Hollannin parlamenttivaalien lopputulos oli sen verran moniulotteinen, että siitä syntyi narratiivien taistelu. Valtamedian ja euroeliitin mukaan Hollanti “torjui populismin”, vaikka monikulttuuria voimakkaimmin ajaneet sosialistit kärsivät kaikkien aikojen rökäletappion ja vaikka Wildersin vapauspuolue sai selvän vaalivoiton, joskin kannatusmittauksien lietsomia odotuksia hieman pienemmän.

Hollannin vaaleihin ei myöskään etukäteen liittynyt mitään erityisen suurta jännitystä kahden vastakkaisen vaihtoehdon välillä. Brexit ja Bremain olivat kaksi selkeää vaihtoehtoa, samoin Trump ja Clinton. Oli varsin hyvin tiedossa, että suurimman puolueenkaan status ei todennäköisesti olisi vienyt Wildersiä hallitukseen. Toisaalta nytkin näyttää siltä, että Hollannin maahanmuuttopolitiikka kiristyy ja ellei niin käy, Wildersin seuraava vaalivoitto odottaa kulman takana.

Ranskan vaaleissa tilanne on kaikin tavoin toinen. Jos Kansallisen rintaman Marine Le Pen pääsee toiselle kierrokselle, kuten tuoreiden mielipidekyselyjen valossa näyttää käyvän, hän tekee Euroopan kansallismieliselle liikkeelle karhunpalveluksen.

Financial Timesin kannatusmittausgraafi osoittaa, että todennäköisin huhtikuun ensimmäisen kierroksen tulos olisi se, että Le Pen ja En Marche! -liikkeen perustanut Emmanuel Macron olisivat kutakuinkin tasoissa jatkamassa toukokuun finaaliin.

Aiemmin Ranskan sosialistiseen puolueeseen kuulunut ja viime vuonna presidentinvaaleja varten sosiaaliliberaalisen En Marche! -liikkeen perustanut Emmanuel Macron näkee, että siirtolaisyhteisöjen ongelmat eivät johdu suinkaan massasiirtolaisuudesta, vaan Ranskan kyvyttömyydestä integroida maahantulijat oikein. Hän tukee myös positiivista syrjintää ja kaupunkiyhteisöjen demografista sekoittamista, Verkkomedia Kansalainen ja Oikea Media kirjoittivat aiemmin.

Vielä tammikuussa tilanne oli aivan toinen. Silloin jatkoon näyttivät olevan menossa Le Pen suunnilleen tasoissa Republikaanien Francois Fillonin kanssa. Opetusministerinä Fillon valvoi niin sanotun huivilain toteuttamista, joka kielsi kouluissa uskonnolliset symbolit, kuten ristit ja muslimien huivit. Fillonin johtamana Ranska ei horjuttaisi yhteisvaluuttaa, mutta maahanmuuttopolitiikka ja monikulttuurisuuden edistäminen kokisi kolauksen.

Tammikuun kannatusluvuilla Le Pen olisi voinut saada merkittävän symbolisen voiton, jonka jälkeen Ranska olisi saanut toisella kierroksella melko maahanmuuttokriittisen presidentin.

Fillonin kuitenkin epäillään maksaneen perheelleen palkkioita valtion kassasta, ja skandaalit pudottivat hänet paalupaikalta kolmospaikalle. Maaliskuussa Fillon asetettiin viralliseen tutkintaan julkisten varojen väärinkäytöstä.

Nyt näyttää siltä, että 18 prosentin kannatuksessa rypevä Fillon tarvitsisi ihmeen kuroakseen umpeen kuilun Macroniin ja Le Peniin, joiden kannatus on maaliskuussa 25 prosentin tuntumassa.

Vastaavan ihmeen tarvitsisi Le Pen toisen kierroksen voittamiseen. Kannatuskyselyjen mukaan Le Pen häviäisi suunnilleen lukemin 60-40 oli vastassa kumpi pääehdokas tahansa. Tällainen ihme voisi tietysti olla iso terrori-isku Ranskassa tai se, että Macron itse tekee kampanjassaan jonkin pahan virheen.

Lopputulos näyttäisi siis olevan se, että Ranska saa seuraavaksi viideksi vuodeksi monikulttuurisuuteen, islamiin ja federalismiin varsin myönteisesti suhtautuvan presidentin.

Narratiivien kamppailussa on odotettavissa, että valtamedia keskittyy vain tähän lopputulokseen siitä huolimatta, että Kansallinen rintama tekisi historiaa jo pääsemällä toiselle kierrokselle. Kyselyiden povaama 40 prosentin kannatus merkitsisi todellista myrskyvaroitusta. Se symboloisi Ranskan jakautumista kahtia lähes yhtä suurin pooleihin, joista nationalistinen puolikas on se, joka näyttää vääjäämättömästi kasvavan suuremmaksi.

Vuonna 2012 Marine Le Pen jäi ensimmäisellä kierroksella 17,9 prosentin kannatuksella kymmenen prosenttiyksikön päähän sosialistien Hollandista ja keskustaoikeiston Sarkozysta.

Ranskassa on jonkin aikaa ajateltu, että vaikka Kansallinen rintama saisi ehdokkaansa toiselle kierrokselle, koko muu Ranska vasemmalta oikealle äänestää ketä tahansa torpatakseen “fasistien” pääsyn valtaan. Kirjailija Michel Houllebeck kuvaa romaanissaan Alistuminen kuinka vuoden 2022 presidentinvaaleissa vasemmistolaiset ja oikeistoliberaalit puolueet solmivat vaaliliiton Muslimiveljeskunnan kanssa estääkseen Marine Le Penin valinnan presidentiksi. Lopputuloksena on islamistin valinta tasavallan presidentiksi ja maan luisuminen muslimihallinnon alaisuuteen.

Talouspolitiikassa Macron on keskitien kulkija, joten hänen lienee helppo saada myös Fillonin kannattajien äänet toisella kierroksella.

PredictWise-verkkosivuston mukaan Le Penillä on kuitenkin vielä yllätysmomentti. Sen tuoreimman, erilaisiin kyselyihin ja oppiviin algoritmeihin perustuvan ennustuksen mukaan Macron on Ranskan uusi presidentti 61 prosentin todennäköisyydellä. Le Penille laitos antaa 21 prosentin ja Fillonille 15 prosentin mahdollisuuden.