Blogi: Vieraskynä , ti 31.10.2017 12:36

Itsetuhoisen Euroopan pelastaminen

Utopia rajattomasta maailmasta ja Amerikasta tuontitavarana omaksuttu monikultturismin, monimuotoisuuden ja identiteettipolitiikan oppi on tuhoamassa eurooppalaisen hengen ainutlaatuisuuden. Tästä huolestuneena kokoontui joukko Euroopan eturivin intellektuelleja Pariisiin toukokuussa 2017. He halusivat julkilausuman muodossa osoittaa kiintymyksensä todellista (true) Eurooppaa kohtaan, perinteitämme, kreikkalais-roomalaiseen filosofiaan ja kristinuskoon nojaavaa perustaamme kunnioittaen, ja muistuttaen, ettei universalistisin abstraktein korvikeuskonnollisin menetelmin demografista, kulttuurista ja yhteiskunnallista muutosta hamuavan itsepetokseen harhautuneen valheellisen (false) Euroopan tie kulje kuin epävarmuuteen, mahdolliseen väkivaltaan ja eurooppalaisuuden alennustilaan. Julistus sai nimen A Paris Statement A Europe we can believe in. Nimeksi sisältönsä puolesta olisi sopinut ”Eurooppa, jonka voimme nostaa jälleen eloon”, koska Eurooppa poliittisena entiteettinä ei ole abstraktisen uskon päämäärä, vaan järki antaa meille riittävästi tietoa siitä, mitä kuoleva tarvitsee.

Eurooppa ei ole jakaantumassa pelkästään suhteessa maahanmuuttokysymykseen, sillä se on vain yksi sosiaalista ratkaisua vaativa asia. Meidän täytyy elvyttää perheyhteyden, paikallistapojen ja kansallisen ykseyden ja solidaarisuuden käsitteet. Monikulturalistien vääristämiin käsityksiin on vastattava. Maahanmuutto ilman assimilaatiota, sulautumista on kolonisaatiota, sen tähden yhteisöjemme säännöt ja tavat on omaksuttava. Euroopan tulevaisuus on kansallisvaltioissa, vain imperiumit, suurvallat voivat pysyä hengissä monikulttuurisina. Silti eurooppalaisten edellytetään hyväksyvän miljoonien ulkomaalaisten maahantulo diversiteetin hengessä, katsovan sivuun, kun muslimit perustavat rinnakkaisyhteiskuntiaan. Muslimeilla on oma epävirallinen autonomia ikäänkuin he eivät olisi maanmiehiämme.

Perusoikeudet tulee turvata, ja jokaisella naisella ja miehellä tulee olla äänioikeus, mutta suhtautuminen yhteiskunnan toimien hoitamiseen vaatii valpastumista: on vastustettava asiantuntijuuden kulttia, ja annettava yhteiskunnassa takaisin arvokkuus erityisille rooleille, vanhempien, opettajien ja professorien tulee saada hoitaa vastuulleen kuuluva asia. Egalitarismi ja teknisen tiedon ylikorostaminen ovat vahingoittanut demokratiaa. Terve demokratia edellyttää sosiaalisia ja kulttuurisia hierarkioita, mitkä rohkaisevat tavoittelemaan erinomaisia suorituksia ja antavat kunniaa niille, jotka palvelevat yhteistä hyvää. Pelkkään vaurauteen perustuva valta ja karkeaan viihteeseen uppoutuminen ei palvele yhteiskunnan hyvinvointia. Byrokraatit taiteen hoitajina ovat osoittautuneet köykäisiksi, taiteet on häpäisty poliittiseksi propagandaksi. Korkeakulttuuria kaivataan takaisin.

Yliopistot ovat usein pettäneet kulttuurisen perintömme. Koulutus on indoktrinoinut lapset ja nuoret hylkäämään kansallisen perinnön ja oman kulttuurin. Arvokkuus ja kauneus on nostettava yleiseksi mitaksi, opetussuunnitelmat on uudistettava poistamalla monikulttuurisuuden palvonta. Ihmisen heikkoudet ovat anteeksiannettavissa, mutta olkoon ryhti, säädyllisyys ja hyvät tavat ohjenuoramme. Euroopassa kaivataan vastuullisia valtiomiehiä, jotta valheellisen Euroopan lumous ja utopiakuvitelmat valeuskonnollisesta ristiretkestä kohti rajatonta maailmaa ja vanhan kirjavan Euroopan korvaamisesta peräti globaalilla elinpiirillä, särkyisivät, ja työ omien kansalaisten eteen voisi alkaa. Hyvä valtiomies ei himoitse ”kansainvälisen yhteisön” (viitaten useinmiten EU:hun) hyväksyntää, mikä itse asiassa onkin oligarkian PR-koneisto.

Todellinen liberalismi on herätettävä henkiin, luovuttava ideologisesti manipuloivasta kielestä, tyhjistä moninaisuutta ylistävistä sanoista. Tällainen kieli on enimmäkseen markkinoinnin kieltä, koristeellista sanahelinää, mitä käytetään hämärtämään todellisuutta. Kielenkäyttö vain iskulauseenomaisesti, vihjaavasti, toisinajattelijoiden leimaamiseksi, jopa tappouhkauksin, halventaa kieltä ja alentaa keskustelun tasoa. Tulevaisuuden Euroopan tulee olla liberaali sanan parhaassa merkityksessä. Markkinatalous täydennettynä vahvoilla sosiaalisilla instituutioilla toimii parhaiten hyvinvoinnin kannalta. Kaikki ei saa olla kaupan, ja meidän on vastustettava ideologioita, jotka ovat tekemässä markkinoiden logiikasta totalitaristisia. Globaalien talousvoimien vallanhimoa vastaan on asetuttava kansakuntien yhteistyöllä.

Moraalikulttuurin rakentaminen uudelleen auttaisi meitä myös käsittämään, kuinka väärin Euroopassa on tulkittu kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Ihmisoikeuksien tulkitsemisessa hobbeslaisen tradition mukaan piilee vaara. Järjestyslain piiriin kuuluvista asioista ihmisoikeudet ovat ainoita laatuaan, joten ne eivät edellytä luonnollista oikeutta, ja näin ”oikeus” on mitä tahansa valtio sanoo sen olevan. Yksilön individualistisesta vapaudesta nostettuna voimme sanoa ”oikeudeksemme” saada mitä ikinä haluamme. Sitä mitä valtio säätää, sallii ja antaa, sitä saamme. Kun katsomme ihmisoikeuksia ihmisarvon näkökulmasta, tilanne muuttuu, koska kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivät ammenna oikeudenmukaisuusajattelusta, vielä vähemmän hyvyyden vaatimuksista. Ihmisen arvo on enemmän kuin oikeutta tulla jätetyksi yksin.

Avioliitto ja lapset ovat olennainen osa ihmisen kukoistusta. Lapset vaativat uhrautumista, mitä tulee kunnioittaa, koska yhteiskunnalla, joka epäonnistuu toivottamasta lapsia tervetulleeksi, ei ole tulevaisuutta. Eurooppalaisten on itse synnytettävä seuraava sukupolvi, eikä tuotava sitä Euroopan ulkopuolelta. Kasvava skeptisismi on täysin oikeutettua, Eurooppaa hallitsee nyt tarkoitukseton materialismi, mikä näyttää olevan kykenemätön kannustamaan miehiä ja naisia saamaan lapsia ja perustamaan perheitä. Kulttuurin hylkääminen riistää seuraavalta sukupolvelta oman identiteetin.

Globalisaatio on muokkaamassa miljoonien ihmisten elämänedellytyksiä. Globalisaation haastaminen katsotaan puuttumiseksi väistämättömään, kaipuuksi menneeseen, järjettömäksi toiminnaksi ja turhaksi periksiantamattomuudeksi asiassa, missä ei ole vaihtoehtoja. Niiden, jotka asettuvat vastaan, on katsottu ansaitsevan moraalisen tuomion rasisteina ja fasisteina. Olemme jakaantuneet sosiaalisesti, kansallinen epäluottamus tulee yhä näkyvämmäksi, olemme tilanteessa, missä väärän Euroopan tyrannia täytyy siirtää syrjään. Populismia, parjattua ja kielteisiä piirteitäkin sisältävää, on kiitettävä siitä, että se edustaa tervettä kapinaa status quota ylläpitävää monopoliasemassa olevaa poliittista luokkaa vastaan, mikä syyttää sitä ”demokratian vastaiseksi” vain koska pelkää asemansa menetystä. Uudistakaamme kansallinen riippumattomuutemme, ja voittakaamme takaisin jaetun poliittisen vastuun arvokkuus Euroopan tulevaisuudesta. Eurooppa on kotimme, eikä meillä ole muuta kotia, emme saa antaa katkaista yhteyttämme kansakuntiimme, kristinuskon ja klassisen menneisyytemme sivistysperintöön.

Pariisin julistuksen on allekirjoittanut 12 tunnettua oppinutta eurooppalaista Euroopan eri maista, mukana ei ole yhtäkään skandinaavista nimeä. Allekirjoittaneet ovat julkaisseet kirjoja konservatiivisesta näkökulmasta, politiikkaa, uskonnollisia kysymyksiä, filosofiaa ja historiaa. Ranskalainen Pierre Manent on todennut, että eurooppalaisille on ollut shokki huomata, että heidän yhteiskuntiaan muovataankin ulkopuolelta, eikä sisäpuolelta. Ranskalainen Chantal Delsol, ainut nainen allekirjoittajissa, filosofi, historioitsija ja Hannah Arendt -instituutin perustaja. Saksalainen Robert Spaemann on roomalaiskatolinen filosofi, jonka tutkimusaihe on kristillinen etiikka. Hollantilainen Bart Jan Spruyt on reformoidun kirkon jäsen, historioitsija ja journalisti. Puolalainen Ryszard Legutko ”The Demon in democracy” -kirjan kirjoittajana on saanut näkyvyyttä myös europarlamentaarikkona. Kuuluisin ja tuotteliain on Roger Scruton, ja on suorastaan kansallinen häpeä, ettei häntä ole suomennettu. Ei muuten ole muitakaan julistuksen allekirjoittaneita. Joiltakin löytyy pari kirjallisuusviitettä yhteisluettelo Melindasta. Näyttää ettei konservatiivisuus ole kurssissa yliopistoissamme.

 

Lähteet:

Frum, D. 2016. What would it mean for France to accommodate muslims? Atlantic, 26.9.

Liberty GB 12.10. 2017. The Paris Statement : A Europe we can believe in.

Schall, J. 2017. Paris Statement defends old Europe and its values. Crisis-magazine, 16.10.

 

Kirjoittaja on Hilkka Axelsen, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, FM yleinen historia.

Vieraskynä ti 31.10. 12:36

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Vieraskynä

Oikean Median vieraskynä -blogiin poimitaan mielenkiintoisia kirjoituksia henkilöiltä, jotka kirjoittavat harvemmin tai eivät voi omalla nimellään kirjoittaa valitsemistaan aiheista.

tuoreimmat

Trump ja liberaalien epätoivo

ma 09.07. 12:55

Suojeleeko laki vain vähemmistöjä "valtaväestöltä"?

ti 26.06. 18:25

Sananvapaus politisoituneessa oikeusjärjestelmässä: Tommy Robinson

pe 15.06. 14:00

Viktor Orban, diktaattorista sankariksi

ti 05.06. 13:02

Puolimatka: Transideologia aiheuttaa lapsille hämmennystä

la 02.06. 12:28

Israel toimii Irania vastaan - meidän kaikkien eduksi

ti 29.05. 11:42

Länsimainen media vastuussa Hamasin nostamisesta Gazan mellakoiden voittajaksi

la 19.05. 12:53

Abbasin näkemys historiasta ruokkii konfliktia

ti 08.05. 20:42

Onko syytä uskoa, että Iran olisi lopettanut valehtelun?

pe 04.05. 15:19

Fatalismia vai vapaa tahto - Euroopan suhtautuminen kansainvaellukseen

ke 02.05. 18:30

blogit

Vieraskynä

Trump ja liberaalien epätoivo

ma 09.07.2018 12:55

Juha Ahvio

Presidentti Trump nimittää jälleen tuomarin USA:n korkeimpaan oikeuteen

su 15.07.2018 12:03

Professorin Ajatuksia

Donald Trumpista Suomen puolustusvoimien hankintoihin ja Euroopan puolustus

ma 16.07.2018 08:14

Jukka Hankamäki

Jakavatko Trump ja Putin Suomen?

ke 11.07.2018 21:03

Petteri Hiienkoski

Klassisen liberalismin puolustajia ja vastustajia

pe 13.07.2018 15:52

Tapio Holopainen

London Calling

to 21.06.2018 18:59

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Somalityttö Aman: Ympärileikkaamattomalla naisella on lehmän pimppi

ke 11.07.2018 22:31

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Huippukokouksen tulos: nyt Suomi tarkkana!

ma 16.07.2018 23:58

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Suonpää: "Paunio, tuo kauhea äärioikeistolainen"

pe 13.07.2018 10:01

Heikki Porkka

Hajahuomioita Trumpin vierailusta

ma 16.07.2018 22:00

Olli Pusa

Kojamo - rahastus ja kusetus

ke 23.05.2018 16:40

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Perinteiset perhearvot uhka ?

ke 06.06.2018 14:01

Reijo Tossavainen

Hillotolppaloikkareiden kohtalonpäivä lähestyy

ma 16.07.2018 11:04

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Mielen osoittelua

ma 16.07.2018 23:56

Matti Viren

Wir schaffen das!

ma 25.06.2018 01:52