Juuri tällä hetkellä näyttäisi siltä, että profeetta Muhammedin opetukset innoittavat ihmisiä eri puolilla maailmaa. Tarkoitan tällä sitä, kuinka noiden opetusten kirjaimellisessa tulkinnassa pitäytyvät tahot saavat valtaa liberaalimpien näkemysten kustannuksella.

Tuoreita esimerkkejä asiain kehityksestä löytyy Afganistanista ja Palestiinasta. Niistä ensimmäisessä Taleban-liike on palannut jälleen islamia liberaalimmin tulkitsevan hallituksen haastajaksi. Liikkeen toiminta on ulottuu nykyisin myös maan pääkaupunkiin Kabuliin, missä se pyrkii heikentämään hallituksen asemaa erilaisin terrori-iskuin.

Lisäksi Afganistaniin on kulkeutunut ISIS, joka pyrkii nostattamaan sunnalaisittain islamia tulkitsevia ihmisiä samoja oppeja shiialaisittain uskovia vastaan. Myös se on pystynyt organisoimaan terroritoimia Kabulissa.

Afganistanissa on kyse - ei enempää eikä vähempää kuin - siitä, pitävätkö valtaa muihin maihin toimivia suhteita haluavat muslimit, vai ryhtyykö maa islamilaiseksi teokratiaksi. Tosin ISIS:in mukaantulo saattaa johtaa kolmen rintaman sotaan - josta ei seuraa mitään hyvää, ainakaan mikäli Syyrian tilanteesta voi ennustaa tulevaa.

* * *

Toinen esimerkki Muhammedin kirjaimellisen tulkinnan voittokulusta löytyy Gazan kaistaleelta. Siellä islamistinen Hamas on valinnut johtajakseen omankin asteikkonsa mukaan islaminuskovaisen äärihihhulin.

Ajoitus on mielenkiintoinen Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin todettua eilen, että hänelle sopii mikä tahansa ratkaisu Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin ratkaisemiseksi - kunhan molemmat osapuolet vain hyväksyvät sen. Tämä näkemys poikkeaa selkeästi YK:n näkemyksestä, jonka mukaan vain kahden valtion ratkaisu on mahdollinen.

En nyt tässä puutu YK:n näkemykseen toteamalla, että loogisesti ajatellen erilaisia ratkaisuja on joukoittain alkaen jommankumman kansan etnisestä puhdistuksesta aina yhteen sekulaariin ja demokraattiseen valtioon, jossa kansalaisoikeudet olisivat niin juutalaisilla kuin muslimeillakin. Sen sijaan totean, että Hamasin ratkaisu näyttäisi tähtäävän noista vaihtoehdoista ensimmäiseen - ja samalla lisäävän riskiä siitä, että myös vastapuolella samankaltaista ratkaisua hakevien poliittisten voimien kannatus lisääntyy.

Tässä tilanteessa saattaisi moni sanoa, että kärsijöinä "Pyhän maan" tilanteen kärjistymisestä ovat jälleen tavalliset ihmiset ja erityisesti palestiinalaiset. En kuitenkaan sano, sillä ei kai Hamasin asema gazalaisten keskuudessa ole syntynyt ilman tavallisten palestiinalaisten enemmistön tukea? Eli sitä saa mitä tilaa.

* * *

Edelle kirjoitetun perusteella Profeetta Muhammedin varjo on siis pitkä, synkkä ja edelleen äärimmäisen vaikuttava. Sen edessä myös meidän Eurooppalaisten on tehtävä ratkaisuja siitä, millä voimakkuudella haluamme tuon varjon lankeavan oman maanosamme ylle. Keskeinen osa sen hallitsemisessa on maanosamme ja oman valtiomme maahanmuuttopolitiikka. Ja erityisesti sen humanitaarinen. maailman hädänalaisten auttamiseen tähtäävä, osa.

Turvapaikka- ja pakolaispolitiikan yhteydessä tulee kaiken poliittisesti korrektin voivottelun lisäksi kysyä sitä, ovatko maailman kriisipesäkkeistä tulevat ihmiset aivan syyttömiä kotimaidensa sekasortoon? Erityisesti olisi mietittävä, että olisiko avain islamilaisen maailman ongelmien parantamiseen kansainvaelluksen sijasta siinä, etteivät maailman eri kriisipesäkkeissä asuvat tolkun ihmiset lähtisi karkuun profeetan pitkää varjoa, vaan ryhtyisivät kotimaissaan toimiin sen valaisemiseksi?

En nimittäin voi välttyä ajatukselta, että profeetan varjon valaiseminen olisi hyväksi koko maailmalle.