Asunnottomien yötä vietetään jälleen 17. lokakuuta YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä ympäri Suomea.

Asunnottomien yö -kansalaisliike tukee jokaisen perusoikeutta vakinaiseen asuntoon, omaan kotiin. Asunnottomien yön kansalaisliikkeen järjestämiä tapahtumia on järjestetty vuosittain vähintään 20 paikkakunnalla, mikä tekee siitä yhden suurimmista sosiaali- ja terveysalan vuosittaisista mielenilmauksista.

Asunnottomuus keskittyy pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin. Yli kaksi kolmasosaa asunnottomista on pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo ja Vantaa) ja yli puolet Helsingissä.

"Kodittomien vuosi" -blogissaan stand up-koomikko ja KRIS-Etelä-Suomi ry:n toiminnanjohtajana toiminut Miika Pettersson toivoo, ettei Asunnottomien yöstä muodostuisi "filantrooppilarppaajien vuosikokousta". Että asunnottomuuden sijaan puhuttaisiin kodittomuudesta ja Asunnottomien yön sijaan Kodittomien vuodesta.

"Asunnottomuus on terminä paska ja itse tapahtuma alkaa muistuttaa sosiaalisesti valveutuneen keskiluokan syysparaatia", Pettersson lataa.

Asunnottomien yö ei hänen mukaansa palvele kodittomien asiaa, vaan se tyynnyttää menestyjien sosiaalista omatuntoa ja ajaa poliitikkojen sekä muiden pyrkyreiden agendaa. Hän toteaa, että "hyväntekeväisyyteen hurahtaneet vaikuttajat" haluavat "ylemmyydentuntoisessa säälissään" antaa "vuosittaisen almunsa" ja uskoa olevansa hyvällä asialla, vaikka keskusteluissa ja puheenvuoroissa viiltävät samat latteudet kuin aiempinakin vuosina:

Mukaan lähdetään "selvästi osallistumaan ja pätemään, ei muuttamaan asioita" - "kiillotetaan omaa kilpeä muiden hädällä".

Petterssonin mukaan kodittoman "joka hetki on selviytymistä". Asunnottoman päivät ja yöt ovat täynnä kodittomuutta, ympäri vuorokauden, läpi vuoden. Aikaa tai voimavaroja ei ole korjata tilannetta.

Oikea Media kirjoitti elokuussa näkövammaisesta vantaalaisesta, 72-vuotiaasta asunnottomasta Tapio Ruususesta, joka joutui taistelemaan asunnosta ja hänen näkövammaisuutensa jätettiin täysin huomioimatta. Hän sai "hurjassa kunnossa" olevan asumiskelvottoman ja siivoamattoman asunnon, jossa oli tuhansia raatokärpäsiä.

Ruusunen kertoi etsineensä asuntoa "kaikista mahdollisista paikoista" ja ihmetteli, miten sen saaminen voi olla niin vaikeaa.

Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikon mukaan Suomi kykeni kyllä majoittamaan vuonna 2015 tulleen suuren turvapaikanhakijajoukon, 32 000 vierasta yhdessä hetkessä, mutta "suomalaisen asunnottomuuden poistamisessa emme ole onnistuneet koskaan".

Niikko ehdotti, että sata vuotta täyttävä Suomi voisi eduskunnan johdolla "ensitöikseen päättää poistaa asunnottomuuden kokonaan".

Y-säätiön toiminnanjohtaja Juha Kaakinen toteaa ”Miksi 7 450 ihmistä on ilman asuntoa hyvinvointivaltiossa? Olemmeko enää ylipäätään hyvinvointivaltio?” -artikkelissa asunnottomuuden poistamisen olevan täysin realistinen tavoite.

Niikko on vakuuttunut Suomen valmiudesta ja kokemuksesta pistää piste suomalaistenkin asunnottomuudelle. Kysymys on kuitenkin poliittisesta tahdosta.

Suomessa oli vuoden 2016 lopussa noin 6 650 yksinelävää asunnotonta, joista pitkäaikaisia 2 050. Asunnottomia perheitä oli 325. Yhteensä asunnottomia oli 7 450.

Asunnottomia on Suomessa käytännössä enemmän kuin tilastot kertovat. Asunnottomien määrä vaihtelee vuoden aikana ja osa asunnottomuudesta on piiloasunnottomuutta, joka ei näy tilastoissa.

Valtaosa asunnottomista on miehiä. Viime vuosina naisten osuus on kuitenkin lisääntynyt ja se on nyt jo yli 20 prosenttia. Nuorten aikuisten asunnottomuus on kasvava ongelma, alle 25-vuotiaita asunnottomia on jo noin 24 prosenttia.