Iltalehti kertoi pari päivää sitten tapauksesta, jossa viisikymppinen helsinkiläisnaisen kännykästä oli loppunut virta eikä hän siksi tavoittanut miestään kapakkaillan jälkeen. Nainen oli hukannut avaimensa ja oli niin vahvasti humalassa, että häntä nolotti mennä kotiinsa.

Kapakassa ollut nuori kehitysmaalaismies huomasi naisen tilan ja tarjosi hänelle yöpaikkaa. Tämä ei ymmärtänyt sellaiseen suostumiseen liittyvää valtavaa raiskausriskiä, vaan otti tarjouksen vastaan ja joutui raiskatuksi.

Teosta tuomittiin 21-vuotias Yaser, mutta hänen paikalla ollut kaverinsa pääsi kuin koira veräjästä. Nainen sen sijaan määrättiin saamaan kärsimyksistään 8000 euroa: toivottavasti Yaser hoitaa maksunsa kuin mies eikä jätä sitä koiran lailla hoitamatta.

Kyseessä oli ilman muuta ns. usein toistuva yksittäistapaus ja sen uhriksi joutuneen naisen käytös äärimmäisen riskialtista. Itseäni tässä ikävässä episodissa kiinnostaa kuitenkin eniten se, miksi nainen käyttäytyi siten kuin käyttäytyi. Ja mille kaikille tahoille tästä tapauksesta kuuluu vastuu.

On tietenkin selvää, että päävastuullinen on nuori Yaser. Hän teki tekonsa ilmeisesti harkiten - vaikka toki oman kiihkonsa vallassa - ja on vähintäänkin ansainnut rangaistuksensa.

Toisaalta tiedämme varsin hyvin, että Yaserin kaltaisiin maahanmuuttajiin liittyy ainakin kertaluokkaa muuta väestöä suurempi raiskausriski. Siksi on kysyttävä myös yhteiskunnan - ja erityisesti sen puolesta päätöksiä tekevän maahanmuuttoviraston sekä sitä ohjaavan poliitikkokunnan ja virkamiesten - vastuusta. Onhan selvää, että mikäli Yaser ei olisi asunut Suomessa, ei hän olisi myöskään raiskannut viisikymppistä humalaista suomalaisnaista.

Samalla on hyvä pohtia sitä, miksi raiskattu lähti nuoren maahanmuuttajamiehen matkaan. Miksei hän tiedostanut päätökseensä sisältänyttä riskiä?

Itse epäilen vahvasti, että naisen päätökseen on vaikuttanut suomalaisen median tapa vaieta maahanmuuttajaraiskaajien etnisestä taustasta. Vaikenemisen lisäksi erityisesti Yleisradio ja Helsingin Sanomat on esitellyt maahanmuuttajalapsia kuin hellyttäviä pieniä taaperoita (esimerkki tämän päivän HS:stä). Eivät sellaiset ole pelottavia ainakaan punavihreässä kuplassa eläville.

Edellä olevan kirjoitettuani joudun kuitenkin toteamaan, ettei mediamme tule tämänkään tapauksen jälkeen suhtautumaan kriittisesti omaan toimintaansa. Myöskään humanitaariseen maahanmuuttoon kritiikittömästi suhtautuvat poliitikot tai virkamiehet eivät tule julkisuuteen painottamaan omaa vastuutaan ja vaatimaan muutosta. Sen sijaan turvapaikkoja tullaan jatkossakin jakamaan tuhansille tänne pyrkiville ihmisille, joiden vertaisryhmään kuuluvilla tiedetään olevan kohonneen alttiuden seksuaalirikoksiin.

Samalla luodaan pohjaa uusille raiskauksille, joiden tekijät saavat parin vuoden tuomion - jos sitäkään - ja palaavat kaduillemme kuin koirat veräjästä. Eikä maamme poliitikoista, virkavastuulla toimivista tai sananvapauden airuista ole pelastamaan uhreiksi joutuvien naistemme turvallisuutta yhtään enempää kuin koirilla aidan viereen ruikkimisesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maksamme valkoisen rodun kollektiivista velkaa
Rasistileiman julma seuraus?
Törkeä seksuallinen hyväksikäyttö