Moni kansallismielinen on jo vuosia kironnut yhteiskunnallisen keskustelun orwellilaista kielenkäyttöä. Siinä nationalismi menee sekaisin imperialismin kanssa, ja suvaitsevaisin on se, jolla on eri mieltä oleviin nollatoleranssi.

Sukupuolineutraalia avioliittoa perustellaan tasa-arvolla ja ihmisoikeuksilla, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useammassakin ratkaisussa todennut, että perinteinen avioliitto ei ole ristiriidassa ihmisoikeussopimuksen yhdenvertaisuusvaatimuksen kanssa.

Punavihreä uuskieli on tullut tutuksi niin maahanmuuttokriittisille kuin perinteisen avioliiton kannattajillekin. Myös talousliberaalia yhä useammin ärsyttää se, että vielä hetki sitten kaikkien samalla tavalla ymmärtämistä käsitteistä onkin tullut uusia tulkintoja, joissa tutun sanan merkitys on käännetty tarkoituksella päälaelleen.

“Kriittinen yhteiskunnallinen keskustelu edellyttää, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Siksi joskus käy niin, että vallankäyttäjät yrittävät tietoisesti hämärtää tuiki tavallisten sanojen merkitystä. Kun käsitteiden merkitys rapautuu, kritiikistä tulee vaikeampaa”, kirjoittaa ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen blogissaan.

Pursiaisen mukaan juuri näin on valitettavasti päässyt käymään työehtosopimusten yleissitovuutta koskevassa keskustelussa.

Sopiminen on sitä, että kaksi osapuolta päättää yhdessä siitä mitä kummankin pitää tehdä, tai ne voivat valtuuttaa jonkun toimimaan puolestaan. Esimerkiksi työntekijä voi liittyä ammattiliittoon ja valtuuttaa liiton neuvottelemaan puolestaan.

“Tämä tuntuu aika itsestäänselvältä. Kaikki siis tietävät mitä sopiminen on. Ainakin kaikki tietävät, mitä sopiminen ei ole. Pakkovalta ei ole sopimista. Jos joku pakottaa sinut tekemään asioita, joista sinä et ole sopinut, kysymyksessä ei ole sopiminen”, Pursiainen kirjoittaa.

Työehtosopimusten yleissitovuus tarkoittaa, että sopimusta sovelletaan liittoon kuulumattomaankin.

“Ihmisten vapaus sopia omista asioistaan on yksi perusoikeuksista. On selvää, että yleissitovuuteen sisältyy tätä sopimusvapautta rajoittavan pakkovallan käyttöä”, Pursiainen sanoo.

Pursiaisen mielestä sanoja käytetään harhaanjohtamistarkoituksessa tahallaan väärin.

“Voidaanko sopia, että tästä lähtien yleissitovuuden kannattajatkin puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä? Pakko ei ole sopimista, vaikka sitä pitäisi kannatettavana”, Pursiainen selventää.