Blogi: Timo Vihavainen, su 29.10.2017 08:54

Varjo Suomen yllä

Varjo Suomen yllä

Stalinin salaiset kansiot. Toim. Timo Vihavainen, Ohto Manninen, Kimmo Rentola. Docendo 2017, 510 s.

 

Moni taitaa kuvitella, ettei Venäjän arkistoista saa yhtään mitään ja että sen takia tietomme neuvostokauden historiasta ovat heikot ja loputtomalle vääristelylle alttiit.

Tämä käsitys tietenkin johtuu siitä, että lehdistö alinomaa muistuttaa arkistojen ollen avoimet parikymmentä vuotta sitten ja sen jälkeen yhä enemmän sulkeutuneen.

Tottahan tämä onkin. 1990-luvun puolivälissä pääsi useimpiin arkistoihin ilman erityistä vaivaa. Mikäli lähteitä tarvitsi projekti, jonka tärkeydestä –esimerkiksi ”historian valkeiden aukkojen täyttäminen”- myös Venäjällä oltiin korkealla taholla kiinnostuneita, oli palvelu erinomaista ja kaikista kysymykseen tulevista arkistoista saatiin materiaalia hyvin höylisti.

Tällainen projekti oli suomalais-venäläinen Talvisodan poliittinen historia,(Suom. Yksin suurvaltaa vastassa) jossa itsekin olin mukana. Suomen puolelta projektin johtajana oli Olli Vehviläinen ja Venäjän puolelta Oleg Ržeševski. Tuossa vaiheessa tarkoitus oli jopa kirjoittaa kirjaan yhteisiä artikkeleita, mutta siitä ei lopulta tullut mitään ainakaan minun osaltani.

Joka tapauksessa palvelu oli moitteetonta. Asiaan lienee vaikuttanut presidentti Jeltsinin suojelus. Hänelle ainakin lähetin Suomen historiallisen seuran Venäjän jaoston nimissä kirjeen, jonka perille meno voitiin todeta arkistoissa, vaikka siihen ei tullut vastausta.

Yhtä kaikki, dokumentteja tuotiin varsin auliisti muun muassa NKP:n keskuskomitean vanhaan istuntosaliin, joka sijaitsee Iljinka-kadun varrella ns. Vanhan torin vieressä. Siellä oli vielä aivan hiljattain kokoontunut supervallan potentaattien kerma. Ehkäpä sen ajan peruna myös paikallinen työmaaravintola oli poikkeuksellisen korkeatasoinen jopa noina ankeina aikoina.

Palvelu oli hyvää ja altista myös ulkoministeriön arkistossa, joka muuten ei ollut eikä ole avoinna tutkijoille. Jopa puolustusministeriöstä pari everstiä toi hotelliin nähtäväksi jonkun salkullisen papereita ja asian tärkeyden korostamiseksi heillä oli pistoolitkin mukana.

Tavaraa tuli myös vanhan puoluearkiston Stalinin kokoelmasta ja NKVD:n raporttejakin muistelen siellä jo silloin olleen. Niitä joka tapauksessa saimme sitten myöhemmin, kun julkaisimme kaksi dokumenttikokoelmaa, jotka käsittivät talvi- ja jatkosodan mielipidetarkkailua.

Lisäksi saimme tutustua myös tämän mielipidetarkkailun dokumentteihin laajemmaltikin, kun niistä julkaistiin parikymmenosainen kokoelma, jonka viimein osa ilmestyi tänä vuonna. (Soveršenno sekretno. Lubjanka Stalnu o položenii v strane, 1922-1934)

Kuva olisi epätäydellinen, ellemme mainitsisi, että perestroikan arkkitehdin, Aleksandr Jakovlevin johdolla julkaistiin monta kymmentä temaattista nidettä dokumentteja sarjassa Rossija. XX vek. Dokumenty. Sen julkaisijana oli kansainvälinen säätiö ”Demokratia”.

Temaattisia, joskus moniosaisia dokumenttikokoelmia on tässä sarjassa julkaistu muun muassa aiheista ”NEP:in murtaminen”, ”Valta ja kulttuuriälymystö”, ”Sensuuri”, ”Vuoden 1957 puoluevastainen ryhmä”, ”Kollektivisoini” ja niin edelleen ja niin edelleen.

Tutkijoiden käytettävissä on nyt paljon enemmän materiaalia kuin he ovat ehtineet sulattaa. Sitä paitsi myös netissä on julkaistu valtavasti erinäisistä aikakauslehdistä (Istotšnik, Rodina) puhumattakaan.

Sitä paitsi englantilaiset ja sittemmin amerikkalaiset mikrofilmasivat paljon keskeistä poliittisen historian aineistoa ja myivät sitä eri maihin. Meilläkin on Kansallisarkistossa sekä Ždanovin että Molotovin kokoelmat. Erittäin paljontärkeää tietoa on molemmissa.

Tähän voidaan lisätä vielä kymmeniä dokumenttijulkaisuja, esimerkiksi Kominternistä, Venäjän oppositiopuolueista, Katynin murhista, kenraali Vlasovista ja niin edelleen. Myös valtava, yli sata osaa käsittelevä Stalinismin historian tutkimusten sarja on vaikuttava ja sotahistorian osalta vankkoja niteitä on ilmestynyt vuosittain. Kyllä Venäjällä tietoa asioista tarjolla on. Meillähän sitä ei juuri olekaan.

Silti on totta, että arkistoista ei enää saa asiakirjoja yhtä helposti kuin ennen. Putin on nyt itse korkein salaisuuksien vartija ja hänen urataustansa huomioiden tämä ei anna aihetta olettaa taipumusta suureen avoimuuteen.

Sentään uutta materiaalia on saatu. Suomen kannalta tärkeimmät uutuudet koskevat ns. Presidentin arkiston erikoismappeja (osobyje papki).

”Erikoismappi” oli aikanaan salaisuuden korkein aste ja ns. Presidentin arkisto näyttäisi koostuvan kauttaaltaan juuri sellaisista.

Presidentin arkisto syntyi, kun Jeltsin aikanaan poiki eri arkistoista sellaisen materiaalin, joka ei kuulunut julkistettavien piiriin.

Muuan tällainen ryhmä olivat Suomea käsittelevät Neuvostoliiton korkeimman hallintoelimen, politbyroon Suomea käsittelevät erikoismapit, jotka nyttemmin siis saatiin suomalaisten käyttöön valokuvattuina. On ilmeistä, että niistä ei ole poistettu yksittäisiä asiakirjoja. Muutama mappi kyllä sen sijaan aivan ilmeisesti puuttuu ja kahden liitteen voi myös havaita puuttuvan.

Valitettavasti näiden puuttuvien mappien sisällysluetteloa tai edes aihepiiriäkään ei ilmoiteta. Selvää joka tapauksessa on, että on olemassa jokin erityinen syy siihen, ettei niitä ole annettu. Ainakaan jokaisessa tapauksessa syynä ei ilmeisestikään ole se, että ne sisältäisivät materiaalia, jonka salassapitoaika on päättynyt. Mahdollisesti asia liittyy agenttien toimintaan, jota FSB yhäkin tunnetusti pyrkii salailemaan, mahdollisesti syy on jokin muu.

Mutta parikymmentä mappia sentään saatiin ja epävirallisten tietojen mukaan sen pitäisi oleman yli 90 prosenttia kaikesta vastavasta materiaalista, mitä siellä Stalinin ajalta on

Kun saadun materiaalin määrä on noin 1900 sivua (valokuvaa) ei kaiketi sitten puuttuisi kuin noin 100-200 liuskaa. Toki laatu saattaa näissä asioissa olla olennaisesti tärkeämpi kuin määrä.

Merkittävää joka tapauksessa on, että meillä nyt on täysiä sarjoja niistä Neuvostoliiton korkeimman päättävän elimen materiaaleista, jotka koskevat Suomea.

Ei tässä kaikkea ole ja Neuvostoliiton päättäjillä oli aikoinaan käytössään vielä paljon muuta, joka ei näihin politbyroon mappeihin ole mahtunut. Mutta se kuva, joka valtion ja puolueen terävällä päällä Suomesta aikanaan oli, on kyllä nyt tutkijoidenkin katseltavissa tämän materiaalin ansiosta. Se talletetaan kokonaisuudessaan Kansallisarkistoon lähiaikoina, veikkaan ensi vuoden kevättä.

Mutta miksi olemme tämän materiaalin saaneet? Miksi se on meille annettu?

No, ensiksikin sitä pyydettiin. Huhuja ja mukamas tietoa siitä, että materiaali olisi saatavissa puoluearkistosta, jonne se oli siirretty, oli liikkeellä jo yli kymmenen vuotta. Sieltä kuitenkin tuli pakit.

Joka tapauksessa se piti paikkansa, että tätä materiaalia oltiin siirtämässä julkisiin arkistoihin. Ilmeisesti samalla tehtiin Venäjälle tyypillistä tarkistusta vielä siitä, mitä aineistoa ei vielä salaisuusajan umpeuduttuakaan annettaisi kenellekään.

Mutta pari vuotta sitten, kun vanha ystävämme, Venäjän tiedeakatemian Venäjänhistorian laitoksen varajohtaja Sergei Žuravljov, joka oli mukana myös parinkymmenen vuoden takaisessa O.W. Kuusista käsittelevässä kirjassa, arveli, että se nyt olisi saatavissa, pyydettiin häntä hankkimaan sinne lupa.

Lupaa ei kuitenkaan myönnetty eikä myönnetä niille, jotka eivät ole Venäjän kansalaisia tai joilla on kaksoiskansalaisuus. Sergei joka tapauksessa pääsi arkistoon ja hommasi valokuvakopiot Suomi-mapeista, joita ei siis kuitenkaan saanut aivan viimeistä myöten. Kuvaus- ym. työ maksoi pari tonnia.

1900 liuskaa usein huonolaatuisia kopioita on liikaa käännettäväksi ja julkaistavaksi ja niinpä vanha työryhmämme, joka oli julkaissut myös talvisodan ja jatkosodan NKDV-raportteja käsittelevät kirjat, valikoi joukosta noin parisataa dokumenttia ja laati niihin kommentit.

Kun saimme vielä Wihurin ja Emil Aaltosen rahastoilta apua käännöskuluihin ja Mirko Harjula teki käännöstyön, oli kasassa julkaisu, jollaisia Suomessakin kustantajat suostuvat julkaisemaan. Yleensähän ne tuottavat huonosti ja kustantajat pelkäävät kuluja.

Käännösvalikoima on nyt kirjakaupoissa ja vaikka se ei sisällä merkittävästi aivan hämmästyttäviä ja käänteentekeviä dokumentteja, voi sitä pitää arvokkaana lisänä alan kirjallisuuteen ja myös harrastajien kirjastoihin.

Olennaisempaa on tietenkin itse aineisto kokonaisuudessaan, parikymmentä mappia, jotka siis tulevat Kansallisarkistoon ja joiden aineisto on kiinnostavaa mitä moninaisimpien kysymysten tutkijoille.

Timo Vihavainen su 29.10. 08:54

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Kulttuurin kukkatarhat

ma 17.09. 23:22

Turmion tieltä terveyteen!

pe 14.09. 23:19

Viimeistä vitsiä myöten

to 13.09. 23:00

Sanat ja vapaus

ke 12.09. 22:16

Kansan petos

ti 11.09. 22:05

Pietarin nostalgiaa

ma 10.09. 22:53

Tappajakansaa

pe 07.09. 20:46

Oppia ikä kaikki

ma 03.09. 11:21

Viiteryhmän merkitys

su 02.09. 12:11

Suuren totuuden aika

la 01.09. 10:23

blogit

Vieraskynä

Suojeleeko oikeus ns. kansanryhmää sananvapauden kustannuksella?

su 16.09.2018 21:32

Juha Ahvio

Kansalliskonservatiiviset Ruotsidemokraatit nousevat Ruotsissa

la 01.09.2018 10:25

Professorin Ajatuksia

Toivotan sinulle jaksamista, Jani Toivola!

ti 18.09.2018 23:12

Jukka Hankamäki

"Vihervasemmistoa ei ole" - Kunpa se olisi totta

ma 17.09.2018 23:24

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Mykkänen haluaa puoli miljoonaa pakolaista vuosittain Eurooppaan

pe 07.09.2018 21:15

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Saksan hallituskriisi ja hyvisten jenkka

ti 18.09.2018 23:14

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Totuusmedia suojelee Paavi Fransiskusta

su 09.09.2018 09:06

Heikki Porkka

"Pieni tyttäreni murhattiin järjettömän maahanmuuttopolitiikan seurauksena"

ma 17.09.2018 10:29

Olli Pusa

Vihreät tieteenvastainen puolue?

ti 11.09.2018 18:22

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Loikkareiden tarina lähestyy kuilun reunaa

la 15.09.2018 08:15

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Kulttuurin kukkatarhat

ma 17.09.2018 23:22

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40