Voice Of Europe -uutissivusto kertoo saksalaisesta, entisestä pakolaistyöntekijästä, Rebecca Sommerista, jonka silmät aukesivat ja näkemykset muuttuivat dramaattisesti hänen työskenneltyä useita vuosia pakolaisten ja maahanmuuttajien kanssa.

Rebecca Sommer on tunnettu YK:n neuvonantaja ja ihmisoikeusaktivisti ja erityisesti alkuperäiskansojen puolestapuhuja.

Hän on myös kansainvälisesti tunnettu saksalainen taiteilija, toimittaja, valokuvaaja ja palkittu elokuvantekijä.

Rebecca Sommerin haastattelu on käännetty puolalaiselta Euroislam -verkkosivustolta kokonaisuudessaan englanniksi ja löytyy Vlad Tepes -blogista.

Ensimmäisinä vuosina Sommer kertoo uskoneensa saapuneiden pakolaisten olevan todellisia pakolaisia, iloisia turvapaikasta ja osoittavan luottamusta, sopeutuvan ja integroituvan. Mutta ajan kanssa, vähitellen ikävät kokemukset saivat hänen mielensä muuttumaan ihan ydinkysymyksiä myöten. Hän ei enää voinut sivuuttaa islamilaiseen maahanmuuttoon liittyviä todellisia ongelmia.

Hän kuvailee yhdeksi tärkeimmistä käännekohdista Kölnin uudenvuodenaaton vuonna 2015, jolloin noin tuhannen pohjoisafrikkalaiseksi tai arabiksi kuvaillun miehen joukko kerääntyi Saksassa Kölnin päärautatieasemalla, jossa useat naiset joutuivat seksuaalisen ahdistelun, varkauksien ja raiskausten uhreiksi.

Silloin hänen täytyi tunnustaa, että tällainen käyttäytyminen kuvaa muslimien valtavaa enemmistöä. Se oli hetki, jolloin hän sanoi itselleen:

"Rebecca, nyt sinun on hidastettava, edes siksi, koska olet naisten oikeuksien aktivisti, ja olet vastuussa heille naisena."

Hän oli yrittänyt perustella näitä jatkuvasti toistuvia islamilaisia käyttäytymis- ja ajattelutapoja, heidän tapaansa hahmottaa maailmaa - jotka perustuvat heidän uskontoonsa ja kulttuuriin, islamiin - esimerkiksi sillä, että he ovat aivan uusia täällä.

"Uskoin, että nämä ikivanhat näkemykset muuttuisivat ajan myötä. Luotin suuresti oikeudenmukaisiin eurooppalaisiin arvoihimme ja ajattelin naiivisti, että jokaisen ihmisen olisi ihastuneena otettava heidät vastaan", Sommer toteaa.

Muistellessaan läpi vuosien samanlaisena toistuvia kokemuksiaan ja havaintoja vapaaehtoistyössään sekä itseään siinä työympäristössä, Sommer tunnustaa joutuneensa myöntämään itselleen, että muslimipakolaiset ovat aivopesty ja kasvaneet täysin erilaisiin islamilaisiin arvoihin.

"Heillä ei ole mitään aikomustakaan omaksua meidän arvojamme", Sommer tietää.

Sommer huomasi hyvin pian, että he pitävät länsimaalaisia "vääräuskoisina" ja uskovat itse röyhkeästi olevansa parempia ja ylivoimaisempia.

Toinen hänen silmiään avaava varoittava esimerkki tapahtui vuonna 2016, kun hän huolehti pitkän aikaa eräästä pakolaisryhmästä. Heistä oli samaan aikaan tullut hyviä ystäviä hänen avustaessa turvapaikkamenettelyjen aikana, hoitaessa virallisia asioita, hankkiessa heille huoneistoja, huonekaluja, matkapuhelimia, tietokoneita, vaatteita, kursseja, työpaikkoja, apurahoja ja uhratessa rajattomasti myös omaa vapaa-aikaansa.

"Jossakin vaiheessa kuitenkin hoksasin, että nämä ihmisethän pelaavat kanssani likaista peliä, eli he käyttävät minuun taqiyyaa", Sommer selittää.

Sommer kertoo, että juuri nämä ihmiset, jotka hän oli hyväksynyt avosylin Saksaan, loukkasivat häntä syvästi, olivat valehdelleet tuottaen suuren pettymyksen ja kiitokseksi kaikesta avusta, suojelusta ja tuesta hän sai pelkkää halveksuntaa.

Rebeccaa oli jatkuvasti varoitettu tästä muslimien harhaanjohtavasta toimintasuunnitelmasta, jossa ei-muslimen alistamiseksi muslimit su­meile­matta valehtelevat ja ovelasti hyödyntävät "vääräuskoisten" hyväuskoisuutta. Hän ei kuitenkaan halunnut kuunnella varoituksia muslimien todellisista aikeista heidän teeskennellyn ja ystävällisen käyt­täytymisen takana.

"Ja yhtäkkiä osoittautui, että ne ihmiset, joiden kanssa olin tekemisissä - jotka söivät kanssani, joivat, tanssivat, nauroivat, eivät rukoilleet, eivät käyneet moskeijassa, eivät noudattaneet Ramadania, pilkkasivat uskontoa ja syvästi uskonnollisia ihmisiä. He kaikki, samalla kun he syövät ruokaani ja istuvat puutarhassani, eivät puhu minusta muuta, kuin että 'typerä saksalainen huora'", Sommer tilittää.

Sommer huomauttaa, että useimmat eurooppalaiset eivät tunne sanaa taqiyya ja ihmiset, jotka yrittävät varoittaa tästä "uskonnollisesti perustellusta käyttäytymisestä", leimataan välittömästi rasisteiksi.

Sommer varoittaa kaikkia taqiyyasta, etenkin naisia ja poliitikkoja, jotka tekevät sopimuksia islamilaisten yhdistysten kanssa. Hän kehottaa erityiseen varovaisuuteen, mikäli muslimeilla on ristiriitoja siinä, mitä he puhuvat tai miten he käyttäytyvät.

"On välttämätöntä ymmärtää, että valehtelemista ei-muslimeille ei pidetä muslimimaissa tuomittavana. Jonkin ajan kuluttua huomaat kuitenkin, että monet pakolaiset manipuloivat sinua saadakseen osakseen erityisen paljon sitoutumista ja apua ja ennen kaikkea he salaavat sen, kuinka uskonnollisia he pohjimmiltaan ovatkaan ja kuinka paljon he hylkivät arvojärjestelmäämme ja yhteiskuntaamme."

Sommer on kantapään kautta kokenut, kuinka taqiyya sallii muslimin toimia, kuin hän ei olisikaan muslimi. Allah on myöntänyt erivapauden valehdella "vääräuskoisille".

"Hän voi sanoa ja tehdä kaikkensa saadakseen henkilön tai jopa maan luottamuksen. Ajatelkaa nyt, minkä uskonnollisen ideologian kanssa me olemme tekemisessä!" Rebecca opastaa.

Hän luettelee useita samankaltaisia tapauksia, joissa vapaaehtoisten herkkäuskoisuutta on käytetty hyväksi, kun he ovat ymmärtäneet täysin väärin islamilaisen kulttuurin.

Muslimimaahanmuuttajat ovat väittäneet esimerkiksi opiskelleensa lääketiedettä, lakia tai tietojenkäsittelyä. Heidän vanhempansa ovat kuolleet ja heidän alaikäiset veljensä Turkissa kuolevat nälkään kadulla ja meidän on autettava heitä tuomaan heidät tänne tai että jopa koko perhe kuoli sodassa.

"Meidän on autettava tätä miestä - esittelemällä hänet maallisena ja kohtalaisen modernina - saadakseen hänen rakas vaimonsa ja lapset elämään tänne yhtä 'vapaasti' kuin me. Ja pian tädit, sedät ja vanhemmat yhtäkkiä ilmestyvät Saksaan, ja yllättäen koko 15 hengen kuollut perhe onkin siellä ja omistaa kolme asuntoa. Nuorempi veli saapuu, joka toisin kuin mitä olet kuullut, ei ole ollenkaan puolustuskyvytön, vaan hän olikin Al Nusran taistelija. Hänen vanhempansa eivät ole edes kuolleet, he elävät turvallisesti Turkissa eikä vanhempi veli olekaan maltillinen muslimi", Rebecca listaa kokemuksiaan.

Tai sinulle selviää, että he ostivatkin tutkintotodistuksensa. Tai että perhe on köyhä, mutta he asuivat turvallisella alueella Syyriassa ja tulivat tänne saadakseen paremman elämän. Tai maltilliseksi oletettu muslimi pyytää sinua - tuotuaan ensin menestyksekkäästi perheensä - auttamaan häntä saamaan seuraavan vaimonsa ja lapsensa tänne, Rebecca lisää.

Tämä rakastettuna ja modernina esitelty vaimo saapuukin sitten täysin huntupäisenä ja kertomuksensa mukaan on syvästi onneton, koska mies lyö häntä ja kieltää naiselta kaiken, koska mies on erityisen syvästi uskova muslimi, Rebecca jatkaa.

Sommer painottaa, että islamilaisessa kulttuurissa vahvuus on tärkeää ja jos auttaa jotakin hyvästä sydämestään, se ei sovi yhteen heidän ymmärrykseensä maailmasta:

"Olet vain tyhmä heille, mikä tarkoittaa heikkoa. He näkevät meidät idiootteina, rääpäleiden langenneena yhteiskuntana. Useimmat eurooppalaiset eivät voi ymmärtää tätä, koska se ei vastaa meidän kulttuuriimme perustuvia uudistuneita, valistuneita ja kristillis-humanistisia arvojamme."

Sommeria huolestuttaa perheiden yhdistäminen, jossa perheellä hän tarkoittaa patriarkaalisesti järjestäytynyttä "heimoa" itämaisessa muslimiyhteisössä, joka koostuu suuresta joukosta ihmisiä.

"Tuomme muslimiperhejärjestelmän perheiden yhdistämiseen, mikä johtaa rinnakkaisyhteiskuntiin ja integraatio-ongelmiin. Teini-ikäisen ei esimerkiksi tarvitse enää sopeutua, hän pysyy omien maahan tuotujen maahanmuuttajiensa keskuudessa ja elää heidän perinteidensa mukaisesti", Rebecca valaisee.

Tämä on täsmälleen se, minkä hän on havainnut tapahtuneen yksin tulleille alaikäisille "pakolaisille". Kahden tai kolmen vuoden jälkeen he olivat jo sopeutuneet melko hyvin, myös sosiaalisten työntekijöiden verkoston ansiosta, jotka olivat opettaneet heille kulttuuriamme ja arvojamme. He ystävystyivät käymällä koulua saksalaisten nuorten kanssa ja niin edelleen.

"Se kaikki katoaa, kun perhe saapuu. Olemme nähneet sen usein. Kerran yksi alaikäinen käyttäytyi meitä kohtaan avoimesti ja tiedonhaluisesti - nyt hän halveksii ei-muslimielintapojamme, koska yhtäkkiä perhe ei hyväksy sitä", Sommer huomauttaa.

Sommer sanoo lopulta tunnistaneensa muslimien toimintatavat ja menettäneensä kaiken halukkuutensa sitoutua vapaaehtoistyöhön sellaisten muslimien kanssa, joita hän nimittää "sanoinkuvaamattoman ylimielisiksi" länsimaalaisia kohtaan ja heitä on hänen mukaansa edelleen suurin osa tapauksista.

Sommerin mukaan monet eivät vieläkään käy töissä ja tuskin puhuvat saksaa. He pysyvät omissa ryhmissään, heillä on harvoja, jos yhtään saksalaista ystävää. Toiset ovat kääntyneet rikoksiin tai radikalisoituneet. Myöhemmin voi käydä myös ilmi, että he olivatkin Isiksen tai Al-Nusran, Syyriassa toimivan jihadistijärjestön, taistelijoita, joita he edelleen ihailevat.

Hän arvioi muuttuneensa varovaiseksi ja äärimmäisen epäileväksi juuri silloin, kun hän huomasi, kuinka kaikki muuttui niin monen "huivipäisen" maahanmuuttajan tullessa tänne yhtäkkiä.

"Uskon, että niille, jotka eivät todellakaan tarvitse turvapaikkaa täältä, pitäisi etsiä turvapaikka tai parempi elämä muslimimaissa sen sijaan, että yritetään pakottaa heidän keskiaikaisia ​​arvojaan meille, jotka ajan mittaan vain satuttavat meitä kaikkia", hän painottaa.

Sen vuoksi hän haluaa auttaa ensisijaisesti vain naisia ja uskonnollisia vähemmistöjä, jotka ovat joutuneet pakenemaan muslimimaista: poliittiset pakolaiset, toimittajat, muslimit, jotka ovat luopuneet uskostaan ja joita sen tähden vainotaan.

Hän kertoo oppineensa vihdoin myös sen, että maahanmuuttajat pitävät naista todellakin vain seksuaalisena kohteena eikä kumppanina. Muslimiavioliitossa on paljon väkivaltaa ja raiskausta. Naiset on pakotettu naimisiin näiden miesten kanssa ja heidän pitäisi viettää koko elämänsä "hymy kasvoilla palvellen" miestä, jota he vihaavat sisäisesti.

"Aivan kuten useimmat muslimit eivät kunnioita meitä, he eivät kunnioita omia naisiaan. Naisella ei ole ihmisarvoa. Hän on työntekijä ja synnytyskone. Tämä on hänen työnsä hyvänä musliminaisena", Sommer valistaa.

Työskennellessään pakolaisten turvakodeissa hän kiinnitti huomiota siihen, että useimmiten muslimien vainoamisen ja halveksinnan kohteena ovat "vääräuskoiset".

Vapaaehtoistyöntekijöitä ahdistellaan seksuaalisesti koko ajan. Hänen omassa ryhmässä häirintä oli toistuvaa erityisesti niitä vapaaehtoisia kohtaan, jotka opettivat pakolaisille saksaa ja olivat muutenkin yhteydessä maahanmuuttajaan useita kertoja viikossa.

Sommerin mukaan yksikään heistä ei kuitenkaan koskaan ilmoittanut tällaisista tapauksista poliisille, koska he eivät halunneet "näyttäytyä" muiden silmissä pakolaisten vastustajina ja aiheuttaa ongelmia pakolaiskeskukselle.

Sommer on erittäin huolissaan siitä, että yhä useammat saksalaiset tytöt ja naiset seurustelevat maahanmuuttajien kanssa. He eivät ymmärrä kulttuuria ja heillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä maahanmuuttajat puhuvat heistä keskenään. He [tytöt] eivät tiedä, että monilla heistä on jo heidän kotimaassaan vaimoja, jotka tulevat tänne osana perheenyhdistämistä. Tai serkku, jonka kanssa avioliitto on järjestetty odottaakseen vain lupaa tulla Saksaan.

"Totuus on, että alussa useimmat nuoret maahanmuuttajat eivät koskaan näytä uskonnollisuuttaan: he juovat ja syövät saksalaisia ruokia hyödyntäen kaiken tällaisen suhteen näkökohdat ja nautinnot. Ja sitten nämä naiset luulevat, että heidän kumppaninsa on ainutlaatuinen, ja että kaikki nämä tarinat, joita naiset ovat kuulleet, ovat perättömiä", Rebecca korostaa.

Lopulta jokainen muslimimies haluaa, että hänellä on käskytettävä, huiviin pukeutunut musliminainen, joka ei käytä paljastavia vaatteita, joka on hänen palvelijansa, synnyttää lapsia, joka ei sano "ei" hänelle, jolla ei ole miespuolisia ystäviä, jota voidaan komentaa, joka ei lähde talosta ilman lupaa ja joka tottelee häntä kaikilta osin.

"Nainen on aina toisarvoinen, esine, jolla on tiettyjä tehtäviä. Länsimaiset naiset ovat patjoja ja trampoliini, ja lopulta heitä kohdellaan entistä huonommin", Rebecca muistuttaa.

Juuri siitä syystä, että länsimaalaiset naiset ovat "huoria", he eivät ole Rebeccan mielestä hyvää vaimomateriaalia. Jos kuitenkin tällainen nainen haluaa erota miehestä, hänet saatetaan murhata sen takia.

Sommer on laatinut tiedostot kaikista tapauksista, joiden kanssa hän on työskennellyt ja seuraa nykyisten ja entisten "suojattien kotoutumiskehitystä", paljon kriittisemmin ja tarkemmin kylläkin nykyään. Hän pitää silmällä myös muiden vapaaehtoisten tapauksia.

Hän toteaa, että samankaltaisten kokemusten takia monet ihmiset ovat lopettaneet vapaaehtoistyönsä ja uudet aloittajat ovat yhtä naiiveja, kuin hän aikoinaan oli.

"Halukkaita vapaaehtoisia ei ole niin paljon kuin tiedotusvälineet kertovat meille, ja toiset, jotka ovat työskennelleet yhtä kauan kuin minä, yksinkertaisesti alkoivat tehdä rahaa sillä. Heidän pettymyksistään emme tule kuulemaan, se ei olisi niiden edun mukaista", Sommer päättää.