solovjov huomautti.

Ja ajatelkaamme, miten syvästi moraalinen näkökanta oli Tšehovilla, jonka mielestä hyvä ihminen häpeää koirankin edessä. Koiraihmisistä tuo ei tosin kyllä kuulostakaan juuri kummalliselta.

Tolstoi taas jyrisee maailman synnille tuomiotaan kuin herra Sebaot:  Ei ole mitään pahempaa kuin teeskennelty hyvyys!

Jotakin venäläistä taitaa sisältyä myös Tolstoin luonnehdintaan virkamiehestä:  Moraalinen, hyveellinen virkamies on samalla lailla sisäisesti ristiriitainen kuin raitis juoppo tai siveä prostituoitu tai lempeä ryöväri. Tai: Taiteemme toimiminen rikkaiden luokkien huvina ei ainoastaan muistuta prostituutiota, vaan on sitä eikä mitään muuta.

Tämän kaikki Sotaa ja rauhaa sen nykyisessä seksualisoidussa muodossaan töllöttävät muistakoot pitää mielessään.

Mutta mitäpä tässä venäläisiä aforismeja ymmärtelemään, ei sitä mitään kunnollista seuraa, mikäli on uskominen Tjuttševia: Viisainkin saksalainen, alkaessaan puhua Venäjästä, välittömästi paljastuu tyhmäksi.

Pientä kritiikkiä kohdistaisin erinäisiin käännöksiin, joista ei aina ole helppoa ymmärtää alkuperäisen lausahduksen ideaa, mutta onhan tämä koko kirja sinänsä kiitoksen arvoinen lisä suomalaiseen alan kirjallisuuteen.

Yksi pieni konkreettinen puute jäi vaivaamaan: Nikolai Ostrovski, joka oli yhden aikakauden suuri kotijumala, kiteytti kerran sanomansa yhteen lauseeseen, jonka kaikki tunsivat: Elämä on elettävä niin, ettei olisi tuskallista muistaa tarkoituksettomia vuosia.(koko pitkässä muodossaan näin: «Самое дорогое у человека — это жизнь. Она даетсяему один раз, и прожить ее надо так, чтобы не было мучительно стыдно за бесцельнопрожитые годы, чтобы не жег позор за подленькое и мелочное прошлое и чтобы,умирая, мог сказать: вся жизнь и все силы отданы самому главному в мире: борьбе заосвобождение человечества. И надо спешить жить. Ведь нелепая болезнь или какая-либо трагическая случайность могут прервать ее.
Охваченный этими мыслями, Корчагин ушел с братского кладбища»).

Nyt tästä kohdasta oli otettu vain se osuus, jossa sanotaan, että on ”elettävä vauhdikkaasti, sillä jokin kummallinen tauti tai traaginen sattumus voi riistää elämän”. Tämänhän voisi tulkita vaikkapa nykyisen sybariitin carpe diem -tyyliin. Siitä ei siis toki ollut kysymys.

Timo Vihavainen pe 28.04. 09:02

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03. 11:27

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

Työn kirous

la 09.03. 16:03

Menneisyyden varjo

pe 08.03. 00:58

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Utrechtin turkkilaisampujalla on ihmisoikeudet

ke 20.03.2019 11:26

Jukka Hankamäki

Miksi vaalikoneiden tuloksiin ei kannata luottaa? - Vältä kysymysten ja suositusten miinat

to 21.03.2019 01:44

Petteri Hiienkoski

The Telegraphin uutiset liikaa Facebookille: yhteisöpalvelu bannasi tiedonvälittäjän vaalien alla

ke 20.03.2019 19:18

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lapset marssilla - kuten suomettumisen aikana

pe 15.03.2019 20:46

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Yleisradio ohjaa suomalaisten ajattelua

ti 19.03.2019 11:04

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03.2019 11:27

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20