Blogi: Timo Vihavainen, su 01.07.2018 00:22

Sananvapauden sankarit

Sananvapauden sankarit

 

Sananvapauden sankarit olivat aikoinaan niitä, jotka uhmasivat sitä mahtavaa valtiokoneistoa, joka halusi pimittää totuuden. Siinä oli riskinsä, mikä tiedettiin.

Venäjällä levisivät samizdat ja tamizdat. Ne, jotka kunnioittivat totuutta enemmän kuin pelkäsivät systeemin ja sitä nuoleskelevien kostoa, ottivat riskin ja lukivat ja levittivät totuutta sen itsensä vuoksi. Eihän siitä kukaan palkkaa maksanut.

Sananvapauden ehdoton arvo vapauden yhtenä tunnusmerkkinä oli tuohon aikaan niin itsestään selvä, ettei sen kiistämiseen ollut halukas edes Neuvostoliiton virallinen taho.

Koska sillä ei ollut varaa sallia itse asiaa, se todisteli falskisti juuri itse harjoittavansa suurinta mahdollista sananvapautta. Tuota nimikettä muka kuitenkin myös väärinkäytettiin ja sen varjolla pyrittiin esimerkiksi mustamaalaamaan sosialismin todellisuutta, joka objektiivisesti juuri edusti suurinta mahdollista vapautta.

Sellainen myyräntyö ei tietenkään kuulunut sananvapauden piiriin ja siksi kaikki maailman rehelliset ihmiset (eräs suosittu neuvostolainen ilmaus) ilmaisivat syvän halveksuntansa niille, jotka sananvapauden valheellisten tunnusten alla parjasivat kaikkien työläisten isänmaata.

Journalistin ammatti ei Neuvostoliitossa ollut rehelliselle ihmiselle kaikkein helpoimpia. Vaarana olikin tilanne, että siihen valikoituisivat vain kaikkein kyynisimmät lurjukset, hölmöjen ohella tietysti.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Tutustuin itsekin, neuvostosysteemin ollessa vielä maineensa huipulla, pariin journalistiin, jotka ymmärsivät, mistä on kysymys ja pyrkivät tuomaan kehiin rehellisyyttä niin paljon kuin se niissä oloissa oli mahdollista. Muistan, että eräs tuttavani jopa kertoi, ettei edes käynyt äänestämässä, koska ei halunnut tukea valhetta.

Se oli jo vaarallista leikkiä. Eihän sen takia enää leirille lähetetty, mutta systeemi ei edes peitellyt sitä, että mielipiteidensä takia ihmisiä kohdeltiin eri tavoin. Luikurit ja hölmöt olivat erityisessä suosiossa.

Ne, jotka tämän koulun kävivät, osasivat arvostaa perinteistä länsimaista vapautta, jonka ydin kiteytyi Voltairen tunnetussa lausahduksessa, jonka mukaan asiasta voitiin olla eri mieltä, mutta mielipiteen ilmaisemisen oikeutuksesta ei. Sananvapaus oli pyhä.

Tuntuu kuin tästä olisi kulunut kokonainen aikakausi. Nyt ollaan Suomessa vaatimassa sananvapausrikoksista ehdotonta vankeutta ja eturiveissä ovat journalistit…

Koska ehdoton vankeus meillä on nykyään varsin poikkeuksellinen menettely, jollaista ei hevin haluta tuomita edes törkeille väkivaltarikollisille, on sitäkin kiinnostavampaa, että sitä vaaditaan henkilölle, joka on todellakin vain kirjoittanut jotakin tai ainakin sallinut kirjoitettavan.

Asiaa on varmaankin -näin luulen- motivoitu sillä, että mahdollinen kova tuomio antaa riittävän pelotusvaikutuksen myös niille, jotka joskus tulevaisuudessa mahdollisesti haluaisivat tehdä jotakin samanlaista. Vankeushan tunnetusti ei paranna rikollisia ja on sitä paitsi valtiolle kovin kallista.

Miten sananvapautta sitten oli väärinkäytetty? Kyseinen henkilö oli ainakin julkaissut luvatta Sanoma Oy:n laatimaa aineistoa (mahdollisesti jopa kommentoiden, en tiedä) sekä julkistanut jonkun itseään koskevan salaiseksi luokitellun dokumentin. Sitä paitsi teot oli tehty pyrkien taloudelliseen hyötyyn.

Kun mainittu Sanoma Oy on itse tehnyt täsmälleen samaa, kysyy jokainen järkensä säilyttänyt lukija, mitä niin kauheaa tuo sananvapausrikollinen oli tehnyt, että juuri hänet pitää vangita, mutta esimerkiksi Helsingin Sanomien toimitusta ei?

Itse asiassa tuo hirmuinen syyte sisältää muitakin kohtia. Niitä ovat laittomat rahankeräykset (pikkusummista) ja sitten vielä laiton uhkaus, jota ei suinkaan tehnyt syytettynä ollut henkilö, vaan hänen keskustelupalstallaan jokin ulkopuolinen taho, jostakin syystä ja kukaties johonkin aivan tiettyyn päämäärään pyrkien.

Puolustuksen mukaan kyseessä ei ollut perinteinen lehti, vaan uusi ja moderni sananvapauden instituutio, jolla ei ollut vastaavaa päätoimittajaa (onko sitä internetillä?), vaan jokaisella oli ihan oikea vapaus tehdä mielensä mukaan ja sitten kai myös tarvittaessa kantaa itse se vastuu. Yleensähän kommentoijien henkilöllisyys selviää, jos niin halutaan.

Syytteeseen kuuluu myös tuo politiikan saralla kuuluisaksi tullut kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja olihan siellä myös törkeä kunnianloukkaus. Nämä ovat kovin venyviä ja tulkinnanvaraisia käsitteitä, kuten on saatu todeta parissa oikeudenkäynnissä, jotka eivät taida jäädä oikeuslaitosemme historiaan sen loistavimpina sivuina.

En puutu tässä sen enempää tuohon oikeusjuttuun, joka valitettavasti uhkaa muodostua ikäväksi farssiksi ja hälyttäväksi yritykseksi kuristaa sananvapautta. Ratkaisuahan emme vielä voi tietää, mutta huomiota herättää, että syytetty ei pääse edes vastaamaan vapaalta jalalta.

Totean vain, että surkeaksipa on toimittajakunnan moraali mennyt, kun sen piiristä ei näytä kuuluvan mitään ääniä sananvapauden puolesta. Toki tässä nyt hyökätään juuri sitä vastaan. Tuleepa hauskasti mieleen 1970-luvun mielenosoitusten termi ”sananvapauden monopoli”. Siihenhän sitä näköjään pyritään.

Hurjimpia aloitteita, joita olen tällä alalla koskaan kuullut, on journalistipiireistä esitetty lisätty suoja toimittajalle vihapuhetta vastaan.

Toimittaja halutaan siis rinnastaa virkamieheen, jonka virkatoimien tukena on koko valtion (ei siis puolueen…) arvovalta. Toimittaja nostettaisiin tässä siis tavallisen kansalaisen yläpuolelle ja hänellä olisi ex cathedra puhuessaan ainakin jonkinlainen koskemattomuus…

Ensimmäinen reaktio ikäpolveni edustajalta on epäusko: miltä vuosisadalta nämä puheet oikein ovat? Vastaus kuuluu, että ne edustavat nimenomaan 2010-lukua ja poikkeavat rajusti siitä, mikä olisi ollut mahdollista vielä viime vuosituhannen lopulla. Orwellin vuosi 2050 lähestyy.

Ymmärrän mainiosti, että itse kukin haluaa pitää työnsä ja pitää sen takia niin sanotusti mölyt mahassaan, mikäli hänen oikeudentajuaan loukkaa moinen ilveilyoikeudenkäynti.

Näinhän suurin osa toimittajista toimi myös 1970-luvun Neuvostoliitossa. Ei kai se muuta olisikaan voinut tehdä. Mutta sikäläinen systeemi nyt oli mitä oli ja jokainen tiesi mitä se oli.

Sodoma ja Gomorra hävitettiin sen takia, ettei sieltä löytynyt riittävästi hurskaita eli oikeamielisiä ihmisiä. Neuvostoliitto taas tuhoutui sen takia, että heitä sittenkin lopulta löytyi riittävästi. Kaiketi oikeus tapahtui molemmissa tapauksissa.

On pakko sanoa, että olen kovin imponoitu toimittajakunnan nykyisestä asenteesta, joka ilmenee suurena vaitiolona.

 Haluaisin todella tietää, miten monet toimittajat todella ja ihan oikeasti pitävät tuota mainitsemaani tämän hetken suurta sananvapausjuttua aitona taisteluna aidon sananvapauden puolesta ja yhteiskuntaa turmelevaa valhemediaa vastaan ja miten monet taas ovat sitä mieltä, että kyseessä on falski ja läpinäkyvä hyökkäys kilpailijaa vastaan, vieläpä itse sananvapauden periaatetta törkeästi loukaten.

Hölmöjä ja opportunistejahan maailmassa on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ei siinä mitään uutta tai järkyttävää ole. Mutta onko tuo oikeamielisten eli hurskaiden määrä nykyisissä oloissa käynyt yhä pienemmäksi?

Joskus ennen meillä oli median piirissä aina vaihtoehtoja. Jos niin sanottu edistysväki hehkutti sosialistisen vapauden onnea, oli sillä aina myös vastavoimansa. Onko sellaista nyt?

Ehkäpä me tosiaan elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa, kuten niin moni ajattelija on yhä uudelleen päätellyt. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että me itse edustamme myös suurinta mahdollista hyvettä. Meidän aikamme on tainnut jopa oppia sitä halveksumaan ja eihän se oikein taidakaan elättää, saati kannattaa.

Timo Vihavainen su 01.07. 00:22

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Kulttuurin kukkatarhat

ma 17.09. 23:22

Turmion tieltä terveyteen!

pe 14.09. 23:19

Viimeistä vitsiä myöten

to 13.09. 23:00

Sanat ja vapaus

ke 12.09. 22:16

Kansan petos

ti 11.09. 22:05

Pietarin nostalgiaa

ma 10.09. 22:53

Tappajakansaa

pe 07.09. 20:46

Oppia ikä kaikki

ma 03.09. 11:21

Viiteryhmän merkitys

su 02.09. 12:11

Suuren totuuden aika

la 01.09. 10:23

blogit

Vieraskynä

Suojeleeko oikeus ns. kansanryhmää sananvapauden kustannuksella?

su 16.09.2018 21:32

Juha Ahvio

Kansalliskonservatiiviset Ruotsidemokraatit nousevat Ruotsissa

la 01.09.2018 10:25

Professorin Ajatuksia

Toivotan sinulle jaksamista, Jani Toivola!

ti 18.09.2018 23:12

Jukka Hankamäki

"Vihervasemmistoa ei ole" - Kunpa se olisi totta

ma 17.09.2018 23:24

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Mykkänen haluaa puoli miljoonaa pakolaista vuosittain Eurooppaan

pe 07.09.2018 21:15

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Saksan hallituskriisi ja hyvisten jenkka

ti 18.09.2018 23:14

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Totuusmedia suojelee Paavi Fransiskusta

su 09.09.2018 09:06

Heikki Porkka

"Pieni tyttäreni murhattiin järjettömän maahanmuuttopolitiikan seurauksena"

ma 17.09.2018 10:29

Olli Pusa

Vihreät tieteenvastainen puolue?

ti 11.09.2018 18:22

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Loikkareiden tarina lähestyy kuilun reunaa

la 15.09.2018 08:15

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Kulttuurin kukkatarhat

ma 17.09.2018 23:22

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40