Sananvapauden sankarit
Sananvapauden sankarit olivat aikoinaan niitä, jotka uhmasivat sitä mahtavaa valtiokoneistoa, joka halusi pimittää totuuden. Siinä oli riskinsä, mikä tiedettiin.
Venäjällä levisivät samizdat ja tamizdat. Ne, jotka kunnioittivat totuutta enemmän kuin pelkäsivät systeemin ja sitä nuoleskelevien kostoa, ottivat riskin ja lukivat ja levittivät totuutta sen itsensä vuoksi. Eihän siitä kukaan palkkaa maksanut.
Sananvapauden ehdoton arvo vapauden yhtenä tunnusmerkkinä oli tuohon aikaan niin itsestään selvä, ettei sen kiistämiseen ollut halukas edes Neuvostoliiton virallinen taho.
Koska sillä ei ollut varaa sallia itse asiaa, se todisteli falskisti juuri itse harjoittavansa suurinta mahdollista sananvapautta. Tuota nimikettä muka kuitenkin myös väärinkäytettiin ja sen varjolla pyrittiin esimerkiksi mustamaalaamaan sosialismin todellisuutta, joka objektiivisesti juuri edusti suurinta mahdollista vapautta.
Sellainen myyräntyö ei tietenkään kuulunut sananvapauden piiriin ja siksi kaikki maailman rehelliset ihmiset (eräs suosittu neuvostolainen ilmaus) ilmaisivat syvän halveksuntansa niille, jotka sananvapauden valheellisten tunnusten alla parjasivat kaikkien työläisten isänmaata.
Journalistin ammatti ei Neuvostoliitossa ollut rehelliselle ihmiselle kaikkein helpoimpia. Vaarana olikin tilanne, että siihen valikoituisivat vain kaikkein kyynisimmät lurjukset, hölmöjen ohella tietysti.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Tutustuin itsekin, neuvostosysteemin ollessa vielä maineensa huipulla, pariin journalistiin, jotka ymmärsivät, mistä on kysymys ja pyrkivät tuomaan kehiin rehellisyyttä niin paljon kuin se niissä oloissa oli mahdollista. Muistan, että eräs tuttavani jopa kertoi, ettei edes käynyt äänestämässä, koska ei halunnut tukea valhetta.
Se oli jo vaarallista leikkiä. Eihän sen takia enää leirille lähetetty, mutta systeemi ei edes peitellyt sitä, että mielipiteidensä takia ihmisiä kohdeltiin eri tavoin. Luikurit ja hölmöt olivat erityisessä suosiossa.
Ne, jotka tämän koulun kävivät, osasivat arvostaa perinteistä länsimaista vapautta, jonka ydin kiteytyi Voltairen tunnetussa lausahduksessa, jonka mukaan asiasta voitiin olla eri mieltä, mutta mielipiteen ilmaisemisen oikeutuksesta ei. Sananvapaus oli pyhä.
Tuntuu kuin tästä olisi kulunut kokonainen aikakausi. Nyt ollaan Suomessa vaatimassa sananvapausrikoksista ehdotonta vankeutta ja eturiveissä ovat journalistit…
Koska ehdoton vankeus meillä on nykyään varsin poikkeuksellinen menettely, jollaista ei hevin haluta tuomita edes törkeille väkivaltarikollisille, on sitäkin kiinnostavampaa, että sitä vaaditaan henkilölle, joka on todellakin vain kirjoittanut jotakin tai ainakin sallinut kirjoitettavan.
Asiaa on varmaankin -näin luulen- motivoitu sillä, että mahdollinen kova tuomio antaa riittävän pelotusvaikutuksen myös niille, jotka joskus tulevaisuudessa mahdollisesti haluaisivat tehdä jotakin samanlaista. Vankeushan tunnetusti ei paranna rikollisia ja on sitä paitsi valtiolle kovin kallista.
Miten sananvapautta sitten oli väärinkäytetty? Kyseinen henkilö oli ainakin julkaissut luvatta Sanoma Oy:n laatimaa aineistoa (mahdollisesti jopa kommentoiden, en tiedä) sekä julkistanut jonkun itseään koskevan salaiseksi luokitellun dokumentin. Sitä paitsi teot oli tehty pyrkien taloudelliseen hyötyyn.
Kun mainittu Sanoma Oy on itse tehnyt täsmälleen samaa, kysyy jokainen järkensä säilyttänyt lukija, mitä niin kauheaa tuo sananvapausrikollinen oli tehnyt, että juuri hänet pitää vangita, mutta esimerkiksi Helsingin Sanomien toimitusta ei?
Itse asiassa tuo hirmuinen syyte sisältää muitakin kohtia. Niitä ovat laittomat rahankeräykset (pikkusummista) ja sitten vielä laiton uhkaus, jota ei suinkaan tehnyt syytettynä ollut henkilö, vaan hänen keskustelupalstallaan jokin ulkopuolinen taho, jostakin syystä ja kukaties johonkin aivan tiettyyn päämäärään pyrkien.
Puolustuksen mukaan kyseessä ei ollut perinteinen lehti, vaan uusi ja moderni sananvapauden instituutio, jolla ei ollut vastaavaa päätoimittajaa (onko sitä internetillä?), vaan jokaisella oli ihan oikea vapaus tehdä mielensä mukaan ja sitten kai myös tarvittaessa kantaa itse se vastuu. Yleensähän kommentoijien henkilöllisyys selviää, jos niin halutaan.
Syytteeseen kuuluu myös tuo politiikan saralla kuuluisaksi tullut kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja olihan siellä myös törkeä kunnianloukkaus. Nämä ovat kovin venyviä ja tulkinnanvaraisia käsitteitä, kuten on saatu todeta parissa oikeudenkäynnissä, jotka eivät taida jäädä oikeuslaitosemme historiaan sen loistavimpina sivuina.
En puutu tässä sen enempää tuohon oikeusjuttuun, joka valitettavasti uhkaa muodostua ikäväksi farssiksi ja hälyttäväksi yritykseksi kuristaa sananvapautta. Ratkaisuahan emme vielä voi tietää, mutta huomiota herättää, että syytetty ei pääse edes vastaamaan vapaalta jalalta.
Totean vain, että surkeaksipa on toimittajakunnan moraali mennyt, kun sen piiristä ei näytä kuuluvan mitään ääniä sananvapauden puolesta. Toki tässä nyt hyökätään juuri sitä vastaan. Tuleepa hauskasti mieleen 1970-luvun mielenosoitusten termi ”sananvapauden monopoli”. Siihenhän sitä näköjään pyritään.
Hurjimpia aloitteita, joita olen tällä alalla koskaan kuullut, on journalistipiireistä esitetty lisätty suoja toimittajalle vihapuhetta vastaan.
Toimittaja halutaan siis rinnastaa virkamieheen, jonka virkatoimien tukena on koko valtion (ei siis puolueen…) arvovalta. Toimittaja nostettaisiin tässä siis tavallisen kansalaisen yläpuolelle ja hänellä olisi ex cathedra puhuessaan ainakin jonkinlainen koskemattomuus…
Ensimmäinen reaktio ikäpolveni edustajalta on epäusko: miltä vuosisadalta nämä puheet oikein ovat? Vastaus kuuluu, että ne edustavat nimenomaan 2010-lukua ja poikkeavat rajusti siitä, mikä olisi ollut mahdollista vielä viime vuosituhannen lopulla. Orwellin vuosi 2050 lähestyy.
Ymmärrän mainiosti, että itse kukin haluaa pitää työnsä ja pitää sen takia niin sanotusti mölyt mahassaan, mikäli hänen oikeudentajuaan loukkaa moinen ilveilyoikeudenkäynti.
Näinhän suurin osa toimittajista toimi myös 1970-luvun Neuvostoliitossa. Ei kai se muuta olisikaan voinut tehdä. Mutta sikäläinen systeemi nyt oli mitä oli ja jokainen tiesi mitä se oli.
Sodoma ja Gomorra hävitettiin sen takia, ettei sieltä löytynyt riittävästi hurskaita eli oikeamielisiä ihmisiä. Neuvostoliitto taas tuhoutui sen takia, että heitä sittenkin lopulta löytyi riittävästi. Kaiketi oikeus tapahtui molemmissa tapauksissa.
On pakko sanoa, että olen kovin imponoitu toimittajakunnan nykyisestä asenteesta, joka ilmenee suurena vaitiolona.
Haluaisin todella tietää, miten monet toimittajat todella ja ihan oikeasti pitävät tuota mainitsemaani tämän hetken suurta sananvapausjuttua aitona taisteluna aidon sananvapauden puolesta ja yhteiskuntaa turmelevaa valhemediaa vastaan ja miten monet taas ovat sitä mieltä, että kyseessä on falski ja läpinäkyvä hyökkäys kilpailijaa vastaan, vieläpä itse sananvapauden periaatetta törkeästi loukaten.
Hölmöjä ja opportunistejahan maailmassa on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ei siinä mitään uutta tai järkyttävää ole. Mutta onko tuo oikeamielisten eli hurskaiden määrä nykyisissä oloissa käynyt yhä pienemmäksi?
Joskus ennen meillä oli median piirissä aina vaihtoehtoja. Jos niin sanottu edistysväki hehkutti sosialistisen vapauden onnea, oli sillä aina myös vastavoimansa. Onko sellaista nyt?
Ehkäpä me tosiaan elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa, kuten niin moni ajattelija on yhä uudelleen päätellyt. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että me itse edustamme myös suurinta mahdollista hyvettä. Meidän aikamme on tainnut jopa oppia sitä halveksumaan ja eihän se oikein taidakaan elättää, saati kannattaa.
Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Putinin puolueet eduskunnassa
ma 18.03.2024 12:06Lasten vai aikuisten oikeudet
ma 21.08.2023 19:21YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44