Blogi: Timo Vihavainen, to 23.03.2017 09:38

Hattujen perintö

Hattujen perintö

 

Tässä on taas pakko taas toistaa anekdootti, jonka yliopettaja Matti J. Castrén aikoinaan kertoi. Hän oli kertonut oppilaille Uudenkaupungin rauhan jälkeisestä Ruotsin politiikasta ja sanonut, että siellä oli sellainen rauhantahtoinen puolue, joka leimattiin vähän lälläreiksi. Sen nimi oli myssyt. Sitten oli toinen puolue, joka vaali sotaisia perinteitä ja halusi valloittaa Venäjälle menetetyt alueet takaisin. Mikähän sen nimi mahtoi olla?

Joku hoksaavainen poika vastasi heti: ”Pyssyt!” Anekdootti on siitä mukava, että sen voi kertoa myös ruotsiksi: mössor och bössor. Kuten muistamme, myös Vaahteramäen Eemelillä oli rakkaat mössykkänsä ja pössykkänsä.

Uusimmassa Suomen kuvalehdessä on artikkeli myssyistä ja hatuista maamme tämän hetken politiikassa. Kirjoittaja on havainnut, että hatut ovat putoilleet pois politiikan avaintehtävistä niin, ettei jäljellä ole oikein ketään. Seuraavissa presidentinvaaleissa taitavat kaikki olla myssyjä, aavistelee kirjoittaja ja haluaisi mukaan ainakin yhden hatun.

No, tokihan tuollainen aito valintatilanne viehättää politiikan tarkkailijan silmää. Kekkosen aikana sellaista ei ollut ja sepä monia harmittaa vielä jälkeenpäin. Muutenhan kyllä meni hyvin, mutta kai se johtui vain hyvästä tuurista.

Mutta jos nyt ajatellaan noita 1700-luvun myssyjä ja hattuja, on sanottava, että molemmat tarjoavat surkean esimerkin siitä, mihin ulkopolitiikan keskittyminen epäpätevän oligarkian käsiin ja poliittisen kilpailun kohteeksi saattoi johtaa. Tuhoisan yksinvaltiuden kauden jälkeen oli päästy yhtä vaaralliseen sisäisen riitelyn ja taktikoinnin kauteen, jossa lahjusten ottaminen ja antaminen myös ulkovaltain taholta oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Vieraita valtoja saatettiin sumeilematta käyttää pelättiminä ja pyytää niiltä tarvittaessa rahaa ja aktiivisia toimia. Eipä ihme, että koko tällaista valtakuntaa suunniteltiin jo naapurien kesken jaettavaksi ja nämä ajatukset pysyivät tapeetilla aina Wienin kongressiin tai oikeastaan vuoteen 1812 saakka.

Mainittuna vuonna nimittäin Ruotsi omaksui uuden kruununperijänsä johdolla politiikan, joka on tuonut sille parisataa vuotta turvallisuutta ja vakautta.

Voi tietenkin huomauttaa, että tuolloin Ruotsi olikin jo jaettu, mutta olipa siinä yhä jaettavaa. Tanska halusi ymmärrettävästi korjata kokemansa historiallisen vääryyden ja sen onnistuminen ei ollut ajoittain niinkään kaukana. Historiallinen oikeus ei kuitenkaan tapahtunut, jos niin voi sanoa.

Myssyt oli pilkkanimi, joka oli ansaittu. Hatut pyrki olemaan kunnianimi, mutta juuri se puolue sai aikaan Ruotsin historian surkeimman ja kunniattomimman sodan.

Löysiin lupauksiin ja toiveajatteluun perustaen lähti hattujen johtama Ruotsi komeasti hyökkäämään, mutta jämähti jo alkumetreille. Ennen pitkää armeija perääntyi ja antautui ja revanssin sijaan saatiin luovuttaa vielä loputkin Karjalasta ja eteläinen Savo kaupan päällisiksi.

Suomi jäi kahden armeijan rosvottavaksi ja kärsi vielä pahasti taudeista, kuten sota-aikoina oli tavallista. Sodan jälkeen itäinen Suomi jäi pussin pohjalle ja toipui vasta 1800-luvulla, jos silloinkaan. Karjalan palautus vuonna 1812 kyllä edesauttoi tilannetta ratkaisevasti.

Jos historiassamme on esimerkkiä täysin epäonnistuneesta ulkopolitiikasta, niin sellaista oli kyllä hattujen politiikka. ”Hattupuoluetta” voisi hyvin käyttää kirosanana ja sen nykyisen perinneyhdistyksen jäsenet voisivat nimittää itseään vaikkapa ”Turun rauhan klubiksi”.

Luen parhaillaan Risto Volasen erinomaista kirjaa Suomen synty ja kuohuva Eurooppa, joka paneutuu varsin perusteellisesti tämän maanosan politiikan koukeroihin Napoleonin sodista lähtien.

Volanen on syystäkin ilmeisen mielistynyt Henry Kissingeriin, jonka muistelmia hän usein siteeraa. Rohkenen itsekin niitä tässä siteerata Volasen käännöksenä:

”Sodan logiikka on voima, ja voimalla ei ole rajoja. Rauhan logiikka on suhteellisuuden taju ja siihen sisältyy rajojen asettaminen. Sodan menestys on voitto, rauhan menestys on vakaus. Voiton edellytys on sitoutuminen, rauhan edellytys on itsehillintä. Sodan motiivi on ulkoinen. Rauhan motiivi on sisäinen: voimatasapaino ja sen hyväksyntä. Sodan houkutus on rangaista; politiikan tehtävä on rakentaa”.

Nämä viisaudet on helppo asettaa kyseenalaisiksi ja vaikkapa naurunalaisiksi halvalla viisastelulla. Suhteellisuuden tajua ei kuitenkaan voi ostaa eikä myydä, saati kaataa sellaisten ihmisten päähän, joilta puuttuu edellytyksiä sen vastaanottamiseen. Tällaisistahan hatut tarjoavat hyvän historiallisen esimerkin.

Kissingerin ajatukset sopivat mainiosti kuvaamaan sitä viisautta, jota tarvittiin Euroopan rauhan turvaamiseksi parisataa vuotta sitten ja tänä päivänä ne ovat yhä täysin ajankohtaisia.

Siteeraan vielä hiukan Volasen viisasta kirjaa, josta on syytä myöhemmin kirjoittaa laajemminkin:

Kissingerin mukaan ”vakautta vaarantavat ’profeetat’, jotka katsovat edustavansa universaalia eli yhtä ainoaa oikeaa järjestystä. Toinen vakauden vaarantajien ryhmä ovat ’vallankumoukselliset’, kuten Napoleon, joille turvallisuus voi toteutua vain täydellisenä hegemoniana ja siksi kaikkien muiden turvattomuutena. Kaikki turvallisuus on suhteellista. Yhden absoluuttinen turvallisuus on toisen absoluuttista turvattomuutta”.

No tällaisia niin sanoakseni metatason asioitahan ulkopolitiikassa saatetaan ymmärtää ja toteuttaa silloin, kun se ei ole poliittisten intohimojen temmellyskenttä, jossa kosiskellaan kansojen syviä rivejä ja ostetaan irtopisteitä halvoilla iskulauseilla.

Jos maamme ulkopolitiikka todella on nykyään hattujen ja myssyjen välisen kamppailun kohteena, on se huonoiin mahdollinen tilanne kansallisen turvallisuuden kannalta.

Bismarck sanoi aikoinaan, että Jumala suojelee lapsia, humalaisia ja Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoja. Näinhän se joskus oli, mutta tuskin enää. Topelius puolestaan uskoi, että erityisesti Suomi on Jumalan erityisen huolenpidon kohteena.

Näin saattavat asiat olla. Joka tapauksessa Suomen kohdalla on hyvä muistaa, ettei tuo suojelus ole säästänyt maatamme koettelemuksilta ja aina on mahdollista, että se jostakin meille käsittämättömästä syystä katsotaan hyväksi lopettaa. Hattujen kaudellahan näin tapahtui.

Timo Vihavainen to 23.03. 09:38

Kommentit: 1

Juha. to 23.03.2017 19:19 0

Suomi kuuluu EU:n liittoumaan, jolla se on luovuttanut suuren osan itsenäisyytttään. Ei ole väliä hallituksen koostumuksella, eikä sillä kuka on presidentti. Kaikki myötäjuosevat mitä Brysselin kirkolla päätetään. Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton blokkiin kuuluvista Itä-Euroopan maista, silloista kommunistista Bulgariaa kuvattiin lauseella: "Uskollisista uskollisin." Eli lähes kaikissa muissa sateliittivaltioissa oli omat levottomuutensa ja pyrkimyksensä tavoitella "Ihmiskasvoista sosialismia", kuten Tsekkoslovakiassa v. 1968 Dubchekin johdolla pyrittiin. Mutta nuo haaveet murskattiin Varsovanliiton hyökkäysvaunujen telaketjujen alle ns. "Tsekkoslovakian kansannousun" kukistaneessa miehiityksessä. Väliintulo opittiin tuntemaan ns. "Breznevin oppina", joka antoi oikeutuksen puuttua kommunistisen maan sisäisiin asioihin sotilaallisesti vastavallankumouksen estämiseksi. Jos kuvaillaan EU:n jäsenvaltioiden kirjoa, Suomi on "uskollisista uskollisin". Jos ja toivottavasti kun EU hajoaa omaan mahdottomuuteensa, Suomi on se viimeinen jäsenvaltio, joka edes pihahtaa kotimaan politiikassa ennen kuin EU -titanicin perä sojottaa taivasta kohden. Ja tuon rakennelman "itkijäisiä" tässä periferiassa ryvötään vuosia ja taas vuosia syytellen vaikkapa Paavo Väyrystä, jos tuo kiusankappale vielä elää ja hengittää.



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Faeebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Demokratian perusteiden äärellä

Klo 10:50.

Kiova kasvaa

su 19.11. 12:38

Suomen onnea valvomassa

la 18.11. 07:37

Hölmöillä on ongelma

pe 17.11. 05:57

Sota ja demokratia

to 16.11. 04:21

Orgaaninen solidaarisuus

ti 14.11. 09:19

Olen kuullut, on kaupunki tuolla

ma 13.11. 09:00

Sydämetttömyyden merkitys

la 11.11. 08:35

Kun muusat vihastuvat

pe 10.11. 10:12

Cordova

to 09.11. 13:00

blogit

Vieraskynä

Kordelinin säätiö jälleen äärivasemmiston tulilinjalla

la 18.11.2017 07:42

Juha Ahvio

Gender-ideologia tuhoaa lapsemme

la 18.11.2017 16:34

Professorin Ajatuksia

Mitä voimme oppia Saksan tilanteesta?

ti 21.11.2017 10:48

Jukka Hankamäki

Häirintäsyytökset ovat feministien vihapuhetta

ti 21.11.2017 10:55

Petteri Hiienkoski

Oma maa viimeiseksi -politiikan kova hinta

su 19.11.2017 12:49

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Väestönvaihdos kouluissa rapauttaa oppimisympäristön ja -tulokset

pe 03.11.2017 19:29

Piia Kattelus

Sotilaat poliisin avuksi

ti 10.10.2017 12:58

Henry Laasanen

Pyllyhousut ja Pride -kulkue häiritsevät heteromiestä seksuaalisesti

ti 21.11.2017 08:47

Arto Luukkanen

Keuhkokuume-epidemia Suomessa - viranomaiset ulalla?

ti 21.11.2017 10:53

Mika Niikko

Asunnottomat eivät tarvitse juhlapuheita

ti 17.10.2017 13:43

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Iltalehti, missä todisteet Pekka Haaviston "syyttömyydestä"?

su 19.11.2017 09:30

Heikki Porkka

Oldies but goldies, 39, Sananvapaudesta

to 16.11.2017 15:47

Olli Pusa

Sote-agentti havainnoi

la 18.11.2017 09:11

Alan Salehzadeh

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11.2017 12:23

Janne Suuronen

Poliittinen poliisi

ma 30.10.2017 21:30

Reijo Tossavainen

Laittomasti maassaolevien hyysääminen jo täysin käsittämätöntä

ti 21.11.2017 12:04

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Demokratian perusteiden äärellä

ti 21.11.2017 10:50

Matti Viren

Paha saa palkkansa, vai saako?

ma 20.11.2017 12:49