Blogi: Juha Ahvio, su 08.10.2017 18:14

Itsenäisen Suomen syntyvaiheet -ohjelmasarja Radio Patmoksen taajuuksilla

Syksyllä 2017 Suomen kansallisvaltiollinen itsenäisyys täyttää 100 vuotta. Juuri nyt on syytä palauttaa mieleen ne monitahoiset vaiheet, joiden myötä suomalaisen isänmaamme itsenäisyys kansallisvaltiona toteutui. Meidän on tunnettava suomalaiset kansallisvaltiolliset juuremme. Vain se, joka tuntee juurensa ja menneisyytensä ja tietää, mitä todella tapahtui, kykenee ymmärtämään tätä päivää ja arvioimaan realistisesti sitä, mihin Suomi on menossa ja etenkin sitä, mihin Suomen pitäisi olla menossa.

Tällaista suomalaisen menneisyyden tuntemista ja todellista nykyisyyden sekä Suomen itsenäisyyden arvon ja merkityksen ymmärtämistä haluamme edistää myös Radio Patmoksessa. Siksi aloitamme tätä perusteemaa käsittelevän ohjelmasarjan, jota toimitan yhdessä radiokollegani Helvi Jääskeläisen kanssa.  

Itsenäisen Suomen syntyvaiheet on uusi ohjelmasarja Radio Patmoksen taajuuksilla. Sarja käsittelee Suomen valtiolliseen itsenäistymiseen johtaneita keskeisiä tapahtumia ja vaikuttimia. Myös hengellinen kirkollis-kristillinen näkökulma noihin Suomen itsenäistymisen kannalta ratkaiseviin vuosiin ja tapahtumiin on esillä.

Tarkastelun kohteena on Suomen historian ajanjakso 1800-luvun lopulla alkaneesta ensimmäisestä sortokaudesta Suomen niin kutsuttuun ensimmäiseen tasavaltaan ja sen aikaisiin valtiollisen itsenäisyyden säilymisen kannalta merkittävimpiin vaiheisiin.

Erityisesti tarkastellaan vuonna 1917 tapahtuneeseen Suomen itsenäistymiseen välittömimmin johtaneita ja itsenäisyyden varmistaneeseen vuoden 1918 vapaussotaan sekä sen jälkeiseen lyhyeen kuningaskunta-hankkeeseen liittyviä vaiheita.

Itsenäisen Suomen syntyvaiheet -ohjelmasarja alkaa maanantaina 9.10.2017. Ohjelman jaksojen ensi-illat ovat maanantaisin klo. 20.00. ja jaksojen uusinnat tulevat sunnuntaisin klo. 20.00.

Lähestymme ohjelmasarjan perusteeman lukuisia eri ulottuvuuksia Suomen tasavallan kolmantena presidenttinä vuosina 1931–1937 toimineen Pehr Evind ”Ukko-Pekka” Svinhufvudin (1861–1944) henkilö- ja valtiomieshistorian kautta. Miksi juuri Svinhufvudin kautta?

Siksi, koska Suomen kansallisvaltiollinen itsenäistyminen ja itsenäisyyden varmistaminen vuoden 1918 myrskyisissä vaiheissa henkilöityi pitkälti juuri Svinhufvudiin ja hänen taitavan päättäväiseen ja isänmaalliseen valtiolliseen vaikuttamiseensa.

Akateemiset tutkintonsa historiassa ja juridiikassa suorittanut Svinhufvud oli tuomari, joka nousi vuonna 1899 alkaneen ja Suomen autonomista perustuslaillista asemaa ja olemassaoloa uhanneen ensimmäisen sortokauden venäläistämistoimenpiteiden aikana suomalaisen perustuslaillisen passiivisen vastarinnan kärkihahmoksi, joka vaikutti myös vastarintajärjestö Kagaalin toiminnassa. Svinhufvud edusti tuolloin nuorsuomalaista puoluetta lukeutuen sen konservatiiviseen oikeistonuorsuomalaiseen siipeen.

Hän vaikutti merkittävästi vuonna 1907 toimintansa aloittaneen uuden eduskunnan useiden vaalikausien puhemiehenä. Vuonna 1908 alkaneen toisen sortokauden aikana Svinhufvud jatkoi tinkimätöntä perustuslaillisuudesta kiinni pitämistä ja passiivista vastarintaa Suomeen kohdistuneita entistäkin kovempia laittomia venäläistämistoimia vastaan. Rangaistukseksi tällaisesta vastarinnasta venäläiset karkottivat Svinhufvudin – kuten monia muitakin laittomista venäläistämistoimista kieltäytyneitä virkamiehiä – Siperiaan vuonna 1914.

Suomeen Svinhufvud pääsi palaamaan maaliskuussa 1917 Venäjän olojen ajauduttua sekasortoon bolsevikkivallankumouksen seurauksena. Suomeen palattuaan Svinhufvud toimi prokuraattorina eli oikeuskanslerina ja etenkin niin kutsutun itsenäisyyssenaatin puheenjohtajana. Tämän senaatin puheenjohtajana hän antoi eduskunnalle Suomen itsenäisyysjulistuksen 4.12.1917, jonka eduskunta hyväksyi 6.12.1917.

Miehittäjän eli Venäjän sotavoimien Suomesta pois ajamiseksi ja valtiollisen itsenäisyytemme käytännön toteuttamiseksi alkaneen Suomen vapaussodan liikkeelle lähdön kanssa samanaikaisesti tammikuussa 1918 alkaneen punakapinan alkuvaiheet senaattori Svinhufvud koki ”maan alle” vetäytyneenä punakaartin miehittämässä Helsingissä. Svinhufvudin onnistui kuitenkin paeta punaisesta Helsingistä laivalla Tallinnaan ja sitä kautta Saksaan. Saksassa Svinhufvud muiden suomalaisten avainvaikuttajien kanssa varmisti keisarillisen Saksan sotilaallisen ja taloudellisen tuen senaatin johtamalle itsenäiselle Suomelle. Saksasta Svinhufvud palasi Ruotsin kautta Pohjanmaalle, valkoiseen Vaasaan, joka käytännössä toimi tuolloin Suomen pääkaupunkina.

Voitokkaan vapaussodan ja venäläisbolsevikkien innoittaman punakapinan kukistumisen jälkeen Svinhufvud toimi itsenäisen Suomen valtionhoitajana ja tuki monarkistista valtiomuotoratkaisua sekä Suomen turvallisuuspolitiikan rakentamista yhteistyössä keisarillisen Saksan kanssa. Kun Saksa kuitenkin kärsi tappion ja ensimmäinen maailmansota päättyi marraskuussa 1918, mureni Suomen monarkistisen hallitusmuodon perusta. Svinhufvud erosi valtionhoitajan tehtävästä joulukuussa 1918. Vuonna 1919 alkoi Suomen ensimmäisen tasavallan aika.

Svinhufvudin valtiomiesura ei kuitenkaan ollut lainkaan ohi, vaan hänet, vuonna 1918 perustettua Kansallista Kokoomuspuoluetta edustaen, kutsuttiin Suomen pääministeriksi vuonna 1930 ja valittiin tasavallan presidentiksi vuonna 1931. Suomen tasavallan presidenttinä Svinhufvud toimi vuoteen 1937, jonka jälkeen hän vetäytyi päivänpolitiikasta. Svinhufvud vaikutti kuitenkin taustalla, etenkin suojeluskuntatoiminnassa.     

Svinhufvud vaikutti virkamiehenä, valtiomiehenä, presidenttinä ja suomalaisen konservatismin merkkihenkilönä kaikissa niissä ratkaisevissa vaiheissa, jotka johtivat Suomen itsenäistymiseen, Suomen itsenäisyyden säilymiseen ja vahvistumiseen. Siksi Svinhufvudin, lain ja oikeuden tinkimättömän kansallismielisen patrioottisen puolustajan, henkilöön ja ajatuksiin sekä valtiolliseen vaikuttamiseen kannattaa paneutua.

Presidentti Svinhufvud ja hänen kansallismielisen perustuslaillinen suomalaiskonservatiivinen politiikkansa ovat juuri sellaista, josta nykyistenkin suomalaisten vaikuttajien ja päättäjien tulisi ottaa oppia.    

Suomi Finland 100 -sivuston ”Svinhufvud, P. E” -artikkelissa luonnehditaan osuvasti konservatiivipoliitikko Svinhufvudia:

”P. E. Svinhufvudin poliittinen johtajuus oli aluksi puhtaan periaatteellista, mutta hallituskokemuksen myötä myös pragmaattista. Sosiaalisena luonteena hän sai tukea erilaisista ryhmistä: nuorsuomalaiset, salainen vastarintajärjestö kagaali, suojeluskunnat, ampujat ja monet yhteiskunnan piirit. Svinhufvudin johtajuudessa olennaista oli se luottamus, jota häntä kohtaan tunnettiin.”

”Svinhufvudin johtajuutta leimasi henkilökohtainen rohkeus pitää oma linja huolimatta painostuksesta tai yleisestä mielipiteestä. Hän puolusti pelottomasti oikeana pitämiään periaatteita. Hän oli myös valmis väistymään, kun olot muuttuivat. Vähiten häntä voi syyttää valtaan takertumisesta.”

”Svinhufvudille Suomen valtiollinen vapaus, lakiin nojaava oikeusvaltio ja vapaisiin vaaleihin perustuva kansanvalta olivat luovuttamattomia perusarvoja. Eduskunnan puhemiehenä hän loi viiden ensimmäisen vuoden aikana sen arvokkaan tyylin, jolla eduskuntaa pyritään johtamaan. Svinhufvudin käytännöllinen johtajuus tuli näkyviin pääministerinä, itsenäisen Suomen ensimmäisenä omana valtionpäämiehenä ja presidenttinä. Hänen lujuutensa ansiosta kaksi kansanvaltaa uhkaavaa kapinaa kukistettiin ja oikeusvaltio ja kansanvalta säilyivät.”

”Svinhufvud oli arvojohtaja, joka piti perusarvoistaan kiinni hyvin vaikeissa tilanteissa. Hänelle oli ominaista mieskohtainen rohkeus ja kyky toimia nopeasti ja päättäväisesti tilanteen vaatimalla tavalla. Kun ovi Suomen itsenäisyyteen raottui suurpoliittisten suhdanteiden seurauksena, Svinhufvud oli valmis epäröimättä tarttumaan tilaisuuteen. Kun sitkeän työn tuloksena saavutettu kansanvalta oli vaarassa, hän oli valmis epäröimättä sitä puolustamaan kaikin käytettävissä keinoin. Hänen poliittinen johtajuutensa näkyi siinä, miten hän osasi rakentaa ratkaisuilleen tarvittavan poliittisen ja sotilaallisen tuen. Hänen myhäilevän ja kansanomaisen ukkotuomarin olemuksensa takana oli raudanluja tahto ja kyky toimia.”

”Yhteiskunnalliselta näkemykseltään Svinhufvud oli ’ukkotuomari’, jonka oikeustaju, arvostelukyky ja kansanomaisuus ovat historiallista perintöä maalaispitäjien nimismiehiltä ja tuomareilta. Erityisesti vanhemmalla iällä omaksutun ’Ukko-Pekan’ muhean olemuksen alle kätkeytyi älykäs juristi, jonka poliittisen taktiikan taju oli huomattavan hyvin kehittynyt.”

”Hänen valtiokäsitystään voi monessa suhteessa pitää peruskonservatiivisena. Hän ei kuitenkaan ollut varsinaisen ’yövartijavaltion’ kannattaja, vaan katsoi, että vahvaa valtiota tarvittiin maanpuolustuksen ja oikeusjärjestyksen ylläpitämiseksi, mutta myös yhteiskunnallisten epäkohtien poistamiseksi.”

Professori Martti Häikiö puolestaan kirjoittaa erinomaisen Suomen leijona: Svinhufvud itsenäisyysmiehenä (Jyväskylä: Docendo, 2017) -teoksensa sivuilla 50, 61, 560 ja 562 seuraavasti Svinhufvudin, kansallismielisen arvokonservatiivin, ydinvakaumuksista sekä 1900-luvun alun sortovuosien ajalta että ajalta juuri ennen talvisodan syttymistä:

”Mutta hän [Svinhufvud] toivoi, että ’mitä vinhemmin iskut [laittomat venäläistämistoimet] putoilevat, sitä kiinteämmin yhtyvät kaikki suomalaiset puolustaakseen kulttuuriamme ja kansallisuuttamme tunkeilijoita vastaan…’”

”…’että kansa lujasti ja sitkeästi pysyy kiinni isiltä perityssä yhteiskuntajärjestyksessä, jonka perusteet pohjaltaan ovat perin kansanvaltaisia. Sillä muistettakoon, että se kansa, joka ei uskalla oikeuttansa puolustaa, se ei saa sitä pitää ja – mikä on tärkeämpi – se ei ole ansainnut saada sitä pitää.’”

”…’Kansamme tulevaisuutta ei kukaan voi mennä ennustamaan. Mutta eräs asia on välttämätön: puolustustahtoamme on lujitettava ja puolustuskuntoamme lisättävä. Siksi epävarma on tulevaisuutemme. Hukka perii sen kansan, joka sitä ei tajua. Naapurimme varustautuu, meidän on tehtävä samoin. – Ja siinä sivussa pidettävä huolta invaliideistamme ja rintamamiehistämme.’”

”’Loppujen lopuksi kansamme omasta kunnosta riippuu sen tulevaisuus. Lapsiin ja nuorisoon on istutettava luja siveellinen ryhti. Sitä osoitti kansamme sortovuosien aikana. Sitä tarvitaan nytkin ja vastaisina aikoina. Vain puolustustahtoinen, ahkera ja elintasoltaan korkea kansa voi vaalia myöskin henkistä pääomaansa ja kartuttaa sitä.’”

”…’Jumalanpelko on koko kansamme henkisen ja siveellisen elämän perusta; kirkko oli sivistyksen levittäjänä ja ylläpitäjänä jo siihen aikaan, kun ei ollut muuta.’ Hän halusi sanoa: ’Tätä maata on rakennettu ja rakennetaan edelleen jumalanpelossa, isänmaanrakkaudella ja työllä, uutteralla työllä. Mutta sitä ei ole rakennettu vihamielisyydellä kirkkoa ja uskontoa vastaan, ei luokkataistelulla eikä omaisuudenjaolla.’”

Näissä Svinhufvud-lainauksissa 1900-luvun alkuvuosilta ja 1930-luvun lopulta tiivistyvät hyvin suomalaiset kansallisvaltiolliset henkiset ja hengelliset juuremme.

Nämä juuret ja niiden pohjalta syntyvät velvoitteet ovat juuri nyt – kun Venäjä Putinin johdolla taas varustautuu ja kun kansallisvaltioiden tuhoon tähtäävä globalistisen isänmaaton EU-eliitti on avannut Euroopan rajat islamilaisille maahantunkeutujille ja kun koululapsia ja -nuorisoamme ja koko kansaamme pyritään juurruttamaan irti kaikista perinteisistä siveysnormeista ja jumalanpelosta homo- ja gender-ideologialla – vähintään yhtä ajankohtaisia kuin Svinhufvudin omana aikana.

Jokainen, joka pitää Suomen kansallisvaltiollista itsenäisyyttä yhä edelleen velvoittavana arvona, ymmärtää, että nyt jos koskaan Suomi tarvitsee juuri sitä samaa isänmaallista ja kansalliskristillistä taisteluhenkeä ja ryhdikkyyttä, jonka siivittämänä Suomi itsenäistyi.

Tunne luovuttamattoman tärkeät suomalaiset kansallisvaltiolliset ja hengelliset juuresi.

Kuuntele Itsenäisen Suomen syntyvaiheet -ohjelmasarjaa Radio Patmoksen taajuuksilla

maanantaisin ja sunnuntaisin klo. 20.00.

Juha Ahvio su 08.10. 18:14

Kommentit: 3

Omat Aivot ma 09.10.2017 02:36 1

Valtamedia on valjastanut historiankuvauksensa päiväkohtaiseen propagandaansa. Siksi uskon, että tämä ohjelmasarja on kuuntelemisen arvoinen, valtamediasta riippumaton kuvaus tapahtumista ja avaa vaiettuja, mutta merkittäviä näkökulmia.

Itsenäisyyden puolustaminen yhä uusia sortokausia vastaan on tarpeen. Tämän päivän venäläistämistoimia ovat laittomat, EU-vetoiset kansanvaihtotalkoot, joilla pyritään hävittämään kansan koheesio ja keskinäinen luottamus. Tarvitaan taas ihmisiä puolustamaan kulttuuriamme ja kansallisuuttamme tunkeilijoita vastaan. Olennaisia vihollisiamme tässä eivät varsinaisesti ole aggressiivista valloituskulttuuria edustavat maahantulijat, vaan Efialtes-päättäjämme, jotka palvelevat EU:ta, eivät omaa kansaansa.

Täsmennys (?): ” Suomeen Svinhufvud pääsi palaamaan maaliskuussa 1917 Venäjän olojen ajauduttua sekasortoon bolsevikkivallankumouksen seurauksena.” Svinhuvud palasi Siperiasta maaliskuussa 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen. Samana vuonna tapahtui lokakuun vallankumous, jossa bolsevikit kaappasivat vallan.

Ripe ke 11.10.2017 12:28 1

Kiitos tiedosta! Aion seurata ohjelmasarjaa. Maanantai-iltaisin on muita harrastuksia, mutta sunnuntai-illan uusinta sopii erinomaisesti.

Mitä tapahtuu ke 18.10.2017 19:08 1

Kiina on vanha ja viisas valtio, joten miksei se ota maahanmuuttajia muslimimaista rikastuttamaan suurta valtiotaan????



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

tuoreimmat

USA:n presidentti Donald Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi

pe 08.12. 13:21

Trumpin politiikka ei edistä Venäjän strategista etua

su 03.12. 13:19

Trumpin politiikka ei edistä Venäjän strategista etua

su 26.11. 15:13

Gender-ideologia tuhoaa lapsemme

la 18.11. 16:34

Isänpäivä on edelleen isänpäivä

su 12.11. 11:04

Ajankohtainen Vaarallinen vihreä valhe -kirja ilmestyy

ma 06.11. 17:31

Martin Luther ja evankelisen uskonpuhdistuksen 500-vuotinen perintö

su 29.10. 11:06

Itsenäisen Suomen syntyvaiheet -ohjelmasarja Radio Patmoksen taajuuksilla

su 08.10. 18:14

Saksan liittopäivävaaleissa 24.9.2017 on tarjolla Vaihtoehto Saksalle

su 24.09. 11:31

Ylen mielenkiintoinen Me kannatamme Trumpia! -radiokeskustelu

pe 08.09. 13:47

blogit

Vieraskynä

Muslimijohtajat muotoilevat Jerusalem-strategiaansa

la 16.12.2017 16:07

Juha Ahvio

USA:n presidentti Donald Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi

pe 08.12.2017 13:21

Professorin Ajatuksia

Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?

la 16.12.2017 16:02

Jukka Hankamäki

Rotudenialismin lyhyet jäljet

to 14.12.2017 08:39

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kutsutaan romanit Suomeen ja testataan Helsingin päätös

la 02.12.2017 20:53

Piia Kattelus

Sotilaat poliisin avuksi

ti 10.10.2017 12:58

Henry Laasanen

Heikko ja naisellinen mies ei kelpaa

pe 15.12.2017 06:59

Arto Luukkanen

Niinistö - Iso Vilunki!

to 14.12.2017 17:25

Mika Niikko

Valtion rahoittamaa Jumalan pilkkaa

pe 24.11.2017 12:47

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Iltalehti, missä todisteet Pekka Haaviston "syyttömyydestä"?

su 19.11.2017 09:30

Heikki Porkka

Hämmästyttävän epäluotettava Yle

pe 15.12.2017 21:24

Olli Pusa

EU Suomen turvallisuusuhkana

pe 15.12.2017 21:30

Alan Salehzadeh

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11.2017 12:23

Janne Suuronen

Teoston Suomi 100 vuotta onnittelut

to 30.11.2017 11:23

Reijo Tossavainen

Hesarista tuli punavihreiden mitään kaihtamaton äänitorvi

la 16.12.2017 01:10

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Venäjän synnit

la 16.12.2017 16:03

Matti Viren

Paha saa palkkansa, vai saako?

ma 20.11.2017 12:49