Blogi: Timo Vihavainen, pe 10.11.2017 10:12

Kun muusat vihastuvat

Muusain pauloissa

 

 

Jokainen valistunut henkilö sivistyneistä puhumatta, tuntee velvollisuudekseen käydä museossa, mielellään mahdollisimman monessa. Siinähän itse asiassa tarjoutuu tilaisuus sivistyä todella yrittämättä, kunhan maleksii ja töllistelee.

Voihan museoharrastuksen takana olla myös vakavaa aatteellis-ihanteellista tavoitteellisuutta. Miten sanoikaan runoilija:

В воскресный день с сестрой моей

Мы вышли со двора.

- Я поведу тебя в музей! -

Сказала мне сестра.

¨

Ihanteellinen museokäynti onkin ehkä sellainen, joka sekä viihdyttää ja valistaa että myös kasvattaa ja karaisee.

Kaikkien kohdalla tavoitteet eivät samassa suhteessa toteudu, eikä ole tarpeenkaan. Itse asiassa monen museon voisi jättää käymättäkin samatta sielulleen vahinkoa, mutta tämä ei vähennä museoiden tärkeyttä.

Jokaisella paikkakunnalla pitäisi olla ainakin yksi sellainen museo, jollaista ei ole missään muualla. Silloin se olisi syy mennä tuolle paikkakunnalle.

Ei sen tarvitse kovin merkillinen olla. Oleellista tässä, kuten kaikessa show-bisneksessä on brändi. Brändi voi syntyä vaikka pelkästä rakennuksesta eli museon kuorista kuten Bilbaossa. Sisältö saakin sitten olla mitä tahansa.

Uskon, että tyhjistä huoneistakin voisi tulla vetonaula, mikäli laumat saataisiin ymmärtämään, että niiden täydellisellä tyhjyydellä ja hiljaisuudella on jokin hyvin tärkeä ja syvällinen viesti. Ja eikö sitä muka ole? Oletteko moukka?

Málagassa on ihan hyviä museoita, jotka kaikin mokomin tarjoavat pätevän syyn matkustaa sinne eikä esimerkiksi Torremolinokseen.

Picasson museosta saa taas kerran hyvän katsauksen siihen, miten mies, joka osasi piirtää ja maalata, alkoi sitten tehdä yhä epäselvempää ja sotkuisempaa jälkeä, jossa loputa oli tuskin muistokanaa alkuperäisestä. Saattaa oalla rienaavaa, mutta asia tuo mieleeni oman signeeraukseni kehityksen.

Jossakin vaiheessa Pablo alkoi taas piirtää ja maalata normaalimpaa jälkeä, mutta sitten vanha tyyli vei taas mennessään. Miksi? Oliko sen osakseen saama valtava hype sellainen asia, jota vastaan itse tekijänkin oli turhaa ja turhauttavaa taistella? Hyviä näköistaiteen tekijöitä oli paljon, mutta hyvä brändejä oli vähän.

Muistan, miten kerran satuin Lontoon National Galleryyn hetkellä, jolloin siellä oli Picasson näyttely. Tarjolla oli lyijykynällä tuherrettuja suhteettomien suuria vulvan kuvia, joita ympäröi jonkinlainen naisellisten muotojen kyhäelmä, joskus oli vain tuo pelkkä V viivan kera.

On selvää, ettei tällaista taidetta olisi tekijäkään eläessään kehdannut tarjota museolle, mutta nyt sitä ympäröivät valtavat fanittajien -lähinnä fanittarien- laumat. En huomannut, että kukaan olisi pettyneenä tuhahtanut saatuaan lopulta taisteltua tiensä vitriinien ääreen.

Vallinnutta tunnelmaa saattoi sen sijaan sanoa hartaan mietiskeleväksi: vai tuolla tavalla se suuri mies näki naisellisuuden- Ja hän kun kuuluu olleen niin mahtava häntäheikki. Tuossahan se jalon yksinkertainen perusasia taitaakin olla ja lopultakin se on itse kunkin housuissa. Miten ihmeellistä! Oliko Pablo päässyt siihen, mitä zen-buddhistit kutsuvat nimellä satori? Pääsenkö myös minä, vähäinen museovieras siihen, kun kehitän oikean mielentilan?

Näin ajattelen korkealle kurottavien ajatusten kulkeneen noiden karujen tuherrusten äärellä. Joka tapauksessa näyttely oli valtava menestys, eikä ihme. Olihan kyseessä yhden epookkialuovan hengen jättiläisen uuden ulottuvuuden avaaminen yleisölle.

Picasso on suuri brändi, jolla myydään esimerkiksi autoja, kuten tunnettua. Sillä myytiin myös flamencoesityksiä: Flamenco y Picasso. Jälkimmäistä edusti esityksessä seinälle heijastettu kollaasi, jossa oli otos Guernicasta ja muista maalauksista sekä itse mestari kitara sylissään.

Mutta mitä hän siellä teki? Ehkä haluttiin sanoa, että ellette ymmärrä Picasson suuruutta, ette ehkä ymmärrä meidänkään suuruuttamme. Molemmissa tapauksissa teidän on parasta pitää asia omana tietonanne.

No, kyllähän se viihdyttävä esitys oli omalla tavallaan ja muutkin Málagan museot olivat käynnin väärttejä, kuten kaikki museot yleensäkin.

Omassa sarjassaan oli kuitenkin Venäläinen museo, Pietarin kuuluisan jättiläisen filiaali. Sen mainoskuvassa vanha ystävämme Nikolai II poseerasi everstin uniformussa ja oli tunnistavinani siitä Suomen kaartin ja Edelfeltin. Itse asiassa osoittautui, että kyseessä olivat Preobraženskin rykmentti ja Repin. Mutta jotenkin tutultahan tuo näky tuntui täällä etelässä.

Koko näyttely oli varsin laadukas ja ajankohtaisuutta sille antoi vallankumousajan julisteiden kokoelma. Itse pääosa näyttelyä oli kehitetty Romanovien dynastian ympärille ja siihen kuului myös kuva Jakob de la Gardiesta ja Vasili Šuiskista saapumassa Moskovaan.


 

Näyttelyn tekstit olivat myös venäjäksi ja yhtäkkiä ymmärsin, mistä oli kyse. Eikö tässä ollut Venäjä levittämässä pehmeää valtaansa Euroopan lounaiskärkeen? Eikö jokainen kävijä teollaan osoittanut resonoivansa Kremlin signaaleihin ja siirtyvänsä tosiasiassa kybersodan nyökkäävän osapuolen joukkoihin?

 

Kauhistuneena pakenin raittiiseen ulkoilmaan, jossa saatoin pian todeta, että olemme vielä turvassa. USS Santana, valtava alumiininen katamaraani seisoi möljän kulmalla ja todisti Naton läsnäolosta. Sitä täällä kyllä nyt tarvittiin!

Kuinka olikaan mahdollista, että Venäläinen museo oli täällä saanut jalansijaa? Eivätkö nämä maurien jälkeläiset todellakaan ymmärrä, millaisista arvoista on kyse? Halutaanko tänne vierasta ideologiaa, jossa kumarrellaan ikoneita ja oligarkkeja? Eikö oma euroatlanttinen kulttuuriperintömme enää riitä?

 

Vaikeaa on sanoa, mikä täkäläisiäkin päättäjiä on liikuttanut. Ehkäpä tässä on vain juostu sokeasti rahan perässä. Bilbaossa on sentään Guggenheim ja sellaisen tulo oli meillekin niin lähellä…

 

А счастье было так возможно,
Так близко!.. Но судьба моя
Уж решена. Неосторожно,
Быть может, поступила я…

 

Ja, ja. Ich kenne meine Guggenheimer. Näitä miettien lähdin taivaltamaan kohti lahden toista rantaa kunnes saavuin Pompidoun mukanaan tuoman eleganssin äärelle. Valitettavasti itse perusnäyttely oli kiinni ja tarjolla oli vain yhdentekeviä väriheijastuksia, mitä lipunmyyjäkin pahoitteli.

Timo Vihavainen pe 10.11. 10:12

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44