Nimet ja nimittäminen
Kansat yleensä nimittävät itseään jollakin nimellä, kunhan ensin ovat keksineet kuvitella olevansa olemassa.
Suinkaan aina eivät naapurit ja kaukaisemmat käytä heistä tuota samaa nimeä, mitä pitäisinkin aika luonnollisena.
Joskus sattuu, että muiden antamaa nimitystä pidetään jotenkin alentavana, ellei nyt suorastaan häpäisevänä. Esimerkiksi samojedihan merkitsee venäjäksi itsensä syöjää ja sitä ei taideta nykyään oikein pitää asiallisena ja puhutaan sen sijaan nenetseistä.
Yleensä kuitenkin lienee jokaisella kielellä oikeus itse valita, mitä sanoja se käyttää. Toisten äidinkielen sorkkimista voisi pitää jo aika häpeämättömänä tunkeutumisena toisen alueelle.
Niinpä meilläkin puhutaan saksalaista eikä deutscheista, ruotsalaisista eikä svenskeistä, venäläisistä eikä ryssistä (russeista) ja virolaisista eikä eesteistä.
Ei olisi kohtuullista eikä järkevää vaatia muuttamaan näitä tuhatvuotisia käytäntöjä jonkin nykyisen päähänpiston takia.
Myös oma nimemme, suomalaiset, on vain omassa käytössämme. Jo ruotsalaiset ja venäläiset puhuvat finneistä ja hyväksymme sen, vaikka se ainakin assosioidaan acneen, vaikka siihen tuskin etymologosesti liittyy.
Ehkä patrioottista sielua sentään raastaa, kun ruotsalaisessa lehdessä mainostetaan, että jokin rohto svälter ut finnar. Eiköhän siinä ole ihmisvihamielinen assosiaatio lähellä?
Suomi, kaksikielisenä maana, ei ole sinänsä harvinainen tapaus. Se, että kieliryhmät sietävät toisiaan niin hyvin, on sen sijaan poikkeus. Kysykää vaikka belgialaisilta. Sveitsiläisiltä ei kannata kysyä, sillä siellä ne elävät aivan erillään.
Joka tapauksessa taannoinen maatunnuksemme SF herätti aikoinaan vähän kummastusta, mutta tulkittiin sitten yleensä loogisesti: Soviet Finland.
Nyt meistä joka tapauksessa on tullut yhä enemmän finnejä ja tuo oma Suomemme on jäämässä aivan unhoon kansainvälisissä yhteyksissä. Ehkäpä tämä on ihan OK, kun ei ole muitakaan finnejä, joihin voisimme tulla sekoitetuiksi.
Jotkut nimityskysymykset ovat mielestäni hieman problemaattisia.
Ajatelkaamme Gruusiaa, jonka omakielinen nimi on Sakartvelo ja gruusialaista merkitsevä adjektiivi on kartuli.
Itsenäistyttyään Gruusia kuitenkin haluaa, että muut (ketkä muut?) kutsuisivat sitä Georgiaksi, joka heti sekoitetaan samannimiseen USA:n osavaltioon eikä sitä paitsi ole sikäläistä kieltäkään.
Siellä siis haluttaisiin muiden muuttavan omassa äidinkielessään käytettävää nimeä heidän suosimaansa ulkomaiseen nimeen.
No, joka tapauksessa venäjässä on puhuttu Gruusiasta ainakin ne pari sataa vuotta, kun se kuului tuhon imperiumiin, poikkeuksellisen lojaalina osana, muuten.
Kuten niin usein käy, tuo nimi on sitten välittynyt muillekin.
Samaan tapaanhan Espanjan ja Englannin imperiumit ovat välittäneet omia nimityksiään ja jopa oikeinkirjoitustaan muille kansoille.
Aasialaisten paikkojen perinteinen, kaamea oikeinkirjoitus kuuluukin useimmiten englannin siunauksiin. Ovathan jopa anglosaksien itse ahtamat nimityksetkin usein välittyneet eteenpäin, esimerkiksi Mount Everest.
No, mutta tämähän jatkuu muuallakin: siten puhutaan aivan normaalisti myös suomessa Mexico Citystä (Ciudad Mexico), mitenkään noteeraamatta asian järjettömyyttä.
Luojan kiitos, englantilaiset muodot Keski-Euroopan paikannimistä eivät ole ainakaan vielä tulleet yleiseen käyttöön. Ajatellaanpa: Ratisbon (Regensburg), Leghorn (Livorno)…
Ja niin edespäin. Aivan tarpeeksi sekaannusta on jo aikaan saanut Hamletissa esiintyvä Elsinore, joka siis tarkoittaa Helsingöriä.
Mutta taidamme elää muutoksen aikoja tässäkin asiassa. Aasialaiset alkavat yhä enemmän käyttää omia nimiään, jotka tosin usein kirjoitetaan yhä englantilaisittain.
Monet uudet maat torjuvat vihaisina vanhat nimitykset ja jopa ikivanhat, kuten Gruusia, haluavat kansainvälistä nimenvaihdosta.
Mutta meille suomaalisille taitaa kelvata tuo oma ja vakiintunut käytäntömme vai kuinka? Ehkä olemme vähän omituisia?
Minusta se on hyvä asia.
Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus
ke 20.03.2024 08:51YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44