Ennen alla olevan tekstin lukemista pyydän huomioimaan, että en tunne esiin nousevista henkilöistä kuin Jussi Halla-ahon, jonka kanssa olen ollut viimeisen kerran tekemisissä arviolta kolme vuotta sitten, jolloin tervehdimme toisiamme Jotain rajaa –mielenilmauksessa Kampissa.

Toinen asia, joka on hyvä huomioida, on se, että henkilöt, jotka alla mainitsen nimeltä, Ilja Janitskin, Halla-aho ja Aku Louhimies, voisivat olla keitä hyvänsä, olennaista on ymmärtää, että he kaikki edustavat toisistaan poikkeavia näkemyksiä eikä heillä ole mitään tekemistä keskenään ns. siviili- tai työelämän tasolla. Heitä ei voi niputtaa yhteen, sillä he edustavat arvoiltaan ja asenteiltaan erilaisia näkökantoja ja asioita. Käsitykseni mukaan kukaan heistä ei tunne toisiaan.

Mutta nyt itse asiaan. MV-lehteä ja Ilja Janitskinin tuomiota koskevassa käräjäoikeuden tiedotteessa on muun tekstin ohessa seuraavat lauseet:

"Kirjoitukset ovat leimanneet ja halventaneet asianomistajia äärimmäisen loukkaavalla tavalla. Kysymys on ollut niin olennaisista kunnian loukkaamisista, että sananvapauteen puuttuminen on ollut niihin nähden perusteltua. Toiminnan motiivina on ollut henkilöiden maineen tuhoaminen ja ammattitaidon kyseenalaistaminen julkisuudessa. Käyttämällä toiminnassa verkkojulkaisuja, on asianomistajiin kohdistunut toiminta pyritty joukkoistamaan siinä myös onnistuen. Teot ovat olleet erittäin vahingollisia."

Hmmm, eikö vastaavia asioita voi esittää Yleisradiolle, kun ajattelee millaisia ilmaisuja ja vihjailuja Ylen toimittajat ovat käyttäneet henkilöistä Jussi Halla-aho ja Aku Louhimies?

Halla-ahoa on kutsuttu rotutohtoriksi, jonka lisäksi hänen on useaan otteeseen todettu olevan ulkomaalaisvastainen.

Rotutohtoriksi ja ulkomaalaisvastaiseksi Halla-ahoa kutsui esimerkiksi toimittaja Jyri Rantala, joka vastaa nykyisin Suojelupoliisin tiedotustoiminnasta. Rotutohtori-sanalla viitataan natsitohtori Josef Mengeleen.
Rantala nimitteli Halla-ahoa 7.2.2009 klo 20:30 alkavassa Ylen TV1:n pääuutislähetyksessä.

Louhimies joutui Ylen raivottaren kohteeksi viime keväänä, kuten muistetaan. Louhimies sai päälleen useita ikäviä leimoja, jotka liitettiin esimerkiksi lasten kohteluun. Todisteena Yle käytti vuosien takaisia asioita, joista näyttelijänaiset olivat kertoneet Ylen toimittaja Sara Rigatellille. Huomattavaa on, että Rigatelli jätti huomiotta lausunnot, jotka sotivat näyttelijöiden sanaa vastaan.

Louhimies hankki konkreettista todistusaineistoa (esimerkiksi ääni- ja kuvanauhaa sekä käsikirjoituksia ja paikalla olleiden henkilöiden lausuntoja), joka todisti useimmissa julkisuuteen nostetuissa asioissa toisin kuin näyttelijät ovat puhuneet, mutta Yle ei noteerannut vastinetta.

Koska raivopäisille feministeille ei mikään riitä, tuhosi toimittaja Rigatelli tänä syksynä Louhimiehen mahdollisuuden ohjata BBC:n tuottamaa kansainvälistä sarjaa.

Louhimies oli jo keväällä astunut rohkeasti yleisön eteen ja pyytänyt julkisesti anteeksi kaikilta, jotka ovat kokeneet saaneensa huonoa kohtelua, mutta Rigatelli ei tyytynyt tähän vaan jatkoi ihmisjahtiaan.

Halla-ahon poliittista uraa Yle ei kovista yrityksistä huolimatta kyennyt tuhoamaan. Sen sijaan Aku Louhimiehen ura ohjaajana saattaa olla taputeltu.

Mielenkiintoisena sivuasiana kannattaa miettiä, millaista huomiota Yle antaa Louhimiestä vastaan hyökänneille näyttelijöille. Kuinka moni heistä esiintyy tuotannoissa, joita Yle ostaa / esittää. 
Omaan silmääni on tarttunut jo useita henkilöitä, jotka kaveerasivat Louhimiestä vuosien ajan, mutta kääntyivät viime keväänä, tai nähtävästi [selän takana] jo viime syksynä häntä vastaan.

Raukkamaisuus, katkeruus ja sokea viha ovat sanoja, jotka ovat tulleet mieleen tapahtumien etenemistä seuratessa. Minulle vuodettujen papereiden perusteella tiedän aiheesta enemmän kuin julkisuudessa on kirjoitettu, joten en perusta ajatteluani ja päätelmiäni tyhjän päälle.

Kuten alussa kerron, Janitskinin ja MV-lehden tuomion perusteluissa viitataan osapuilleen samanlaiseen toimintaan, jota Yle on harjoittanut valikoituja henkilöitä kohtaan.

Louhimiehen kohdalla täyttyvät ainakin nämä käräjäoikeuden Janitskinia koskevassa tiedotteessa esiin nostetut asiat (vaihdoin monikon tilalle yksikön, muuten lainaukset ovat alkuperäisessä muodossa):

”…leimanneet ja halventaneet asianomistajaa äärimmäisen loukkaavalla tavalla…”

”Kysymys on ollut niin olennaisista kunnian loukkaamisista…”

”…motiivina on ollut henkilön maineen tuhoaminen ja ammattitaidon kyseenalaistaminen julkisuudessa…”

”Käyttämällä toiminnassa verkkojulkaisuja, on asianomistajaan kohdistunut toiminta pyritty joukkoistamaan siinä myös onnistuen. Teot ovat olleet erittäin vahingollisia.”

Jussi Halla-aho teki aikoinaan tutkintapyynnön Ylestä ja toimittaja Jyri Rantalasta, mutta syyttäjä ei ryhtynyt toimenpiteisiin.

Ylen ja toimittaja Rigatellin oikeuteen haastamisen perusteluista ei pitäisi olla puutetta, sillä vaikka Louhimies olisi tehnyt jotain moitittavaa ohjaustyössään, ei se oikeuta toimittaja Rigatellia ja Yleä tuhoamaan ihmisen elämää ja elämäntyötä.

Huomattavaa on, että Louhimiestä ei ole koskaan tuomittu käräjillä minkäänlaisista rikoksista ja että Ylen artikkeli nojaa ihmisten muistikuviin.

Rigatellin viimeisin teko, sähköpostiviesti BBC:lle, ei jätä millään tavalla epäselväksi, että hän nimenomaan pyrki siihen, että Louhimies irtisanotaan tehtävästään.

Helsingin Sanomien mukaan Rigatellin viesti BBC:lle kuului seuraavasti:

”Paljastin hänestä suuren uutisen noin puoli vuotta sitten, jossa kerroin, että hän on kohdellut kaltoin ja alistanut naisnäyttelijöitään (osin myös miesnäyttelijöitään) lähes koko uransa ajan. Haluaisin kysyä, onko BBC tietoinen hänen taustastaan ja päättänyt palkata hänet silti?”

Vain äärimmäisen alhaisen älykkyysosamäärän omaava henkilö ei ymmärrä viestin perimmäistä motiivia.

Vielä kerran, että ei jää epäselvää: Louhimiestä ei ole tuomittu missään muualla kuin joidenkin toimittajien perustamassa epävirallisessa ”toverituomioistuimessa”.

Käsittääkseni toimittajille ei ole annettu tuomiovaltaa vaan tiedottamisen mahdollisuus. Ja kun puhutaan uutistoimittamisesta, pitäisi faktojen olla varmuudella kohdallaan.

Louhimiehen kohdalla on toimittu edesvastuuttomasti, piittaamatta siitä, että ihmisten puheissa saattaa olla paljon ilmaa. Ja koska useimmista esille nostetuista asioista on niin pitkä aika, muistikuvat voivat olla merkittävässä määrin virheellisiä.

Suomalainen yhteiskunta elää nyt aikaa, jolloin huhut, juorut ja oletukset muuttuvat VALTAMEDIASSA tosiasioiksi, joiden perusteella median sisällä toimivat inkvisiittorit latelevat tuomioitaan toverikunnan hurraahuutojen säestyksellä.

Enää ei puutu kuin muutama ruumis, jonka jälkeen päästään todelliseen vauhtiin, sellaiseen, jota pehmoiseen elämään tottuneet toimittajat tuskin rakastavat. Edellinen lause ei ole uhkaus vaan oletus siitä, mitä tapahtuu, kun painekattilan kansi räjähtää auki.