Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi yhteensovittaa nykyisen maahanmuuttopolitiikan kanssa, jokaisella maalla on oltava oikeus päättää, kuka saa astua sen kamaralle eikä valtioiden oikeus omiin rajoihinsa ole ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa, Kanniainen kirjoittaa Kanavassa.

Kanniaisen käsitys on, että maahanmuutto on historiallisesti ollut siunaus vastaanottavalle maalle. Kun eurooppalaiset muuttivat Yhdysvaltoihin sata vuotta sitten, elanto hankittiin työnteolla. Nykyistä sosiaaliturvaa ei ollut.

"Kyseessä oli win–win-tilanne: muuttaneiden elintaso kohentui ja kansantalous sai kasvusysäyksen", Kanniainen kirjoittaa.

Sama koski Kanniaisen mukaan suomalaisten maahanmuuttoa Ruotsiin 1960-luvulla: Ruotsi hyötyi työhaluisten ja -kykyisten suomalaisten työvoimasta, joka myös osallistui sosiaaliturvan rahoitukseen.

"Massamuutto kohdistuu kuitenkin nyt niihin Euroopan maihin, jotka ovat luoneet kansalaisilleen vahvimman sosiaaliturvan", Kanniainen toteaa.

Kanniaisen laskujen mukaan ne, jotka maksavat tulo-, hyödyke- ym. veroja enemmän kuin 44 prosenttia tuloistaan, ovat yhteiskunnan nettomaksajia, kun taas vähemmän maksavat ovat nettohyötyjiä. Tämä koskee niin maassa asuvia kuin maahan muuttaviakin.

Euroopan Unionin kulmakiviä on ollut vapaa liikkuvuus EU:n sisällä. Se on Kanniaisen mielestä osoittautunut ongelmalliseksi, kun maiden välillä on eroja sosiaaliturvassa.

"Jokaisella kansalla on oltava oikeus päättää siitä, kuka on oikeutettu astumaan valtakunnan rajan ylitse sen kamaralle", Kanniainen kiteyttää.

Kanniaisen mukaan kansoilla on omistusoikeus omiin rajoihin samassa mielessä kuin jokaisella kansalaisella on oikeus omaan kotiinsa, kotirauhaan, omaisuuteensa ja turvallisuuteensa.

Lue koko analyysi Suomen Uutisista.

Professori Kanniaisen artikkeli euroerosta.