Terhi Kiemunki on erotettu puolueesta puoluehallituksen yksimielisellä päätöksellä. Valtakunnallisesti aiemmin melko tuntematon Tampereen perussuomalaisten puheenjohtajana ja Pirkanmaan perussuomalaisten varapuheenjohtajana toiminut Terhi Kiemunki tuli laajempaan julkaisuun, kun media nosti kohun Facebook-kirjoituksesta, jota esimerkiksi Iltalehti piti “rajuna tekstinä muslimitaustaisista lapsista”. Kiemunki on myös kansanedustaja Lea Mäkipään eduskunta-avustaja.

Viime pääsiäisen alla palmusunnuntaina Kiemunki oli huvittunut suomalaisia perinteitä omaksuneista maahanmuuttajista naapurustossaan.

“Onko tämä kotiutumista kun muslimipenskat kiertää virpomassa? Vai onko Allahillakin tänään joku vuosipäivä?”

Tekstin rajuusasteen arvioiminen riippuu tietysti tekstin tulkinnasta. Moni piti kauhistuttavana sitä, että teksti koski lapsia. Kiemunki ei kuitenkaan sanonut muslimilapsille mitään, vaan ihmetteli vain jälkikäteen netissä sitä, mahtaako muslimilapsien opettaminen kristillisille pääsiäistavoille olla yritys kotouttaa maahanmuuttajia.

Maahanmuuttajien kotouttamiseksi esitetään aivan tavanomaisesti ideoita, jotka useimpien ihmisten elämänkokemuksen valossa ovat todennäköisesti melko heikosti vaikuttavia, joten tämä suopea tulkinta kohutekstistä ei olisi ainakaan mitenkään epärealistinen. Tulkinta, jonka mukaan kyse olisi ollut “rajusta tekstistä”, edellyttää jo kirjoituksen tahallista ymmärtämistä mahdollisimman epäsuopeasti.

Iltalehden mukaan Kiemunki myös ”harmitteli, ettei hänen kotoaan löytynyt yhtään kondomeja, joita hän olisi voinut jakaa muslimilapsille”. Tämän yksittäisen huumorin kukkasen tulkinta Facebook-ketjussa oli ja on vieläkin vaikeampaa. Siinä vaiheessa kun toimittajat alkoivat lukea ketjua kohusilmälasit päässään, ketjusta oli kommentoijan itsensä toimesta poistettu kommentti, johon kondomivitsailu liittyi. Iltalehti ei kuitenkaan kertonut lukijoille tätä kontekstitekijää.

Lisäksi Kiemunki kirjoitti viime keväänä Uuden Suomen blogiinsa islam-aiheisen kirjoituksen, jonka mukaan Suomeen rantautuu kulttuuri, uskonto ja laki, jolle julmuus vääräuskoisia kohtaan on itsestäänselvyys.

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi Kiemunkin joulukuussa 450 euron sakkoihin tästä kirjoituksesta, joka tuomioistuimen mukaan kiihotti kansanryhmää vastaan. Kiemunki totesi puolustuksekseen kritisoivansa uskontoa eikä ihmisryhmää. Käräjäoikeus kuitenkin tulkitsi tämän yleistykseksi joka koskee kokonaista kansanryhmää.

Pirkanmaan käräjäoikeuden logiikan mukaan minkä tahansa ideologian kritisoiminen voitaisiin tulkita kiihottamiseksi kansanryhmää kohtaan, koska ideologian kannattajien voidaan aina katsoa muodostavan kansanryhmän, johon arvostelu myös kohdistuu.

Tuomio ei kuitenkaan ole lainvoimainen, koska Kiemunki on valittanut siitä hovioikeuteen.

Puoluehallituksen mukaan erottamisen syynä olisi ollut ensisijaisesti sähläys junalippujen kanssa. Verkkojulkaisu Kansalaisen mukaan Kiemunki oli osoittanut puolueelle noin 150 euron matkalaskun, saajana Pirkanmaan Perussuomalaiset ja tilinumeroksi oli jäänyt epähuomiossa Kiemungin oma tilinumero.

Erottaminen toistaa kaavaa, joka on nähty perussuomalaisilla moneen kertaan.

Ensin media ja politiikan kommentaattorit nostavat kohun tyhjästä, ja tuomarit tuomitsevat vihapuherikoksesta hyvin tulkinnanvaraisilla perusteilla käyttäen hyväksi rikoslain pykäliä, jotka antavat lainkäyttäjälle huomattavan paljon liikkumavaraa.

Kun perussuomalaiset taipuvat painostukseen, tulee puoluehallitukselle palkinto poliittisilta kommentaattoreilta, vaikka varsinkin akateemisilta tahoilta on aiemmin totuttu odottamaan kommenteissaan puolueettomuutta.

Esimerkiksi Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Erkka Railo pitää perussuomalaisten puoluehallituksen päätöstä Terhi Kiemungin erottamisesta twiitissään oikeana.

“Tämä on perussuomalaisilta oikea päätös. Mutta nyt jännitetään miten konflikti paikallisjärjestön kanssa päättyy, Railo kommentoi Twitterissä.”

Pitemmän päälle tällainen käyttäytyminen ruokkii mediassa ja poliittisissa kommentaattoreissa pyrkimystä vaikuttaa puoluehallitukseen samanlaisen, toimivaksi todetun painostuksen keinoin.

Yleensä painostuksen kohteiksi joutuvat organisaatiot pyrkivät juuri tästä syystä välttämään vaikutelmaa, että olisivat taipuneet painostuksen edessä - myös siinä tapauksessa, että painostuksella olisi tosiasiallisesti ollut päätöksentekijöihin vaikutusta.