Blogi: Timo Vihavainen, ke 11.10.2017 13:14

Vuoden hurjin

Vuoden hurjin

 

Arto Luukkanen, Todellinen Sorsa. Nordbooks 2017, 270 s.

 

Arto Luukkanen on ainakin minun mielestäni maamme tämän hetken kiinnostavin kaunokirjailija. Tämä arvio toki perustuu hyvin kapeaan otantaan eikä tarkoita, että Luukkasen kirjat olisivat vailla vikoja ja ongelmia. Harvoinpa täällä valmiita ollaan, sanoi Jukolan Timokin.

Luukkasen aiempaa kirjaa vertasin taannoin Gogolin teoksiin ja tiettyä sukulaisuutta taitaa tälläkin opuksella niihin olla. Yhtäläisyys alkaa jo hahmojen hullunkurisista nimistä. Tässä on vankimielisairaalan ylilääkäri Porkka Guba, tuossa demarit Elmeri Gepardi, Lortsi Ylönen ja Nestori Metusalemi. Kepulaisiin taitavat kuulua Persualdo ”Roikale” Japponen ja ikinuori Emeraldu ”Partasuti” von Kvisling.

Ylevää –itse asiassa pöyristyttävän katalaa- poliittista evankeliumiaan saarnaa kirjassa toimittaja Rasmus Svinälskare ja kaikkein korkeinta tahoa edustaa komissaarien komissaari Krank Wunderbar, joka muuten ei ollut mikään herrasmies, vaan pesunkestävä luxemburgilainen moukka.

Hahmojen ulkonäkökin on tyrmäävä: Muuan hahmo muistutti suurta peikkoa, joka oli saanut muotivaatteet…(siinä) seisoa pännätti mahtavana jättimäisen muhkea nainen, jonka lyhyt tukka törrötti ylöspäin… Naisella oli iso laatikkomainen jenkkitukka. Sen alapuolella isot ja sangen tyylittömät huulet jöröttivät paksuina…päällään jonkinjlainen fantasia-jakkupuku, jonka kunniolitettavan mahakummun päällä maata lötkötti värikäs epäsopiva solmio. Tämä kaikki auktoriteetin varmistamiseksi.

Sitäkin huikeampia ovat luonnekuvaukset. Muuan herra oli kotoisin Pöljän kylästä ja niin lahjaton, että hänet lähetettiin suoraa päätä politiikkaan… oli aikansa ilmiö ja niin nöyrä, ettei häntä lopulta voinut edes ajatella tarjoilijakouluun. Ajat kutenkin muuttuivat ja kyvykkyyden sijasta tarvittiin nöyräpäistä ja hötelöä miestä tekemään miesten puolesta –lasten töitä.

Paitsi karikatyyrien luojana, Luukkanen on suorastaan nerokas myös tunnelmien ja tilanteiden kuvaajana.  Kliimaksinsa teksti saavuttaa erilaisten seurakuntien kokouksia kuvatessaan. Vanhat kekkoslaiset kokoontuvat UKK:n kuvan edessä ja toimitusta johtaa egyptiläisen papin pukuun pukeutunut mies, jonka etumukseen on tatuoitu Kekkosen kuva. Hypnoottisesti nouseva ja laskeva ääni muistuttaa herätysteltan todistusääniä.

Monenlaista kokousta Luukkasen luomat oliot pitävätkin. On kustantamon kevätjuhlaa, runstadiolaisten herättämöjuhlia, demarien kokousta, Demlavipon  (Demokraattisten lakimiesten, virkanaisten ja poliisien) rentoutumiskursseja ja niin edelleen.

Koko kirjaa kansoittavat groteskit hahmot, joiden eloa ja oloa kuvataan niin vuolaasti, että ne todella näyttävät päässeen irti jostakin vankilasta. Muistaakseni Nietzsche jossakin J.A. Hollon suomennoksessa puhui kielevyyden eri lajeista. Olisikohan tässä nyt, edelliseen viitaten vihan kielevyyttä?

Koko Suomi näyttää olevan yksi Augiaan talli, jossa kaikki on roistojen käsissä ja jossa EU:ta mielistelevät lurjukset harrastavat lasten paritusta ja ihmissalakuljetusta Ukrainasta Kauhavalle ja sieltä synnin Baabeliin eli Brysseliin.

Muuan suuri taustavoima on Maalaisvoi-osakeyhtiö, jota pyörittävät runstadiolaiset, joiden vanhimmat myös jakavat toiminnan valtavat tulot.

Näiden voimien kanssa ei leikitä ja ainoastaan uudemman ajan Peppi Pitkätossu kykenee tekemään selvää tuosta joukkiosta. Oikeastaan hän pystyisi kyllä pelastamaan koiko Suomen, mutta intressinä sattuu nyt olemaan vain poikaystävän, reilun savolaisen poliisimies Mähösen pelastaminen.

Toki loppumetreillä selviää, että myös runstadiolaisista ja heidän kataluuksistaan tehdään selvää reiluilla salaisen agentin metodeilla. Peppi niputtaa koko rosvojoukon kätyrilauman jesarilla ja nippusiteillä ja puristaa heistä esille totuuden, jota Suomen maassa on yritetty kaikin keinoin ja kaikkien valtaapitävien tuella kansalta salata.

Kalevi Sorsan haamu on kehyskertomuksen tai yhden sellaisen alkupäässä tärkeä hahmo ja näyttää syntyneen Finlandia-palkintoa vaille jätetyn kirjailijan tuskaisesta mielikuvituksesta. Siinä kävi vähän kuin Waltarille aikoinaan.

Hieman yllättävästi kyllä, Sorsa on reilu toveri ja juuri hänenlaisensa henkiin heräämistä tarvitsisi se nuljakkeiden lauma, joka nykyisin muodostaa puolueen.

Usko Sotamiehen vanhastaan tunnetulla, mutta ilmeisesti ei enää juuri muistetulla, nimellä reinkarnaatio saapuukin ja villitsee joukot. Jossakin päin innostutaan jopa yrittämään lentämistä navetan katolta käsin, muitta tuloksena on vain kahdeksantoista reisiluun katkeamista.

Luukkasen taito kuoliaaksinaurattajana on ihailtava. Luulen, että samanlaisia vaikutuksia saattoi olla sillä, kun  aikoinaan ensi kertaa keksittiin piirtää ihmisistä eläinhahmoisia karikatyyrejä. Nehän ovat selvästi jotakin muuta kuin esikuvansa, mutta tiettyä yhtäläisyyttähän niissä on. Eivät ne muuten naurattaisi.

Mutta asioilla on puolensa ja puolensa. Kirjoittaja on myös aktiivipoliitikko ja siitäkin saattaa johtua, että jokin puolue kirjassa jää tykkänään vaille sitä groteskia kuvausta, joka tulee muiden osaksi. Ei taida se puolue ainoana liittyä edes mihinkään rikolliseen salaliittoon?

Mutta ei tämä nyt kirjaa pilaa. Ei ole kohtuullista pitää sitä vain poliittisena pamflettina, mitä se ei edes ole. Vai voisiko joku kuvitella, että kirjassa kuvataan ihan tosissaan suomalaisen politiikan salaisia rakenteita ja taustavoimia?

Mutta miksi siinä yleensä tarvitaan kaiken maailman rikostarinoita ja Peppi Pitkätossuja? Eikö olisi mahdollista noilla kertojan lahjoilla kirjoittaa saman tein sellainen kirja, joita Gogol kerran teki?

Pitääkö hahmoilla edes olla liian ilmeisiä ja hurjasti väänneltyjä esikuvia? Eikö hienovarainen ja selvästi realistinen kerronta olisi jopa tehokkaampaa?

Klassinen kysymys mille nauratte? on tämänkin kirjan kohdalla hyvin kiinnostava. Valmis vastaus itsellenne nauratte, ei kuitenkaan oikein taida saada nyt katetta.

Totta on, että ainakin minua tämä kirja naurattaa aivan hillittömästi, mutta kyllä sen pitäisi olla hieman erilainen, jotta suostuisin uskomaan, että nauran itselleni.

Kyllä tässä loistavan kirjan aineksia on, mutta jotakin puuttuu ja jotakin taitaa olla liikaakin. Ehkä nyt ensi kerralla sitten? Lykkyä tykö vaan, hauskaapa oli lukea.

Timo Vihavainen ke 11.10. 13:14

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44