Venäjän koululaisia kuulustellaan ja rekkamiehet eivät taivu!

Maaliskuun 26 päivän mielenosoituksista on jo aikaa mutta liikehdintä itänaapurissamme ei ole herennyt. On ilmeisestä, että korruptiomielenosoitukset tulevat jatkumaan tavalla tai toisella. Asia elää.

Hallitus järkyttyi maanlaajuisista mielenosoituksista ja vastasi raivokkaasti. Se pidätti kaikki mahdolliset oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin säätiön johtajat tai sen käskyläiset hakkasivat sairaalakuntoon epäilyttäviä organisaattoreita.

Säätiön tietokoneet ja mahdolliset viestimet on nyt takavarikoitu mutta toiminta jatkuu ja säätiö kykenee viestimään toisilla koneilla. On selvää, että näihin pidätyksiin ja takavarikkoihin on varauduttu. Kuten Navalnyi totesi haastattelussa Novaja Gazetalle: ”ne veivät dokumentit ja kengännauhatkin…varaudumme siihen”.

Nykyisessä internetmaailmassa tietoa ei voi kuitenkaan pimittää helposti. Maassa on paljon oppositioon suopeasti suhtautuvia toimittajia. Säätiö kykenee organisoimaan uudelleen toimintansa eikä tiedonvälitystä voi nitistää niin helposti. On kuitenkin selvä, että koneiden takavarikointi oli kova isku. Samoin tämän jälkeen Navalnyin organisaatio on traditionaalisten tiedustelutoimien kohteena eikä enää pääse yllättämään hallitusta samalla tavalla kuin maaliskuussa.

”Lasten ja imeväisten suusta…”

Hallituksen toinen järkytys oli se, että näissä mielenosoituksissa oli niin paljon nuoria henkilöitä. Keskenkasvuisia koululaisia – 13 vuotiaita, jotka halusivat kumota hallinnon ja huusivat kirkkain äänin Putinia varkaaksi.

Oli selvää, että hallituksen halusi välittömästi kuulustella näitä ”rikollisia” ja ottaa selvää, keitä mielenosoituksissa oikein oli. Tehtävä ei ole helppo sillä osallistujia oli niin paljon. FSB on kuitenkin analysoinut kuvamateriaalia ja on ulottanut tutkintansa ennen kaikkea oppilaitoksiin, jossa rehtorit saivat tehtäväkseen nuhtelut ja mielenosoituksiin osallistuneiden koululaisten kurinpalautukset. Näistä nuhteluista on saatu jo järkyttävää materiaalia internettiin.

Tilanne muistuttaa Syyrian kansannousua, jolloin Assadin turvallisuusviranomaiset jahtasivat ennen kaikkea koululaisia. Näiden kiduttaminen ja teloitukset käynnistivät lopulta tavallisen kansan vastarinnan.

Mitäs nyt oppositio?’

Aleksei Navalnyin pidätys kestää 15 päivää ja hän on pian vapaalla. Vaikuttaa siltä, että häntä on kohdeltu eristyksessä hyvin ”hellästi”. Toisaalta tämä osoittaa, että hallinnon piirissä on ihmisiä, jotka haluavat suojella häntä. Samoin hänen kansallinen kuuluisuutensa ja asemansa suojelee häntä vielä tässä vaiheessa pahemmalta kohtelulta.

Samaan aikaan kun Navalnyi on ollut pidätettynä, yrittivät tänään jotkut opposition henkilöt osoittaa mieltään Moskovan keskustassa. Televisiokanava ”Dozhdin” mukaan hallinto pysäytti nämä muutamat mielenosoittajat ja sulki välittömästi Maneesintorin käytävän, jota kautta pääsee Punaiselle Torille.

Hymyilyä herätti se, että poliisin ja sisäasianministeriön OMON-joukkojen erikoisryhmät vangitsivat Punaisen Torin lähettyviltä koululaisen, jolta löydettiin algebran kirja ja Venäjän perustuslaki. Toinen henkilö, joka joutui epäilyksen kohteeksi, käveli paikalle Venäjän lipun kanssa.

Varsinaista vastarintaa on esiintynyt kuitenkin ainoastaan Dagestanissa, jossa paikalliset rekkamiehet ovat pysäyttäneet liikenteen, ja ovat joutuneet kansalliskaartin saartamiksi. Tähän saakka armeija ei ole kyennyt hajottamaan tätä mielenosoitusta. Rekkamiehet eivät ole niin helposti peloteltavissa kuin koululaiset ovat. Kt.  https://youtu.be/iU1AmnewcFM

Vuosi 1917 toistuu?

Näyttää siltä, että mielenosoitukset jatkuvat uudella voimalla, heti kun Aleksei Navalnyi pääsee vapaaksi ja kun löytyy sopiva aika ja syy yhteiselle mielenosoitukselle.  Hodorkovskin säätiö on jo kutsunut mielenosoituksia 29 huhtikuuta. Navalnyin säätiö näyttää odottavan kesää seuraavaan sopivaan mielenosoitukseen.

Oppositio näyttää olevan aina yhden askeleen edellä trollien ja turvallisuusviranomaisten mielikuvitusta. Toisaalta, hallituksella kykyä ja halua taistella mielenosoituksia vastaan joka kovin tai pehmein keinoin.  

Tähän saakka Navalnyita ja muita pidätettyjä on kohdeltu kunnioittavasti. Mikäli tilanne johtaa todelliseen yhteenottoon merkitsee se sitä, että hallitus nostaa väkivallan tasoa.

Mielenosoittajat ovat kuitenkin saaneet itseluottamusta ja voimaa maaliskuun mielenosoituksista – ja mikä mielenkiintoista säröjä hallitsevan eliitin sisällä. Jotkut toivovat jo ”dialogia” ja toiset sitä, että pääministeri Medvedev uhrattaisiin kansan raivolle. Presidentti Putin vertasi mielenosoitusta Maidaniin ja totesi olevan korruptionvastaisen taistelun puolella mutta ei pitänyt siitä, että arvostelu kohdistui Medvedeviin.

Vallankumousten ongelma on hallitsevan eliitin taholla se, että mikäli se tekee myönnytyksiä niin ne johtavat aina seuraavaan askeleeseen. Kun kumartuu kerran, joutuu kumartumaan uudelleen. Toisaalta, mielenosoittajien kova kohtelu saattaa nostaa uusia vastustajia ja kovempaa kohtelua.

On kuitenkin selvää, että hallitseva eliitti on Venäjällä ollut tietoinen pakotteiden ja taloudellisen kurjuuden herättämistä tunteista – puolen miljoonan kansalliskaarti on valmiina. Presidentti Putin näyttää henkilöltä, joka ei epäröi antaa käskyä kansanjoukkoja päin ampumisesta. Hän ei aio lentää Sveitsiin eikä lähde neuvottelemaan kenenkään kanssa oman valtansa rajoittamisesta.

Venäjän poliittisesta keväästä näyttää tulevan hyvin mielenkiintoinen. Kysymys on: miten eläkeläiset reagoivat? Entä miten keskiluokka tekee? Entä koululaisten vanhemmat? Näin historioitsijana on selvää, että Venäjällä on tätä ennen yleensä kerran 100 vuodessa tapahtunut vallankumous. Onko se aika nyt?