Blogi: Timo Vihavainen, su 08.04.2018 11:40

Darkies are gay

Darkies are gay ja  muita sopimattomuuksia

 

Lapsena minusta oli hauskaa ja hyödyllistä opetella eri kielillä runoja. Ne jäivät helposti mieleen ja olivat yleensä hyvää kieltä.

Nyt vanhemmiten joskus miltei hätkähdyttää, kun niitä tunkee mieleen: onko tämä enää korrektia lainkaan? Ajatelkaamme nyt vaikka klassista laulua My Old Kentucky Home:

’tis summer, the darkies are gay

The corn-tops ripe and the

meadows in the bloom,

while the birds make music all the day

 

Tai vaikkapa nyt tätä kehtolaulua, jota Hardi Tiidus aina lauleli TV:ssä, vetäessään tietomiesohjelmaa Esko Kivikosken kanssa:

 

Oh my babby,

my little nigger-babby

your daddy’s in the cotton-field

a-working for the coon

 

No, ehkä olen vain turhan peloteltu tuolla poliittisella korrektiudella. Tiedän kyllä, että joillakin sanoilla on maaginen merkitys arkikäytössä, mutta ei kai nyt esimerkiksi negro spiritualien sanoja ole vielä ruvettu muuttelemaan?

Mitä taas tulee sanaan gay, tunnustanee jokainen kunnon ihminen, että se viittaa ominaisuuteen, joka on keskinkertaista parempi ja kiinnostavampi, tavallaan esikuvallinenkin.

Ehkä sanan merkitys on kuitenkin muuttunut vuosikymmenien kuluessa? Mene ja tiedä. Ajatellaan nyt vaikka muuatta lehmipoikalaulua, jossa kerrotaan:

I made up my mind to mend my way

and quit the group, which was too gay,

to leave my darling girl behind,

for she promised me, she was only mine!

Voisiko olla mahdollista, että liberaalissa yhteiskunnassamme tulisi ongelmaksi, mikäli joku lukee, laulaa tai kirjoittaa klassisia tekstejä. Eihän moista paheksuttu viime vuosisadan ankarimmissa diktatuureissakaan.

Sanojen merkityksen muuttuminen on tietenkin asia, jota on tapahtunut maailman sivu. Hyvin tärkeänä näyttävät jotkut pitävän suorastaan niiden aktiivista muuttamista arvellen kai yksin tein muuttavansa maailmankin.

Ongelma on kuitenkin sama kuin Nummisuutarin Eskolla. Ellei saappaita olisi, eipä taitaisi olla jalkojakaan, järkeili Esko, mutta lieneekö itsekään ollut asiasta vakuuttunut.

Voidaan havaita, että sanojen merkityksen muuttuminen ja pyrkimys niiden tahalliseen muuttamiseen on osittain kansainvälinen ilmiö. Hullunkurista on, että jossakin bandwagon-maassa ja sen kielessä tapahtunut muutos halutaan muitta mutkitta siirtää myös muihin kieliin.

Tämä jos mikä on imperialismia ja ilmentäisi täydellistä halveksuntaa vieraita kulttuureja kohtaan, mikäli kyseisten ihmisten älyllinen taso olisi vähintään keskinkertainen. Nykyisellään se kai ilmentää ennen muuta lapsellista matkimisrefleksiä yhdistyneenä kyvyttömyyteen ymmärtää kielen ja kulttuurin ilmiöitä tai sitten nöyrään konformismiin.

 Viittaisin nyt vaikkapa tuohon ns. n-sanaan, jos viitsisin, mutta sitä on jo sen verran kaluttu, että kaikki normaalijärkiset ymmärtävät jo muutenkin, mistä on kysymys eivätkä loput tule koskaan ymmärtämään. Jääköön siis se teema.

Kun puhutaan kielen muuttumisesta, täytynee ainakin suomen kielessä ottaa huomioon myös tietty, viimeisten parin vuosikymmenen kuluessa tapahtunut kulttuurin infantilisoituminen, jota voisi kutsua myös fingerporilaistumiseksi.

Kuten kaikki aikuiset tietävät, murrosikäisillä on aivan oma mielikuvamaailmansa. Pienetkin seksuaaliset vihjeet kaikuvat komeasti tuossa ympäristössä ja naurattavat kasvuikäisiä aivan hillittömästi.

Tässä toki heijastuu vitsin ja alitajunnan suhde, josta Freud puhui aikanaan jo tarpeeksi, joten voin sen jättää tässä selostamatta.

Asiassa on vain se kiintoisa puoli, ettei kielen tämä ulottuvuus ole lankaan käännettävissä. Niinpä nyt vaikkapa panemisesta ei käännettynä saa kaivettua mitään hauskoja tai sopimattomia merkityksiä. Ajatellaan nyt vaikkapa ravintolaa nimeltä Panema. Se taitaa olla Turussa?

Myös ns. sananmuunnokset ovat vain saman kielen piirissä mahdollista ja siis kääntymätöntä huumoria. Asiantuntijat väittävät, että koko tämä huumorin laji on erityisen tyypillinen suomen kielelle ja että sitä löytyy lisäksi mm. ranskasta, jossa termi on contrepéterie. Englannissa kuulemma tunnetaan spoonerism, mutta en muista koskaan kuulleeni esimerkkejä. Cockney-väännöksissä jotakin sellaista on tunnistavinaan.

Takavuosina meillä ilmestyi parikin LP-levyä täynnä sananmuunnoslauluja. Toisen nimi oli Isojen poikain lauluja vai oliko se Ollin kurjuus ja toinen oli Lokki kivellä. Mestaruutta hipovasti oli molemmissa kehitelty kokonaisia tarinoita, joilla oli suorastaan kirjallisia ansioita.

Olen huomannut, että monet synkästi halveksivat tätä huumorin lajia, kun taas toiset, joukossa merkittäviä kielen tutkijoita ja tuntijoita, sitä arvostavat.

Merkille pantavaa on, että en ole tähän mennessä huomannut mitään sensuurivaatimuksia kohdistettavan tähän ilmiöön.

Asia on suorastaan kummallinen, kun ottaa huomioon, miten muodikkaita kaikki kielenkäyttöön kieltoja esittävät vaatimukset nykyään ovat.

Mahtaisiko asia selittyä sille, että sensuurin vaatijat yleensä ovat kykenemättömiä ymmärtämään tuota huumoria eivätkä pysty tuomitsemaan sellaista, jota eivät havaitse.

Mahtaisiko itse asiassa koko tämä meidän kielialueellamme havaittava fingerporilaistuminen ollakin myönteinen ilmiö: jonkinlaista pakoa pois sellaisesta puheavaruudesta, joka pyrkii läpikotaiseen simppeliin oikeaoppisuuteen, kuten Orwellin newspeak aikoinaan?

 

Timo Vihavainen su 08.04. 11:40

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Usko vastaan skepsis

to 19.04. 15:42

Viipuri meni ja saatiin

ke 18.04. 16:28

Käännekohdassa vai koskessa kolisten?

ti 17.04. 17:34

Suomen vaikutusvaltaisin mies

ma 16.04. 13:28

Aikansa sankari

ke 11.04. 10:19

Peilit on peilejä

ti 10.04. 10:53

Darkies are gay

su 08.04. 11:40

Eläköön anarkia. Muuttuva lukutapa

pe 06.04. 15:29

Preussin hovista

to 05.04. 13:27

Maailman ihmeitä

ke 04.04. 11:44

blogit

Vieraskynä

Ooppera too

la 14.04.2018 14:49

Juha Ahvio

Lapsikato on todellinen suomalainen ongelma

to 19.04.2018 19:12

Professorin Ajatuksia

Ranskan afgaanilinja säästää Suomessa selvää rahaa

to 19.04.2018 15:34

Jukka Hankamäki

Islamkirja loppui kaupasta kuin hehkulamput sosialismista

su 15.04.2018 14:12

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Uusi Facebook-ryhmä: kantisten syntyvyys nousuun!

pe 13.04.2018 14:00

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Venäläistä rähähtelyä ja Suomen päättömät päättäjät

ke 18.04.2018 16:29

Mika Niikko

Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä

ke 21.02.2018 20:30

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Pelle Neroth - Ruotsin punavihreän eliitin kauhu nro 1

su 08.04.2018 11:50

Heikki Porkka

Ähläm Sähläm - Yle käyttää, mutta salliiko facebook?

to 19.04.2018 11:04

Olli Pusa

Euroopan suuri huijaus

ti 17.04.2018 09:59

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Turkin hyökkäys Pohjois-Syyriaan ruokkii konfliktia ja synnyttää pakolaisia

la 27.01.2018 19:25

Janne Suuronen

Punikkitoimittajat taas vauhdissa

pe 06.04.2018 21:32

Reijo Tossavainen

Media ahkeroi Venäjän apuna valehtelussa

pe 13.04.2018 16:33

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Usko vastaan skepsis

to 19.04.2018 15:42

Matti Viren

Vehviläinen

ke 11.04.2018 00:52