Asiantuntija: Kansaa halveksiva eliitti yhteinen nimittäjä "populistien" ja kansallismielisten voitoissa

"Hyljeksityt kansalaiset ovat ymmärtäneet, että ainoa tapa pakottaa heitä halveksiva eliitti tottelemaan, on äänestää heidät pois vallasta"

Ulkomaat la 01.06.2019 23:16
Nigel Farage, kuva: Breitbart

"Kaikissa vaaleissa yleinen ja yksi keskeinen kysymys on halveksunta."

Näin yks'kantaan toteaa maailmankuulu toimittaja ja Lähi-idän ja Yhdysvaltain ulkopolitiikan asiantuntija sekä "Israelin ratkaisu: Yhden valtion suunnitelma rauhasta Lähi-idässä" -kirjan kirjoittajana tunnettu Caroline Glick.

Mistä ja kenen halveksunnasta hän puhuu?

Glickin mukaan kaikkialla länsimaissa äänestäjiä yhdistävä tekijä on kieltäytyä hyväksymästä sitä halveksuntaa, mikä ilmenee heidän eliittinsä suhtautumisessa heihin.

Glick arvioi, että siihen asti kunnes "edistysmielinen" vasemmisto ja valtaapitävä keskusta-oikeisto oppivat käyttäytymään sovinnaisemmin ja löytävät kunnioittavamman tavan keskustella, tullaan edelleen näkemään populististen voimien kasvavan yhä vahvemmiksi ja voittavan vaaleissa.

Ympäri länsimaita äänestäjät ovat motivoituneita äänestämään kansallismielisiä, mikä osittain johtuu siitä, että vasemmiston ja keskusta-oikeiston harjoittama peittelemätön halveksunta suututtaa.

Glickin mielestä vasemmiston puolueellisuus saavutti huippunsa eli oli pahimmillaan Yhdysvalloissa, kun Hillary Clinton soimasi Trumpin kannattajia "surkeiksi" ja tämä oli "yleinen ilmapiiri" demokraattipoliitikkojen Barack Obaman ja Nancy Pelosin kuin myös republikaanijohdon parissa, jotka olivat "aivan fiiliksissä halventaessaan amerikkalaisia, jotka eivät kuulu heidän joukkoonsa".

Obama nimitti halpamaisesti Hillary Clintonin haukkumia "surkeita" sen sijaan "katkeriksi" pikkukaupunkien ihmisiksi, jotka "tarttuvat aseisiin tai uskontoon tai suhtautuvat torjuvasti ihmisiin, jotka eivät ole heidän kaltaisiaan tai ovat maahanmuuttajavastaisia selityksenä heidän turhautumisilleen".

Glick huomauttaa, että demokraatteja palvovien ja NeverTrump -republikaaneja kannattavien medioiden pilkka on jatkuvaa ja ne käyttävät halveksuntaa keinona hyökätä Trumpia ja hänen äänestäjiään vastaan.

Samantapaisena halveksuntana Suomessa voitaneen pitää valtamedian negatiivista uutisointia ja suhtautumista perussuomalaisiin esimerkiksi juuri nyt eduskuntavaalien kuin myös EU-vaalien aikaan.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho luonnehti 28. toukokuuta sitä osuvasti Facebookissa näin:

"Lehdissä on ollut paljon pilkallisia ja väheksyviä kommentteja sekä kansallismielisten puolueiden vaalimenestyksestä eurovaaleissa että niiden kyvystä muodostaa ryhmää uuteen parlamenttiin tai tehdä yhteistyötä tai vaikuttaa mihinkään asiaan."

Myös perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo kiinnittää huomiota median käymään "omaan kampanjaansa perussuomalaisia vastaan", kun jälleen kerran valtamedia, erityisesti Helsingin Sanomat ja Yle, pyrkivät vaikuttamaan ihmisten äänestämiseen "omilla tempuillaan".

Sillä ei kuitenkaan vaalitulokseen "näyttäisi olleen vaikutusta" ja Slunga-Poutsalo sanookin perussuomalaisten kannatuksen nousun olevan "myrskyvaroitus ajatellen tulevia kuntavaaleja".

Vaalitulos on samalla opetus medialle:

"Ei kannattaisi pitää kansalaisia ja äänestäjiä tyhmänä eikä suhtautua ylimielisesti perussuomalaisiin."

Kun perussuomalaisia ei voida enää sivuuttaa päätöksenteossa, eduskunnan äskettäinen "tuolileikki" paljastaa puolestaan muiden puolueiden epätoivon, mutta samalla epäkohteliaisuuden ja kunnioituksen puutteen niiden suunnitellessa eduskunnan istumajärjestyksen uudelleen niin, että perussuomalaiset siirrettiin "äänestämällä" istumaan salin oikeaan laitaan.

Britanniassa Brexit-kannan erojen vuoksi konservatiivipuolue on vaarassa hajota kahtia.

Nigel Faragen ja hänen Brexit-puolueensa loistava voitto Britannian Euroopan parlamenttivaaleissa on hankala tilanne brittikonservatiiveille.

Voitto kertoo Caroline Glickin mukaan kaksi asiaa.

Ensinnäkin Brexit-puolueen menestys päättää varmasti konservatiivipuolueen yksinoikeuden Britannian poliittisessa oikeistossa ensimmäistä kertaa kahteen sataan vuoteen.

Glick uskoo konservatiivipuolueen tulevan vastaamaan tähän murskatappioon kahdella tavalla.

Ne voivat hajota kokonaan panostamalla täysin eroavan pääministerin Theresa Mayn pehmeään Brexitiin - toisessa kansanäänestyksessä tai ilman sitä - tai he voivat alkaa kuunnella äänestäjiään.

Toinen minkä Glick näkee kiteytyvän Brexit-puolueen voittoon on "tuttu tarina" kansallismielisen oikeiston noususta kaikkialla länsimaissa perinteisten edistysmielisten ja keskusta-oikeistolaisten elitististen valtaapitävien yleistä mielipidettä vastaan - ja useimmissa tapauksissa uhmaten gallupeja. Hyvä todiste tästä on Marine Le Penin voitto Ranskassa ja Matteo Salvinin voitto Italiassa.

Itse Britanniassa Brexit-puolueen nousu on selvä merkki pääministeri Theresa Maylle äänestäjien pettämisestä. May nousi valtaan hänen edeltäjänsä David Cameronin erottua virasta EU-kansanäänestyksen (Brexit) tuloksen selvittyä. Kun May aloitti tehtävässään, hän lupautui sitoutua ​​ja kunnioittaa äänestäjien tahtoa ohjaamalla Britannia pois Euroopan unionista.

Sen sijaan, että May olisi noudattanut sitä, hän onnistui neuvottelemaan Brexit-sopimuksen Euroopan unionin kanssa, jättämällä Iso-Britannian vastaamaan EU-jäsenyyden kustannuksista, mutta ilman sen etuja. Huolimatta siitä, että hänen sopimuksensa äänestettiin toistuvasti kumoon parlamentissa, hän kieltäytyi eroamasta. Ja nyt hänen "Brexitin takia alkanut" pääministerikautensa on Glickin mukaan päättymässä, koska hän vilpillisesti huijasi Brexitissä.

Glick tietää, että laajemmasti länsimaissa lähialuepolitiikkaan liittyvät kysymykset pakottavat äänestäjiä eri maissa antamaan äänensä eliitinvastaisille puolueille ja kansallismielisille johtajille, joilla on vahvat näkemykset kansakunnan vahvistamisesta ja alueellisesta ylpeydestä.

Hän ottaa esimerkiksi Australian pääministeri Scott Morrisonin voiton aikaisemmin tässä kuussa haastajastaan, työväenpuolueen puheenjohtaja Bill Shortenista.

Glick pitää voiton syynä pääosin Shortenin radikaalia talousohjelmaa. Shortenin ehdottamat veronkorotukset olisivat vahingoittaneet nuoria perheitä ja eläkeläisiä. Hänen hiilidioksidipäästöjä koskevalla lainsäädännöllään olisi lamaannutettu Australian kaivosteollisuus.

Trumpin voiton taustalla Glick otaksuu suuresti olleen Hillary Clintonin epäonnistunut yritys saada demokraatit liikkeelle Ruostevyöhykkeellä ja torjua Trumpin viestiä teollisesta uudistamisesta.

Glickin mukaan on muistettava, että australialainen professori ja mediatutkija Stan Grant pitää yhtenä ratkaisevimpana tekijänä Australian vaaleissa myös uskontoa. Suuri osa kansasta alkoi kokea, että työväenpuolueen johtaja Shorten halveksi heitä ja heidän uskonnollisia vakaumuksiaan.

Viikkoja ennen vaaleja kansallinen rugby-tähti, Israel Folau kirjoitti sosiaaliseen mediaan homoseksuaaleja koskevan julkaisun, joka herätti keskustelun sanan- ja uskonnonvapaudesta Australiassa.

Folau on yksi sukupolvensa merkittävimmistä urheilijoista - ja kuten Australian uusi pääministeri Scott Morrison - myös Israel Folau on evankeliskristitty.

Polemiikki Folau'n uskosta puhkesi 10. huhtikuuta, kun hän jakoi raamatullisen ajatuksen sosiaalisessa mediassa varoittaen helvetistä, mikäli "juopot, homoseksuaalit, avionrikkojat, valehtelijat, huorintekijät, varkaat ja epäjumalanpalvelijat" eivät tee parannusta.

Folau ei perääntynyt vakaumuksessaan, vaan totesi rohkeasti:

"Pitäydyn siinä, mitä Raamattu sanoo. Jaan sen rakkaudella."

Kuulemisten jälkeen Folau'n neljän vuoden 4 miljoonan dollarin sopimus päätettiin irtisanoa.

Morrison otti kantaa asiaan tekemällä eron hänen poliittisen toimintansa ja uskonnollisen vakaumuksensa välille. Shortenin vastaus oli arvostella ankarasti Morrisonia.

”Shortenin teko herätti huomiota monissa äänestäjissä. Mitä hän oikeastaan tarkoitti? Arvostiko hän enemmän LGBTQ-yhteisön oikeuksia olla loukkaantumatta kuin jonkun oikeuksia julkisesti tunnustaa uskonnollisia vakaumuksiaan?" australialainen professori ja mediatutkija Stan Grant pohtii ja huomauttaa, että Shorten ryhtyi vastareaktioon samalla viikolla, kun hän oli ”pitänyt innostavan puheen, jossa hän lupasi muuttaa kansakunnan ikuisesti”.

Glick tähdentää, että vaikka australialaiset eivät vastusta homoavioliittoa, he eivät halua heidän maansa muuttuvan perusteellisesti. He haluavat Australian pysyvän Australiana.

Hän alleviivaa, että hyväksymällä halveksivan asenteen, Shorten, kuten Clinton ja Obama sekä May, mutta myös Ranskan presidentti Emmanuel Macron loukkaavat äänestäjiä.

Glick painottaa, että monet vasemmiston viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana hyväksymät radikaalit agendat on käynnistetty yhdessä maassa ja levitetty maailmanlaajuisesti eri välikäsien kautta, erityisesti sosiaalisen median avulla.

Caroline Glick kuvaili Jerusalem Postin artikkelissaan elokuussa 2016 vasemmistomiljardööri George Sorosin maailmanlaajuista "kaaos-kampanjaa".

Aivan ensimmäisenä Sorosin "hyväntahtoisessa hankkeessa" näemme Glickin mukaan sen suuruudenhulluuden.

"Yksikään maailman kolkka ei säästy hänen pyrkimyksiltään. Mitään politiikan aluetta ei jätetä koskemattomaksi."

Hän kirjoittaa:

"Päällepäin katsoen valtava määrä ryhmiä ja ihmisiä joita hän tukee, näyttäisivät olevan toisiinsa liittymättömiä. Loppujen lopuksi, mitä ilmastonmuutoksella on tekemistä Israeliin saapuvien laittomien maahanmuuttajien kanssa? Mitä Occupy Wall Street-liikkeellä on tekemistä Kreikan maahanmuuttopolitiikan kanssa? Mutta tosiasia on, että Sorosin tukemat projektit jakavat yhteiset perustuntomerkit. Ne kaikki työskentelevät heikentääkseen kansallisten ja paikallisviranomaisten kykyä läntisissä demokratioissa pitää yllä kansojensa ja yhteisöjensä lakeja ja arvoja. Ne kaikki pyrkivät estämään vapaita markkinoita, ovat nämä markkinat sitten taloudellisia, ideologisia, poliittisia tai tieteellisiä. Ne tekevät niin demokratian, ihmisoikeuksien, taloudellisten, rodullisten ja seksuaalisten oikeuksien ja muiden ylevien sanamuotojen nimissä.

Toisin sanoen, niiden päämäärä on horjuttaa läntisiä demokratioita ja tehdä hallituksille mahdottomaksi ylläpitää järjestystä tai yhteiskuntien säilyttää niiden ainutlaatuinen identiteetti ja arvot."

Glick korostaa, että kansainvälinen akateeminen yhteisö ja ylikansallisten yritysten eliitti ovat omaksuneet vasemmistolaiset arvot ja agendat ja niistä on tullut "kansainvälisen hallitsevan eliitin jäsenten käyntikortteja":

"Nämä arvot ja ohjelmat ovat ajautuneet yhä kauemmaksi elitistien kotimaista ja niiden yhteiskuntien kansalaisista."

Glick kuitenkin huomauttaa, että toisaalta myös niissä maissa, joiden kansalaisia eliitti on väheksynyt, ollaan aktiivisesti netissä ja keskustellaan.

"Unohdetut enemmistöt kuuntelevat niin ikään toisiaan", Glick selventää ja lisää, että kaikkein voimakkain viesti, mikä havaitaan kaikkialla maailmassa joka päivä, on ärtymys ja vihaisuus monikansallisia eliittejä kohtaan, koska ne halveksivat kansaansa.

Glick uskoo sen hyödyttävän ja voimaannuttavan nimenomaan populisteja ja kansallismielisiä konservatiiveja - Jerusalemista Budapestiin ja Birminghamista Cincinnatiin "hyljeksityt kansalaiset ovat ymmärtäneet, että ainoa tapa pakottaa heitä halveksiva eliitti tottelemaan, on äänestää heidät pois vallasta".

Euroopan unionisteille ja EU:hun jäämistä kannattaville briteille heidän arvojensa ja agendojensa globalisaatio on saanut heidät uskomaan, että demokratia tarkoittaa "pelisääntöjen fiksaamista". Tuomioistuinaktivismin ja byrokraattisten määräysten avulla nämä eliitit pyrkivät tekemään vaalituloksista merkityksettömiä häpäisemällä ne julkisesti. Äänestämällä ei heidän mielestään mahdeta mitään mediaeliitin ja akateemisen alan sekä byrokratian yhdistyneille voimille. He määrittävät normit ja politiikan - "demokratian nimessä".

Glick muistuttaa, että kaikissa länsimaissa nämä "surkeat" kuuntelevat toisiaan ja löytävät uudelleen voimansa ja sananvaltansa vaaliuurnilla.

"He huomaavat demokratian olevan keino, jolla ihmiset voivat määritellä suunnan maailmassa. Eliitti voi ohjata keskustelua, mutta kansa päättää, kuka johtaa heidän maitaan."

Vaikka tietyt äänestyskysymykset ovat erilaisia eri maissa, Glick huomauttaa, että kaikkialla länsimaissa äänestäjiä yhdistävä tekijä on kieltäytyä sietämästä sitä halveksuntaa, millä tavalla heidän eliittinsä kohtelee heitä.

"Niin kauan kuin eliitit kieltäytyvät hyväksymästä sitä tosi asiaa, että heidän yhteiskuntiensa perinteiset arvot ja ohjelmat eivät ole fasistisia ja rasistisia, vaan tavanomaisia ja jopa kunnioitettavia, he edelleen ymmärtävät mielipidetutkimukset väärin.

He edelleenkään eivät piittaa äänestäjistä ja jatkossakin yllättyvät vaalitappioista, joita he eivät koskaan osanneet odottaa."


 


 

Tytti Salenius la 01.06. 23:16

Pääuutiset

blogit

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03. 12:06

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03. 23:04

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02. 12:33

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02. 17:41

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02. 14:01

videot