Blogi: Timo Vihavainen, pe 19.07.2019 22:43

Vastustaja

Vastustaja ja vihapuhe häntä vastaan

 

“Ich bin der Geist der stets verneint!
Unde das mit Recht; denn alles was entsteht
ist werth daß es zu Grunde geht;
Drum besser wär's daß nichts entstünde.

So ist denn alles was ihr Sünde,
Zerstörung, kurz das Böse nennt,
Mein eigentliches Element.”

 

Tämän maailman meininki on täynnä taistelua, kuten jokainen demokraattinen poliitikko tietää. Hän yleensä myös ymmärtää, ettei vastustaja yleensä ole suoraan isästä perkeleestä, vaan yrittää vain ajaa omia tai ryhmänsä etuja ja toteuttaa hyvää ja oikeaa sillä tavalla kuin sen itse ymmärtää.

Tämähän on poliitikon tehtävä ja olennaista on, että hän sitä tehdessään säilyttää solidaarisuuden koko poliittista yhteisöään kohtaan. Mikäli osoittautuukin, että hän tosiasiassa on jonkin muun tahon asialla, on hän ilmeisesti yhteiskunnan vihollinen. Public enemy, sanoisi amerikkalainen ja venäläinen puhui aikoinaan peräti kansanvihollisesta.

Mutta näissä ollaan tekemisissä vielä maallisten asioiden kanssa, jotka ovat aina suhteellisia ja pitäisi sellaisiksi ymmärtää.

Sitten kun päästään teologiselle tasolle, voi tunnetun furor theologicuksen päästää irti ja vastustajaksi paljastuukin itse paholainen. Sehän se on se villakoiran ydin, kuten Goethe aikoinaan totesi.

Motossa annettu luonnehdinta paholaisesta esittää hänet hävittäjänä ja kieltäjänä. Synti, hävitys ja paha samaistetaan. Niiden vastakohdaksi jää rakentaminen, kehitys.

Saatana tarkoittaa vastustajaa samoin kuin diabolus. Vanhan tarun mukaan Lucifer, joka tarkoittaa samaa, oli Jumalan vastustaja ja itse asiassa langennut enkeli, jonka tarkoituksena oli valon tuominen ihmisille. Tämä taas ei jostakin syystä ollut Herralle otollista.

Nykyään me Suomessa tunnemme Luciferin nimen grillistä. Aikoinaan idealtaan sama Solifer, auringon tuoja, oli polkupyörän dynamon nimenä. Piruihin on opittu suhtautumaan leikkisästi.

Aikoinaan taistelu paholaista vastaan oli yhtä totista kuin muhamettilaisten ns. suuri jihad: suurin tehtävä on omassa sielussa tapahtuvan taistelun voittaminen.

Vanha manikealainen hyvä-paha –ajattelu ei vain ota hävitäkseen. Kun uskonnolliset hahmot ja vertauskuvat alkavat tuntua korkeintaan huvittavilta, syntyy ilmeinen tilaus löytää niille korvikkeet tästä maailmasta.

Yleisesti ottaen on ymmärrettävää, että oman ajattelun ja omien arvojen vastustajat ovat niitä, joita vihataan. Päinvastainen tilannehan olisi aika absurdi.

On kuitenkin outoa, että tässäkin tapauksessa voimme löytää aivan selviä teologisen vihan piirteitä: vastustaja on se, jonka takia utopia jää toteutumatta. Vastustajan takia joudumme kaikki helvettiin, vesi nousee, ilma myrkyttyy ja vedet saastuvat.

Muistan hyvin, millaisia vertauksia ja herjoja äkkiväärät esittivät aikoinaan ns. penseistä eli sosialidemokraateista, jotka olivat eksyttäneet työläiset pois oikeasta uskosta: heillä ei ollut selkärankaa, ei epäitsekkyyttä, ei rohkeutta… Näitä kaikkia taas oli omalla joukolla ylen määrin, mutta eihän sekään riittänyt.

Paholaisen vihaaminen on jokaisen luonnollinen tehtävä ja itsestäänselvyys. Neuvostoliittolaisessa sota-ajan laulussa laulettiin:

kak dva razlitšnyh poljusa,

vo vsem vraždebny my,

za tsarstvo sveta boremsja,

oni –za tsarsvo tmy!

 

Tässä osapuolet esitettiin toisiaan hylkivinä magneettisina napoina, jotka olivat joka suhteessa erilaiset, kuin valo ja pimeys.

Vastustajan pahuudesta ei olekaan tässä tapauksessa mitään epäilystä, eräissä muissa suhteessa esitetty skenaario jättää kyllä varaa täsmennyksille.

Olen usein todennut sen tavattoman suuren arvon, joka vihalle annettiin Neuvostoliitossa ennen sotaa eli suuren terrorin aikana ja sen jälkeen sodan aikana. Siinä voi puhua jo kultista.

Rakkaus puolestaan on hempeämpi asia eikä oikein tunnu yhtä tehokkaalta ja uskottavalta kuin viha.

Itse asiassa molemmat ovat lähes rajattoman monimuotoisia asioita, minkä johdosta näiden ilmiöiden pakottaminen saman yleiskäsitteen alle on useinkin vain helppohintainen tapa vesittää se asia, josta todella on kysymys.

Muistan vielä 60-luvulla lukemani psykoanalyytikko Karl Menningerin teoksen Rakkaus vai viha? (Man Against Himself), joka oli kirjoitettu jo toisen maailmansodan aattona.

Psykoanalyysin turvin kirjoittaja venytti ja vanutti asioita tarpeen mukaan, hieman nykyisen nipistelytieteen tyyliin ja –ainakin minun ymmärrykseni mukaan- kirosi kaikenlaisen aggression ja sellaistahan ilmeni ja ilmenee  jossakin muodossa aina siellä missä jotakin luodaan –ei vain hävitettäessä, kuten Mefisto tekee.

Kaiken aggression ja vihan kaikkien varianttien samaistaminen ja kiroaminen on yhtä typerää kuin olisi väittää kaikkia seksuaalisuuden ilmentymiä erinomaisiksi ja haluttaviksi asioiksi taikka kaikkia nesteitä ravitseviksi ja hyviksi.

Sama se koskee ns. rakkautta. Sen kyltin alta löytyy paitsi monenlaista erinomaista ja tavoiteltavaa, myös monenlaista falskia ja äitelää ja suorastaan hengenvaarallista sisältöä.

Tämä olisi kyettävä edes jollakin tavoin ottamaan huomioon, kun asioista puhutaan. ”Vihapuhe” oli mielestäni alun perin aika neutraali termi, kun sen parikymmentä vuotta sitten ensimmäistä kertaa kuulin. Silloin sillä tarkoitettiin esimerkiksi sellaista ironista terminologiaa, jota kommunistit käyttivät uudesta Venäjästä (dermokratija, demokrad jne.).

Aikoihin on eletty, kun nyt tuon saman kyltin alla puhutaan suurestakin ongelmasta oman demokraattisen kulttuurimme piirissä. On olemassa vaara, että koko termiä käytetään demokratian idean vastaisesti, hämärtämään asioita ja demonisoimaan aivan legitiimejä mielipiteitä ja pyrkimyksiä.

 

 

Timo Vihavainen pe 19.07. 22:43

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Nostalgian vaikea kohde

Klo 00:09.

Liberalismin siunaukset

ke 21.08. 23:09

Suuresta Baabelista

ma 19.08. 23:57

Vaikea tapaus

la 17.08. 22:07

Venäjän historia

ti 13.08. 22:48

Syvätyperyyden paluu

ma 12.08. 22:19

Hyvä sanoma tuli idästä

la 10.08. 19:47

Alaspäin on menty

to 08.08. 21:38

Luikuri

ke 07.08. 23:26

Muikkupaisti

su 04.08. 23:17

blogit

Vieraskynä

Tanskan sosiaalidemokraattinen hallitus lipsuu lupauksistaan

to 25.07.2019 21:43

Juha Ahvio

Sananvapaus on entistäkin uhatumpi Suomessa

pe 16.08.2019 00:09

Professorin Ajatuksia

Miksi Yle syyllisti suomalaisia, vaikka olisi pitänyt kehua?

ma 26.08.2019 00:08

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Sisäministerin vihreitä hedelmiä poimitaan

ma 26.08.2019 00:11

Petteri Hiienkoski

Kunnioitetaanko koululaitoksessa enää ihmisoikeuksia?

ti 13.08.2019 00:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Rauhan projekti ei etsi vihollisia omistaan

ti 30.07.2019 17:12

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Monikulttuurisuus lisää rikollisuutta

su 18.08.2019 04:14

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Herätys sisäministeri Ohisalo! Poliisien ampujat välittömästi vastuuseen!

ma 26.08.2019 00:12

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Hussein Al Taee, Taqiya ja muslimipoliitikkojen perimmäiset lojaliteetit

su 18.08.2019 09:12

Heikki Porkka

Greta-arvo ja Helsingin Sanomien Chemnitz-valheita

pe 23.08.2019 11:12

Tapio Puolimatka

Asetun ehdolle Suomen Kristillisdemokraattien varapuheenjohtajaksi

ma 12.08.2019 22:21

Olli Pusa

Uusi Eurooppa tuhoon tuomittu?

su 18.08.2019 11:57

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Nostalgian vaikea kohde

ma 26.08.2019 00:09

Matti Viren

Työpaikat eivät synny itsestään

ke 21.08.2019 23:13