Psyykenlääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, tykitti Suomessa vieraillut sisätautien erikoislääkäri ja professori Peter Gøtzsche Kööpenhaminan yliopistosta Helsingin Sanomien mukaan Gøtzschen populaarikirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha (Sitruunakustannus) julkaistiin viime vuonna suomeksi. Helsingin Sanomien mukaan hän on työtovereineen todennut hiljattain, että masennuslääkkeet kaksinkertaistavat itsemurhaa ennustavat riskitekijät.

”Tutkimuksemme on osoittanut, että masennuslääkkeet eivät lisää itsemurhariskiä vain lapsilla vaan myös aikuisilla. Jos lääkkeet aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä, ne pitäisi minun mielestäni poistaa markkinoilta.”

Helsingin Sanomien mukaan Gøtzschen näkemyksiä on kyseenalaistettu esimerkiksi sillä perusteella, että hän ei ole psykiatri vaan sisätautilääkäri. HS antaa kuitenkin viimeisen sanan Gøtzschelle itselleen:

”Kun joku huomauttaa, etten ole psykiatri, vastaan, että sehän on vain etu. En ole ole aivopesty psykiatriaan.”

HS kertoo jutun lopussa myös, että Gøtzsche on joutunut napit vastakkain Suomen Lääkärilehden kanssa, johon hänen lääkkeiden haittoja käsittelevä artikkelinsa oli hyväksytty julkaistavaksi, mutta jätettiin lopulta julkaisematta. Samoin käy ilmi, että Suomessa tutkimusprofessori Hannu Lauerma on arvostellut Gøtzschen johtopäätöksiä masennuslääkkeiden ja itsemurhien yhteydestä.

Helsingin Sanomien lukijalle ei kuitenkaan selviä, miksi Gøtzsche on kohdannut niin paljon arvostelua. Lukija saa jutusta helposti vaikutelman sankarillisesta unilukkarista, jonka sananvapautta rajoitetaan.

Helsingin yliopiston psykiatrian professori Erkki Isometsän mukaan Gøtzschen kirjat sisältävät runsaasti psykiatriaa koskevia asiavirheitä, puolitotuuksia, vastakkaiset näkökohdat unohtavia väitteitä sekä anekdootteja, joiden todenperäisyyttä on mahdotonta arvioida. 

“Gøtzschen kuvaama ”psykiatria” on fiktiivinen luomus. Se ei vastaa psykiatrian ammatillista maisemaa”, Isometsä kirjoittaa Suomen Psykiatriyhdistyksen blogillaan.

Isometsän mukaan Gøtzsche on tullut aiemmin tunnetuksi keskeisestä roolistaan tieteellisen näytön merkitystä vaalivan Cochrane Collaborationin toiminnassa, ja vaikuttavuustutkimuksen metodiasiantuntijana. 

“Hänen metodista pätevyyttään tällä saralla ei sovi epäillä. Siksi onkin hyvin hämmentävää nähdä, miten Gøtzsche osallistuu julkiseen keskusteluun mielipidekirjoillaan”, Isometsä kirjoittaa.

Isometsän mukaan väitteet ovat häkellyttäviä. Gøtzschen kirjat sisältävät runsaasti “psykiatriaa koskevia asiavirheitä, puolitotuuksia, vastakkaiset näkökohdat unohtavia väitteitä, sekä anekdootteja joiden todenperäisyyttä on mahdotonta arvioida”, Isometsä kirjoittaa.

Psykiatria kuvautuu Isometsän mukaan Gøtzschen kirjoissa jonkinlaisena lääkekauppiaiden ihmemaana, jossa ongelmat hoidetaan pillerillä lääketehtaiden rikastuessa. 

“Gøtzschen kuvaama ”psykiatria” on fiktiivinen luomus. Se ei vastaa psykiatrian ammatillista maisemaa”, Isometsä väittää.

Isometsän on erityisen vaikea ymmärtää Gøtzschen toiminnassa sitä, että tämä julkisella toiminnallaan loukkaa niitä arvoja ja pyrkimyksiä joita Cochrane Collaboration -yhteisö edistää. 

“Yhteisö onkin julkisesti ilmoittanut, että hänen henkilökohtaisia näkemyksiään psykofarmakoiden asemasta ei pidä ottaa järjestön näkemyksinä”, Isometsä kirjoittaa.

Gøtzsche esittää, että masennuslääkkeet kaksinkertaistavat itsemurhariskin, mutta hän ei Isometsän mukaan esitä kunnollista näyttöä väitteen tueksi, eikä huomioi päinvastaisesta puhuvia tosiasioita. 

“Miten olisi mahdollista, että keskeiseen itsemurhan riskiryhmään kohdistuvan masennuslääkehoidon kasvaessa kymmenkertaiseksi 1990–2015 itsemurhakuolleisuus Suomessa tippuu alle puoleen, jos hoito todella kaksinkertaistaisi itsemurhakuolleisuuden”, Isometsä kysyy.

Isometsän mukaan Lääketieteellisen asiantuntijan yksi keskeisimmistä velvollisuuksista on tuntea oman asiantuntemuksensa rajat, pitäytyä alueella jolla oma asiantuntemus on todellista, perustaa väittämänsä huolellisesti tutkittuun tietoon, sekä punnita eri näkökohtia tasapainoisesti. 

“Kirjoissaan ja julkisissa esiintymisissään Peter Gøtzsche ei tätä noudata. Mielestäni Gøtzsche kirjoissaan usein mustamaalaa tutkijoita vain siksi että he ovat eri mieltä.”