Blogi: Timo Vihavainen, ti 27.02.2018 17:09

Rohkeita muotokuvia

Rohkeuden esimerkkejä

 

John F. Kennedy julkaisi aikoinaan kirjan Profiles in Courage. Kirja ei käsittele sotureita eikä temppuilijoita, vaan sen sijaan amerikkalaisia senaattoreita, jotka osoittivat ns. moraalista rohkeutta eli seurasivat omaa käsitystään moraalista eivätkä sen sijaan yleisen mielipiteen ja sovinnaisuuden sääntöjä. Sellaisistahan on nyttemmin muodostunut suorastaan ns. poliittisen korrektiuden koodeksi. Sen mestareista kannattaisi tehdä oma kirjansa.

Kennedyn sankarigalleriassa silmiin pistää senaattori Robert A. Taft, joka kritisoi Nürnbergin oikeudenkäynnin taannehtivaa juridiikkaa, joka soti normaaleja oikeudenkäytön periaatteita vastaan. Tämän ansiosta hän menetti mahdollisuutensa tulle republikaanien presidenttiehdokkaaksi.

Natsijohtajien kohtelusta voi olla montaa mieltä. Luulen, että ylivoimainen enemmistö oli useimmissa maissa hyvin tyytyväistä siihen, että kärkiryhmä sai kuolemantuomion ja monia varmaan harmittaa vielä sekin, että se pantiin täytäntöön niinkin lempeällä tavalla.

Mutta tämä on eri asia. Oikeusjärjestelmän on toimittava omien periaatteidensa mukaisesti, ellemme halua avata ovia totalitarismille, jossa se on nimenomaan alistettu korkeimmille poliittisille vallankäyttäjille.

Taftin esikuvallisuudessa kysymys ei kuitenkaan ollut edes tästä, vaan siitä, uskalsiko poliitikko riskeerata uransa puolustaakseen tunnustamiaan periaatteita vai ei.

Hän olisi varmastikin voinut juosta joukon mukana ja heitellä vielä lisää kiviä sen asian hyväksi, jota kansan enemmistö luultavasti kannatti. Sen sijaan periaatteesta kiinni pitäminen jopa sellaisessa asiassa, jossa oli odotettavissa oma tahriutuminen assosiaation kautta ja vahingoniloisen vastustajan nostama häväistyskampanja, osoitti todellista urhoollisuutta, siviilirohkeutta.

Tiedotusvälineitä seuratessa syntyy nykyään se käsitys, että yhä useamman mielestä ei ole lainkaan tärkeää tai ainakaan kovin tärkeää se, miten suuressa määrin joku henkilö pitää kiinni oikeana pitämisestään periaatteista. Sen sijaan on tärkeää ja ensisijaista se, miten hän niistä tiedottaa. Julkisuudenhallintahan se on taidoista jaloin ja sehän on kuta kuinkin sama asia kuin mainostus.

Myös jälkimmäinen yhdistettiin aikoinaan helppohintaisuuteen ja valheelliseen lipevyyteen. Kaiken maailman propagandan vastapainona nähtiin rehellinen kansan mies, joka sanoi asiat niin kuin ne olivat eikä siekaillut toimia sen mukaisesti, vaan antoi koirien haukkua.

Ajallemme hyvin vakavasti oireellisena pidän sitä, että ns. poliittisen(!) korrektiuden piiriin kuuluvat asiat ja käyttäytymismallit ovat levinneen jo kaikkialle, viruksen tavoin.

Tämän päivän laatulehdestä luen koko sivun jutun, jonka mukaan joku kaiketi jollakin tavoin tunnettu henkilö oli sähköpostissaan käyttänyt kiellettyä sanaa (neekeri). Asian kai oletetaan olevan jonkinlainen uutinen ja kukaties jopa skandaali.

Tässä tapauksessa tuo henkilö ei kai oletuksen mukaan ollut rohkea, vaan häpeämätön ja kaiketi sitten myös loukkasi jotakuta jollakin tavalla.

Rohkeutta sen sijaan nähtävästi osoitti joku Assholes-niminen teatteriryhmä, jonka hahmoihin kuului muun muassa valtavasta peräaukosta pilkistävä naama.

Arvostelun perusteella en päässyt selville siitä, miksi peräaukko tarvittiin yhdeksi esiintyjäksi ja mitä arvokasta kulttuurista hyvää mahdollisesti saisin esityksen katsomisesta.

Pääsin siihen käsitykseen, että kyseessä nyt yksinkertaisesti vain oli rohkeuden osoitus. Sitä jäin miettimään, mitä olisi tarvittu, jotta rohkeus olisi ollut vieläkin suurempaa. Olisiko esimerkiksi voitu esittää verisiä peräpukamia?

Kun nykyään puhutaan rohkeudesta, tarkoitetaan nähdäkseni juuri tämän lajin rohkeutta, ei sen lajin, jota Kennedy kirjassaan esitteli. Minusta tämä on vakava askel taakse päin, mikäli katsomme asiaa kulttuurin arvojen eikä ns. uusien ulottuvuuksien eskalaation näkökulmasta.

Samassa lehdessä on tänään myös juttu siitä, miten tieteellinen artikkeli siitä, että siirtomaavalta, kolonialismi olisikin tuonut mukanaan myös edistystä, oli aiheuttanut valtavan reaktion tappouhkauksia myöten.

Tämä jos mikä on hälyttävää. Terve järki sanoo tyhmällekin, mikäli hän uskaltaa edes vähän ajatella, että ilman siirtomaavaltaa monet kulttuurit (tai niihin verrattavat ryhmät, ellei kulttuureja ole…) polkisivat yhä paikallaan ja usein luonnon armoilla, mikä nyt sinänsä saattaisi olla hyvä tai huono asia.

Se, että ne pääsivät mukaan modernisaatioon ja osallisiksi sen siunauksista ja kirouksista, tapahtui kolonialismin kautta.

Se, mitä olisi voinut tapahtua ilman kolonialismia, kuuluu uskon, eikä tiedon alaan. Siitä sopii olla monta mieltä, eikä mikään estä vaikkapa ajattelemasta, että kolonialismin kirous oli juuri siinä, että se pelasti miljoonat ja jopa miljardit ihmiset ennenaikaiselta kuolemalta, mikä saattoi ekosysteemin pois tasapainosta.

Ehkä pahinta onkin ollut, että länsimaat irtosivat primitiivisyydestä kehittäessään nuo Niall Fergusonin mainitsemat killer apps(!), joiden ansiosta yhä enemmän ihmisiä paitsi syntyy, myös kuolee.

 Olipa asia miten tahansa, länsimainen tieteellinen ajattelu ei voi sietää kysymisen tukahduttamista ja omien asenteiden kannalta vieraiden tutkimustulosten esittämistä. Se kuuluu barbariaan ja (anteeksi nyt!) keskiaikaan.

Argumenttiin on yksinkertaisesti vastattava vain ja ainoastaan argumentilla. Tieteen maailmassakin epäilemättä saatetaan saalistaa ”klikkauksia” ja venyttää tutkimustulosten tulkintaa. Tiede ei kuitenkaan saa muodostua miksikään mainostuksen ja ”julkisuudenhallinnan” maailmaksi, muuten matkamme kohti uutta keskiaikaa nopeutuu tarpeettomasti.

Mikäli länsimainen yhteiskunta in corpore menettää sen moraalisen rohkeuden, jota Kennedyn esimerkissä edusti Taft ja pyrkii sen sijaan kunnostautumaan työntämällä päätään erilaisiin aukkoihin, voimme puhua rohkeuden, urhoollisuuden rappiosta.

Kyllä se taitaa olla tosiasia.

Timo Vihavainen ti 27.02. 17:09

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Usko vastaan skepsis

to 19.04. 15:42

Viipuri meni ja saatiin

ke 18.04. 16:28

Käännekohdassa vai koskessa kolisten?

ti 17.04. 17:34

Suomen vaikutusvaltaisin mies

ma 16.04. 13:28

Aikansa sankari

ke 11.04. 10:19

Peilit on peilejä

ti 10.04. 10:53

Darkies are gay

su 08.04. 11:40

Eläköön anarkia. Muuttuva lukutapa

pe 06.04. 15:29

Preussin hovista

to 05.04. 13:27

Maailman ihmeitä

ke 04.04. 11:44

blogit

Vieraskynä

Ooppera too

la 14.04.2018 14:49

Juha Ahvio

Lapsikato on todellinen suomalainen ongelma

to 19.04.2018 19:12

Professorin Ajatuksia

Ranskan afgaanilinja säästää Suomessa selvää rahaa

to 19.04.2018 15:34

Jukka Hankamäki

Islamkirja loppui kaupasta kuin hehkulamput sosialismista

su 15.04.2018 14:12

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Uusi Facebook-ryhmä: kantisten syntyvyys nousuun!

pe 13.04.2018 14:00

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Venäläistä rähähtelyä ja Suomen päättömät päättäjät

ke 18.04.2018 16:29

Mika Niikko

Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä

ke 21.02.2018 20:30

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Pelle Neroth - Ruotsin punavihreän eliitin kauhu nro 1

su 08.04.2018 11:50

Heikki Porkka

Ähläm Sähläm - Yle käyttää, mutta salliiko facebook?

to 19.04.2018 11:04

Olli Pusa

Euroopan suuri huijaus

ti 17.04.2018 09:59

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Turkin hyökkäys Pohjois-Syyriaan ruokkii konfliktia ja synnyttää pakolaisia

la 27.01.2018 19:25

Janne Suuronen

Punikkitoimittajat taas vauhdissa

pe 06.04.2018 21:32

Reijo Tossavainen

Media ahkeroi Venäjän apuna valehtelussa

pe 13.04.2018 16:33

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Usko vastaan skepsis

to 19.04.2018 15:42

Matti Viren

Vehviläinen

ke 11.04.2018 00:52