Blogi: Heikki Porkka, ke 08.03.2017 22:12

Suomi rämettyy, Virossa elää vahva isänmaan arvostuksen henki

”Junan saapuessa asemalle vaunuissa eläinten lailla matkanneet ihmiset komennettiin ryhmiin, miehet omaansa, naiset ja lapset omaansa.

Se oli viimeinen kerta, kun heidän katseensa kohtasivat. Kummankin kasvoilta kuvastui epätietoisuus ja pelko.

Gerlin silmistä valuivat kyyneleet vuolaasti. August yritti viestittää katseellaan toivoa, vaikka ajatuksissa ja sydämessä jyskytti pahaenteisesti.

Ryhmät komennettiin liikkeelle. Joukko sotilaita marssi vieressä pitäen huolen, että kukaan ei edes harkitse karkuun lähtöä. Nurisijoiden suut tukittiin karjaisemalla ja kopauttamalla heitä kiväärillä kylkeen.

Naisten ja lasten ryhmä suuntasi etelään, miehet marssitettiin kohti itää.

Piinaava matka oli alkanut edellispäivänä, kun heidät oli sullottu junanvaunuihin. Junamatkalla oli vielä virinnyt toivonkipinä, oletus, että kaikki sujuu lopulta hyvin. Eiväthän he olleet tehneet mitään pahaa, joten vääryys korjautuisi varmasti, kun he pääsevät puhumaan oikeille henkilöille.

Ryhmiin jaon toteutuessa epäusko oli vallannut mielen ja toivo vääryyden korjaamisesta katosi. Ajatukset tulevaisuudesta ja puolison kohtalosta painoivat kummankin mieltä.”

Saattaa olla, että lainausmerkkien sisällä olevasta tekstistä tulee mieleen natsien toimeenpanemat juutalaisten kuljetukset. Mielikuva on kuitenkin väärä, sillä tositapahtumiin perustuva kuvaus kertoo kommunistien toteuttamista kyydityksistä Virosta Venäjälle vankileirien, eli keskitysleirien saaristoon, Gulagiin.

Kyyditettyjen joukossa oli paljon summittain valittuja henkilöitä. Stalinilta tulleen käskyn mukaan tietty määrä virolaisia oli saatava juniin. Kun useita kyydittäväksi esitettyjä henkilöitä ei tavoitettu, vangittiin tilalle summittaisesti henkilöitä, joiden taustoista tai tekemisestä ei tiedetty mitään tai heistä ei jostain syystä pidetty.

Lainauksessa kuvatulle pariskunnalle kävi ikävästi. August teloitettiin kuulustelujen jälkeen. Mitään rikollista hän ei ollut tehnyt, mutta kidutuksen ja uhkailujen jälkeen hänet saatiin allekirjoittamaan kuulustelupöytäkirja, jonka mukaan hän oli syyllistynyt valtion edun vastaiseen toimintaan.

Tuomio julistettiin ja rangaistus pantiin välittömästi täytäntöön kiväärimiesten toimesta rakennuksen pihamaalla.

Gerli ja heidän pieni lapsensa kuljetettiin jalkaisin kymmenien kilometrien päähän karuihin olosuhteisiin. Päämäärässä heitä odottivat ankeat asuinolosuhteet, kylmyys ja kova työ. Palkkioksi sai palan leipää ja laihaa keittoa.

Lapsi riutui ja menehtyi lopulta, Gerli oli pitkään surun murtama, mutta olettaessaan Augustin olevan hengissä jossain päin Venäjää, hän sai elämänhalunsa takaisin.

Gerli kirjoitti Augustille useita kirjeitä, joissa hän kuvaili ikäväänsä ja sitä, kuinka hartaasti odottaa heidän jälleennäkemistään.

Gerlin työleiriaika (keskitysleiri, Gulag) kesti yli 15 vuotta. Kun hän sai luvan palata Viroon, palasivat mieleen muistot kotitalosta, pihamaan omenapuista, Augustin kanssa tehdyistä veneretkistä ja uuden elämän syntymisestä.

Toisaalta mieltä painoi oman lapsen Gulagissa tapahtunut kuolema. Ikävä, suru, ilo ja kaipuu heittelivät mielialaa laidasta laitaan.

Kasvava onnen tunne ja toivon kipinä virisivät kuitenkin mielessä, sillä pitkällinen odotus Augustin kohtaamisesta oli pian toteutumassa.

Ilo ja suru vuorottelivat Gerlin ajatuksissa junan jyskyttäessä kohti isänmaata.

Totuuden lopulta paljastuttua Gerli kesti myös sen. Hän oli kohdannut viimeisen viidentoista vuoden aikana niin monta surullista asiaa ja pettymystä, että oli jo alitajunnassaan ymmärtänyt ikävimmänkin asian olevan mahdollista.

Kaikesta pahuudesta huolimatta Gerli kesti ja rakensi itselleen uuden elämän. Hänen ja hänen kaltaistensa kautta tulevat sukupolvet ovat saaneet tietää kaikesta siitä kauheudesta, jota totalitaristinen ideologia tai uskonto voi saada aikaan.

Virossa asuu kymmeniä tuhansia gerlien jälkeläisiä, josta johtuen Viron kansaa on vaikea murtaa pakkovallan alle.  Kauhistuttavat historialliset kokemukset ovat kasvattaneet virolaisten sisäistä voimaa ja samalla myös viisautta ymmärtää milloin on asetuttava vastustamaan äänekkäästi vallanpitäjien pyrkimyksiä.

Laulava vallankumous, virolaisten ase poliittista sortoa vastaan, tehosi miehityskauden loppuaikoina. Ovatko virolaisten nyt uuden haasteen edessä Brysselin eliitin pyrkiessä samantyyppiseen toimintaan kuin Stalin aikoinaan? Tosin tällä kerralla etenemistä ei tehdä asein vaan taloudelliset konstit on otettu käyttöön yhdessä pakottamisen ja uhkailun kanssa.

Miekka ja / tai taloudelliseen ahdinkoon ajo ovat perinteisiä suurvaltapolitiikan elementtejä, kun pienemmät halutaan ruotuun.

Toivon mukaan Virossa kaikuu tulevaisuudessa entistä vahvempi yhteislaulu, jonka voimasta myös ne, jotka ovat lipsuneet mieron tielle, ymmärtävät, että oma maa on aina mansikka.

Kuten Lennart Meri totesi Laulujuhlien puheessaan  :

”Nykyään on muodikasta sanoa, että Laulujuhlat eivät ole muodissa. Laulujuhlat eivät ole koskaan olleet muodin asia, sillä Laulujuhla ei ole muodin asia, Laulujuhla on sydämen asia. Kuten Viron kieli ja mieli, kuten rakkaus. Muodit tulevat ja menevät, mutta kansa ja valtio säilyvät. Laulut ovat olleet aseemme ja Laulujuhlat voittomme (merkki).

On jälleen aika suoristaa selkä, laulaa Tõnis Mägi kappaleessaan Koit (tekstitys englanniksi), joka jää historiaan Laulavan vallankumouksen ja Viron uudelleen itsenäistymisen rakastetuimpana ja tunnetuimpana kappaleena.

Historia on aine, jonka myötä kansalaiset oppivat arvostamaan itsenäisyyttä sekä niitä miehiä ja naisia, joiden ansiosta Suomi ei joutunut vuosikymmeniksi totalitaristisen vallan, kommunismin, alle.

Virossa kaikki tiedostavat maansa historian, sen sijaan Suomessa ollaan siirtymässä aikakauteen, jossa tietämys historiasta vähenee radikaalisti.  

Älyllinen laiskuus ja historiattomuus ovat tuhoisa yhdistelmä kaikille kansakunnille. Koit – kappaleen sanojen mukaista selän suoristamista kanssaveljiltään ja – sisariltaan toivoo nykyään moni suomalainen. 

Vanhaan ei voi palata, mutta uuden luomisen suunta on edelleen täysin kiinni suomalaisista itsestään.

Heikki Porkka ke 08.03. 22:12

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Heikki Porkka

Ulkosuomalainen, jonka mukaan realismi ja tosiasioiden tunnustaminen ovat ainoat oikeat lähtökohdat yhteiskunnallisista asioista päätettäessä.

tuoreimmat

Turku - kylmien päättäjien kylä

pe 17.08. 22:20

Suomi on valehtelijoiden paratiisi

pe 17.08. 09:10

Ruotsissa palaa - Yleisradio harhaanjohtamisen tiellä (jälleen)

ke 15.08. 21:29

Mitä Yle ei kerro?

ma 06.08. 12:25

Turun terrori-iskun vuosipäivä

pe 03.08. 12:13

Ruotsalainen grilli, kansankodin uusi normi

ti 31.07. 10:50

Rajavalvonnan aloittaminen on mahdotonta yhdistyneessä Euroopassa?

ma 30.07. 21:11

Madaltunut ilmoituskynnys vai äärimmäisen typerä maahanmuuttopolitiikka?

to 26.07. 23:49

Virosta ja Suomesta - kulttuurin kunnioittamisesta

to 26.07. 12:06

Nelson Mandelasta maan rakoon

ke 18.07. 11:54

blogit

Vieraskynä

Je Suis Alex Jones

la 18.08.2018 23:18

Juha Ahvio

Kansalliskonservatiivinen Eurooppa nousee Unkarin ja Italian johdolla

la 18.08.2018 23:02

Professorin Ajatuksia

Yle maksumuurin taakse?

la 18.08.2018 22:56

Jukka Hankamäki

Luurangot taloustieteilijöiden kaapeissa

la 11.08.2018 22:34

Petteri Hiienkoski

Yliopistorehtori nakertamassa demokratian ja tieteen perusteita

pe 10.08.2018 20:43

Tapio Holopainen

Tapparan mies

ma 13.08.2018 23:16

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Somalimies palasi maahansa ja kehottaa muitakin somaleja palaamaan

ke 15.08.2018 17:13

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mikä Tapio Puolimatkan kirjoituksessa raivostutti suvaitsevaiston?

to 09.08.2018 12:51

Arto Luukkanen

Henkist holhontaa Turuus...

pe 17.08.2018 23:10

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Vihdoin normijournalismia Pekka Haavistosta

ke 01.08.2018 20:23

Heikki Porkka

Turku - kylmien päättäjien kylä

pe 17.08.2018 22:20

Olli Pusa

Demokratia vaarassa

su 05.08.2018 11:59

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ylen valeet

ke 08.08.2018 19:45

Reijo Tossavainen

SPR hylkäsi periaatteensa ja ryhtyi punavihreän sensuurin apuriksi

ke 15.08.2018 07:44

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Suomen keksijä

la 18.08.2018 23:01

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40