Lomalla sitä haluaisi pohtia vain mukavia juttuja. Esimerkiksi sitä, että menisiköhän sitä uimaan iltapäivänä vai söisikö jätskiä? Pitäisikö ajaa ruohoa vai lämmittäisikö saunan?
Joskus se ei ole mahdollista.
Tapasin tässä erään keskisuomalaisen taajaman torilla tutun, jonka kanssa iloinen rupattelu vei 1990-luvun lamaan ja niiden uhreihin. Hänellä oli sisäpiirin tietoa ja intiimejä selostuksia siitä miten ihmiset tekivät itsemurhia ja miten isoja omaisuuksia siirrettiin toisten haltuun.
Se oli tylyä kuultavaa.
Lyhyesti: tässä lamassa hulttiolainoja myöntäneet pankit joutuivat pulaan ja joutuivat pyytämään poliitikoilta apua. Nämä riensivät apuun ja takasivat pankkien aseman. Nämä taas kuristivat tietoisesti kannattavia firmoja konkurssiin. Pankkien lähellä olevat ”hahmot” taas riensivät takavarikoimaan ja takavarikoimaan pilkkahinnalla omaisuutta. Ahdinkoon joutuneet ihmiset tekivät itsemurhia (10 000 – 15 000) ja monet menettivät maineensa ja omaisuutensa.
Kun vuoden 1918 sisällissodan vangit saivat parissa vuodessa takaisin maineensa ja vapautensa niin monet näistä uhreista eivät ole saaneet vieläkään oikeutta.
Vielä kerran – kesäinen keskustelu EU-rahoilla pystytetyn muistomerkin ja ”Kukkenheim” häkkyrän luona oli lupsakka mutta aihe oli synkkä.
Siinä keskustellessa tuli mieleen, että tarttis tehdä jotain.
Mitä pitäisi tehdä?
1) Tutkimus
Viisaat päättäjät epäilemättä määräisivät järjestettäväksi kansallisen projektin, jossa tutkittaisiin 1990-luvun laman tapahtumia ja sitä, kuka hävisi ja kuka hyötyi ja miten. Samalla selvitettäisiin, se kuinka paljon ihmisiä kuoli tämän takia ja oma käden kautta. Pääministerin kanslian kautta organisoitava tutkimus olisi samanlainen kansallinen projekti kuin esimerkiksi ns. sotasurmaprojekti oli.
2) Rehabilitaatio
Lainsäätäjien olisi mietittävä, miten näiden laman uhrien ihmisarvo, kunnia ja maine olisi mahdollista palauttaa. Muussa tapauksessa tämä kriisi jää jäytämään ihmisten tunnetta yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta. Käsittelemätön kriisi on – jos sallitte tällaisen Raamatullisen kielikuvan – kuin kirous meidän kaikkien päällämme. Ja näin maallisesti tulkittuna: jolleivat ihmiset voi tulla tasa-arvoisiksi ja kunnon kansalaisiksi niin miten sitten käy kun seuraava lama koittaa ja uusia ihmisiä raastetaan velkaorjuuteen?
3) Velkojen anteeksianto
Valtiovallan väkevän kouran pitäisi luoda järjestelmä, jossa annettaisiin anteeksi vielä jäljelläolevien velallisten velat. Muistatteko: ”yes we can”. AIkaa on kulunut.
Kun ministeri Jutta Urpilainen allekirjoitti Suomen antamien 5 miljardin ”takuutukset” niin meille sanottiin, että kyseessä on kannattava bisnes (Katainen). Nyt on havaittu, että lainan arvot ovat puolittuneet ja että Suomella on varteenotettava mahdollisuus joutua lunastamaan parin kymmenen miljardin Kreikka-takuudet.
Armottomuus on nykyään muotia. Kreikka ei ole saanut anteeksi mitään vaikka IWF on sitä vaatinut järjen ja normaaliuden nimessä ja hypännyt avustuskorporaatiosta ulos. Saksa ei ole kuitenkaan järkähtänyt, ja selittää nyt tyhjän päällä, että kaikki sujuu tulevaisuudessa ilman mitään tukipaketteja.
Mutta kukapa on hyötynyt? Pääosa Kreikan ”tukirahoista” on valunut suoraan Saksan pankkeihin, jotka lisäksi ovat kaapanneet mm. Kreikan lentokentät itselleen. Kreikasta on kehitetty kehitysmaa EU:n sisälle.
Olisiko meillä mahdollisuus armoon? Armahtaisimmeko me omia veljiä ja siskoja?
4) Kuka hyötyi? Restituutio?
Lamassa ei ole ainoastaan häviäjiä.
Siellä on myös voittajia, kuten Kreikka-jupakassa Saksan pankit. Myös Suomessa jotkut tahot saivat paljon ja ilmaiseksi tavaraa ja kiinteistöjä. Valtiovallan kannattaisi tarkistaa hyödynsaajat ja samalla myös miettiä keinoja palauttaa vääryydellä saatu omaisuus oikeille omistajille.
Restituutio eli palautus palauttaisi uskon poliittiseen järjestelmään.
Siihen, että valtiovalta oikeasti toimii tavallisten kansalaisten eikä kasvottomien kansainvälisten finanssijättien tai parhaassa tapauksessa niiden suomalaisten vääpelien ja kersanttien puolesta.
Totuutta, reiluutta, armoa ja ymmärrystä!
Näitä asioita ihmiset janoavat!
Dosentti Arto Luukkanen toimii Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorina Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa. Vuonna 1964 syntynyt Luukkanen on väitellyt vuonna 1994.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus
ke 20.03.2024 08:51YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44