Slovenialainen filosofi Slavoj Žižek on ottanut kantaa nykyaikaiseen kansainvaellukseen vastakäännetyssä kirjassaan. Se on mielenkiintoista, sillä filosofien pitäisi olla ennen kaikkea loogisen ajattelun mestareita. Kuunnellaan siis mitä miehellä on sanomista - tosin sillä varauksella, ettei tämä kirjoitus perustu edellä mainittuun kirjaan, vaan Yleisradion uutiseen.

Ylen mukaan Žižek haukkuu tekopyhiksi ne, jotka vaativat avoimia rajoja. Maailmanparantajat ovat hänen mukaansa älyllisesti epärehellisinä, koska he tietävät rajojen avaamisen johtavan Euroopassa kapinaan.

Filosofi toteaa myös, ettei oman elämäntapamme puolustaminen ole rasistista. Eikä kaikenlainen islamin kritisoiminen ole kiellettyä. Ei ainakaan siksi, että se johtuisi länsimaisesta islamofobiasta.

Žižek toteaa Ylen mukaan lisäksi pakolaisten oman vastuun. Haave paremmasta elämästä muualla ei synny ilman pakolaisten oman todellisuuden muuttumista.

Näkemystensä ohella Filosofi tarjoaa ratkaisuehdotuksen nykyisen kansainvaelluksen tarjoamaan haasteeseen. Hänen mukaansa kriisialueiden läheisyyteen olisi perustettava vastaanottokeskuksia, joissa ihmiset rekisteröitäisiin ja dokumentoitaisiin. Tehtävän hän antaisi armeijan kaltaiselle instituutiolle, koska sellainen on ainoa, joka kykenee toteuttamaan niin suuren tehtävän.

Žižek haluaisi lisäksi muotoilla selvästi ja täsmällisesti pakolaisten hyväksymisen ja sijoittamisen kriteerit ja määrän. Sekä heidän lopullisen sijoituspaikkansa.

Pidemmällä aikavälillä Žižek korjaisi asiat paikan päällä kriisimaissa. Tärkein tehtävä olisi saada aikaan sellainen taloudellinen muutos, joka poistaisi pakolaisvirtoja aiheuttavat olosuhteet.

Hiukan jäin ihmettelemään filosofin näkemystä, jonka mukaan "pääsyy pakolaisuuteen on globaali kapitalismi ja sen geopoliittinen peli". Eikö hän tosiaankaan näe kriisimaiden väestöräjähdyksen ja niiden etnis-uskonnollisten erityispiirteiden keskeistä roolia pakolaisongelman taustalla?

Siitähän saatiin tuoretta tietoa myös tänä aamuna, kun irakilaisten shiiojen kerrottiin ilman sotilaallista tarkoitusta tuhonneen sunnien taloja Mosulin liepeillä. Eikä teko varmaankaan jää ilman jonkinlaista shiioihin kohdistuvaa vastatoimea - mikä edelleen ehkäisee kaksoisvirtain maan perillisten elämän asettumista sivistyneisiin uomiin.

Panin tyytyväisen merkille myös Žižek näkemyksen meilläkin tietyissä piireissä yleisestä muslimeihin kohdistuvasta ylisuvaitsevuudesta. Sen filosofi epäilee johtavan kierteeseen: mitä suvaitsevaisemmin pakolaisten elämäntapoihin suhtaudutaan, sitä enemmän syntyy tunne siitä, ettei toimita sittenkään riittävän suvaitsevaisesti.

Žižek ei suosittele maahanmuuttajien aiheuttaman haasteen lääkkeeksi universaalin ihmisyyden ulottuvuutta, myötätuntoa ja ymmärrystä. Ei myöskään "me olemme kaikki yhtä" tunnelman tavoittelemista. Sen sijaan hänestä on hyvä pitää pientä etäisyyttä uusiin tulokkaisiin kunhan vain noudattaa lakeja.

Slovenialaisfilosofin ajatukset olivat virkistävää luettavaa vastapainoksi vaikkapa Suomen PEN:in palkitseman Sunniva Draken kritiikittömään puuhasteluun verrattuna. Jokin aika sitten samansuuntaisia ja pohjimmaltaan terveitä ajatuksia esitteli myös italialainen tutkija, joka kehotti Pohjois-Eurooppaa sulkemaan rajansa.

En tahdo tässä ottaa kantaa siihen, miksi nämä ajatukset ovat päässeet viime aikoina menneisyyttä enemmän esille maamme valtamediassa. Sen sijaan totean, että monipuolisen keskustelun näkyvyys on erinomainen asia kaikkien suomalaisten kannalta, sillä vain sellaisen varaan voivat ihmiset - ja etenkin näkemyksiään vasta rakentavat nuoret - rakentaa oman maailmankatsomuksensa.