Blogi: Timo Vihavainen, ti 16.07.2019 23:08

Sotilaan muona

Lounaspussit

 

Venäjän armeija oli aikoinaan kuuluisa siitä, että sen miehet tulivat vähällä toimeen. Heille tarvitsi jakaa vain pari unssia jauhoja päivässä ja siitä he sitten kehittivät syötävää.

Tulen eli tässä tapauksessa nuotion käyttö oli tietenkin aina tarpeellista, vain sillä tavallahan syntyi helposti myös oikeita herkkuja, kuten muistamme Sodan ja rauhan kapteeni Tušinin aiheellisesti todenneen antaessaan Pierrelle tuhkassa paistettuja perunoita, joiden päälle oli ripoteltu suolaa.

Armeijan huolto on tietenkin sen toiminnan välttämätön tukijalka. Mikäli joukoilla on tapana kylvää joka päivä junalasteittain luoteja ja kranaatteja viidakkoon enempiä tähtäilemättä ja nauttia vaihtelevia useamman ruokalajin aterioita, tarvitsee jo, sanokaamme, yksi divisioona valtavan organisaation, jotta tällaisen porukan eläminen voitaisiin turvata edes ravinnon ja ampumatarvikkeiden osalta.

Yhdessä päivässä menee helposti kymmeniä tonneja pelkkää ruokaa ja juomaa. Tämä rajoittaa vakavasti moisen yhtymän manööverikykyä.

Mutta entäpä, elleivät soturit saakaan päivittäistä jäätelöään tai cokistaan, oluesta puhumatta? Silloin väki alkaa nurista ja sen suorituskyky laskee, saattaapa kärsiä luotettavuuskin.

Suomen armeija pärjäsi aikoinaan tarvittaessa jopa sellupuurolla, kuten Tuntemattomassa todistetaan, mutta kylläpä sen takia lienee sielunvihollisen nimikin usein mainittu. Kristityn armeijamme moraali ja otollisuus vaarantuivat varmaan samalla arveluttavasti.

Tyypillisempää lienee ollut, että jouduttiin järsimään vanikkaa eli näkkäriä ja särpimään vettä palan painikkeeksi. Jos vesi on kunnollista, pärjää näinkin useita päiviä. Ja jopa alkaa leipäkin maistua.

Mutta se oli ennen se.

Nyt on tytöille ja pojille jaettu joissakin tapauksissa lounaspussit, joissa on pelkkää kuivaa muonaa, joka on syötävä kylmänä.

Luulen, että idea on sinänsä hyvä, mutta jätetty puoliväliin. Kuten Sulkavan soudussa houkuttelee vain se pitkä matka, 60 kilometriä, koska vasta se näyttää, mitä tiukan paikan tullen pystyy tekemään, niin myös soturinplanttujen pitäisi joskus kokeilla vaikkapa viikon eräelämää pelkän näkkärin voimin. Olisi, mistä kertoa.

Joskus voisi komppaniaa kohti antaa palkinnoksi kilon läskiä hyvästä suorituksesta. Luulen, ettei siitä kieltäydyttäisi. Hyvin ohuesti siveltynäkin se särvittää niin, kuten kerrotaan.

Mutta miksi ihmeessä pakotettaisiin nuoria syömään nimenomaan kylmää ruokaa? Onko kyse siitä, ettei heidän kuitenkaan uskota kykenevän sitä lämmittämään ainakaan eräoloissa? Vai eikö tulentekoa uskalla antaa asevelvollisille edes kantahenkilökunnan valvonnassa? Vai onko tuo armeijan huoltoporras vain niin lahjaton, ettei osaa muita vaihtoehtoja kuvitella?

Satun tietämään, että Venäjän armeijassa ns. kuiva-annokseen kuuluu myös päivittäin pari lämmitettävää ruokaa, jotka on pakattu kissanruokapurkkia muistuttavaan paksuun folioastiaan.

Lisäksi annoslaatikossa on veden- ja myrskynkestäviä tulitikkuja ja muutama spriitabletti. Kun halutaan lämmintä ruokaa, sytytetään spriitabletti pellistä väännettävän pienen telineen alle ja kas, parissa minuutissa on valmiina höyryävä ja maukas stroganoff tai vastaava. Myös kahvia ja teetä runsaan sokerin kera on tarjolla.

Venäjän armeijan ruokahuollosta vastaava kenraali kehui AiF-lehdessä taannoin, että heillä on maailman parhaat annokset, joissa kaloreitakin on peräti neljä tuhatta. Sillä jo syöksyy kerran jos toisenkin.

Koko sotilaan päivittäinen kuiva-annos eli suhoi pojok taitaa painaa pari kiloa ja siitä vielä puuttuu vesi. Niinpä vanhanaikainen divisioona haukkaa sellaisia jo parinkymmenen tonnin verran eli usean rekkakuorman edestä päivässä.

Eikä niitä sotilaista uskalla lätäköstäkään juottaa, joten tuohon voidaan lisätä vielä kymmenen tonnia vettä. Tosin kuiva-annoksessa on vedenpuhdistustabletteja, mutta eivät nekään ihmeisiin pysty.

Aikoihin on siis eletty kapteeni Tušinin ja hänen aseveljiensä päivistä. Pullamössöpoikiahan siellä naapurissa taitaakin olla.
Tämä liukas tie näyttää Venäjän armeijalle alkaneen jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, jolloin se sai kenttäkeittiöt. Tämä oli tärkeä innovaatio ja keisari Wilhelm II kertoo muistelmissaan, että hän huolehti sen saamisesta käyttöön myös Saksan armeijassa.

Mukavaahan se lämmin ruoka on ja sen päivittäinen saanti varmasti vaikuttaa myös mielialaan. Mutta siinä oikeassa sodassahan pyritään puolin ja toisin tuhoamaan kaikki mahdollinen, mukaan lukien ja jopa aivan erityisesti vastustajan huolto.

Kun siinä sitten ollaan tyhjien käsien kanssa ilman annospusseja ja kuiva-annoksia, niin mahtanee tulla monelle jo kiukun kyynel silmään ja saattaa yllättää myös paniikki: kestämmekö me tätä?

On siis tervettä kehitystä, että sotilaskoulutuksessa luodaan valmiuksia tulla toimeen pelkillä sipseillä ja suklaalla. Mutta ne taitaa monella aikamme nörtillä jo olla muutenkin. Mutta luulen, että ainakin päivittäinen cokis on mieliala- ja imagosyistä välttämätön. Senhän myös Suomen armeija varmaan ytmmärtää.

 

 

Timo Vihavainen ti 16.07. 23:08

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Nostalgian vaikea kohde

Klo 00:09.

Liberalismin siunaukset

ke 21.08. 23:09

Suuresta Baabelista

ma 19.08. 23:57

Vaikea tapaus

la 17.08. 22:07

Venäjän historia

ti 13.08. 22:48

Syvätyperyyden paluu

ma 12.08. 22:19

Hyvä sanoma tuli idästä

la 10.08. 19:47

Alaspäin on menty

to 08.08. 21:38

Luikuri

ke 07.08. 23:26

Muikkupaisti

su 04.08. 23:17

blogit

Vieraskynä

Tanskan sosiaalidemokraattinen hallitus lipsuu lupauksistaan

to 25.07.2019 21:43

Juha Ahvio

Sananvapaus on entistäkin uhatumpi Suomessa

pe 16.08.2019 00:09

Professorin Ajatuksia

Miksi Yle syyllisti suomalaisia, vaikka olisi pitänyt kehua?

ma 26.08.2019 00:08

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Sisäministerin vihreitä hedelmiä poimitaan

ma 26.08.2019 00:11

Petteri Hiienkoski

Kunnioitetaanko koululaitoksessa enää ihmisoikeuksia?

ti 13.08.2019 00:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Rauhan projekti ei etsi vihollisia omistaan

ti 30.07.2019 17:12

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Monikulttuurisuus lisää rikollisuutta

su 18.08.2019 04:14

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Herätys sisäministeri Ohisalo! Poliisien ampujat välittömästi vastuuseen!

ma 26.08.2019 00:12

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Hussein Al Taee, Taqiya ja muslimipoliitikkojen perimmäiset lojaliteetit

su 18.08.2019 09:12

Heikki Porkka

Greta-arvo ja Helsingin Sanomien Chemnitz-valheita

pe 23.08.2019 11:12

Tapio Puolimatka

Asetun ehdolle Suomen Kristillisdemokraattien varapuheenjohtajaksi

ma 12.08.2019 22:21

Olli Pusa

Uusi Eurooppa tuhoon tuomittu?

su 18.08.2019 11:57

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Nostalgian vaikea kohde

ma 26.08.2019 00:09

Matti Viren

Työpaikat eivät synny itsestään

ke 21.08.2019 23:13