Iltalehti julkaisi kaksi oikeudenkäyntiuutista, jotka hätkähdyttivät ainakin itseäni. Ensimmäinen niistä koski tapausta, jossa mies tarttui linja-auton rattiin aiheuttaen vaaratilanteen ja huutaen samalla jumalan suuruutta arabian kielellä. Kuljettaja onnistui säilyttämään bussin hallinnan ja turmalta vältyttiin.

Tapaus käsiteltiin käräjäoikeudessa, joka piti mahdollisena, ettei jumalan suuruutta huutanut mies olisi pyrkinyt kaappaamaan bussia vaan saanut paniikkikohtauksen. Niinpä tämä välttyi rangaistukselta ja saattaa olla oikeutettu jopa 10 000 euron korvauksiin koska oli ollut tutkinnan aikana talteen otettuna.

Toinen uutinen kertoi huonosti Suomea puhuvasta miehestä, joka oli Lapissa pahoinpidellyt vaimonsa tarkoituksenaan aiheuttaa keskenmeno. Samalla hän oli ollut väkivaltainen myös tämän ystävää kohtaan. Lisäksi mies oli syyllistynyt vaimoaan kohtaan väkivaltaan jo aiemmin.

Niinpä oikeus päätyi rankaisemaan miestä ensikertalaisuuteen vedoten vain kymmenen kuukauden ehdollisella vankeusrangaistuksella ja yhteensä 2000 euron korvauksilla vaimolle. Ystävä ei saanut kokemastaan väkivallasta huolimatta korvauksia.

Nämä tuomiot eivät ole lainvoimaisia, joten niistä kuultaneen vielä hovioikeuden käsittelyn yhteydessä. Tässä vaiheessa on kuitenkin tehtävä kaksi johtopäätöstä.
 

* * *

Oikeudessa tuomittavina olleiden henkilöiden toiminta on syyttömyydestä ja ehdonalaisesta tuomiosta huolimatta ollut sellaista, ettei sitä voi mitenkään hyväksyä Suomessa. Ensimmäisen - syyttömän miehen - tapauksessa teon seurauksena olisi voinut olla pahimmillaan kuoleman aiheuttaminen muille matkustajille.

Teon kokonaisuutta arvioitaessa on myös huomioitava, että samoihin aikoihin sattui toinenkin samankaltainen tapaus. Niiden välillä ei ole havaittu yhteyttä, mutta on tietenkin mahdollista, että sellainen on vain jäänyt löytämättä.

Siksi tässä tilanteessa on tärkeää, ettei tapahtuneesta synny käsitystä, että Suomessa voi halutessaan yrittää syöstä linja-auton pois tieltä ilman, että oikeusvaltiomme rankaisee millään tavalla tapahtuneesta. Tämänkaltaisten tapausten riski on kasvanut rajusti vuodesta 2015 alkaen kun maamme ns. paremmasta kulttuuripiiristä peräisin olevan väestön määrä on kasvanut.

Toinen johtopäätös koskee pahoinpitelyyn syyllisen miehen saamaa tuomiota. Hänen kansalaisuudestaan ei ole tietoa, mutta abortin tekeminen vaimoa pahoinpitelemällä ei vastaa millään tavoin suomalaisen oikeuskäsitystä.

Siksi on syytä kysyä, että eihän käräjäoikeuden tarkoituksena ollut ehdollisen tuomion kautta luoda maahamme uudenlaista parempaa kulttuuria, jossa perheensisäisen sikiön tappamiseen tähtäävän väkivallan tekeminen olisi ellei hyväksyttävää niin ainakin katsottava pikkurikokseksi.

Tapauksen ensikertalaisuusluonnetta tarkasteltaessa on mielenkiintoista myös se, että pahoinpitelijä oli syyllistynyt väkivaltaan vaimoaan kohtaan jo aiemmin. Kyse ei siten ole sattumasta vaan miehen vakiintuneesta käyttäytymiskoodistosta. Toivottavasti kymmenen kuukauden ehdoton rangaistus on riittävä pelote sen muuttamiseksi. Epäilen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko taiteesta provosoituminen kulttuurinen tai suorastaan geneettinen eikä uskonnollinen ominaisuus?
Muslimitytön kokema väkivalta herätti kysymyksiä
Mitä meidän pitäisi tehdä maahanmuuttajanuorison väkivaltaiselle käyttäytymiselle?