Blogi: Timo Vihavainen, su 08.10.2017 18:02

Mainio vallankumous

Mainio vallankumous

 

Kuten tunnettua, bolševikkien vallankaappaus vuoden 1917 lokakuussa/marraskuussa oli skandaali, jonka koko Venäjän demokratia tuomitsi.

Kesällä oli naurettu Leninin välihuudolle ”on sellainen puolue!”, kun muuan puhuja oli esittänyt sen itsestään selvän retorisen väitteen, ettei Venäjällä ollut yhtään sellaista puoluetta, joka nyt olisi valmis ottamaan vastuun maan kohtaloista.

Kysymyshän oli vain siitä, ettei ollut yhtään normaalia ja säädyllistä puoluetta, joka olisi ollut valmis ottamaan tuon poliittisen vastuun demokraattisen järjestelmän vallitessa.

Ihmisten mielikuvitus ei yksinkertaisesti riittänyt sen tajuamiseen, että joku kuppikunta oli valmis perustamaan oman diktatuurinsa ja pyyhkimään lattiaa kaikilla perustavimmillakin ihmisoikeuksilla ja demokratian pelisäännöillä. Kaikilla.

Kuulosti ja näytti kammottavalta, kun bolševikit tallasivat jalkoihinsa kaikki demokraattiset vapaudet ja jopa hajottivat Venäjän historian ensimmäisen vapailla vaaleilla ja yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella valitun perustunlakia säätävän kokouksen, jota olivat itse olleet ensimmäisinä vaatimassa. Sillä kun näet oli väärät mielipiteet.

Sensuuri ja mielivalta olivat asioita, joista tsarismia oli syytetty, mutta eihän se koskaan päässyt lähellekään bolševikkien saavutuksia. Terroria ei nyt sitä paitsi kohdistettu vain porvareihin ja muihin vanhan vallan kannattajiin, vaan aivan häpeilemättä myös tovereihin vasemmalla. Pavel Miljukov oli aikoinaan sanonut ”vasemmalla ei ole vihollisia!”. Vähänpä hän ymmärsi siitä, minne oltiin menossa.

Suuret kirjailijat kuten Maksim Gorki ja Ivan Bunin kuvasivat bolševikkien lietsomaa anarkiaa suuttuneina. Eihän tämä ollut mitään työväen vallankumousta, vaan roskaväen riehuntaa. Nikolai Berdjajev pohdiskeli tapahtunutta filosofisesta näkökulmasta ja teki sen johtopäätöksen, ettei Venäjällä mitään vallankumousta ollut tapahtunut.

Venäjällä bolševikkien ”hallitus” kehotti ryöstämään ryöstettyä eli viemään rikkailta heidän omaisuutensa, joka oli joka tapauksessa köyhälistöltä riistetty.

Se puhui myös ”kommunismista”, joka olisi pian koittamassa ja koko puoluekin haluttiin nimetä tuon anarkistisen utopismin mukaan. Maaliskuussa se tapahtuikin. Bolševikit toistelivat uskoaan monen sukupolven takaisiin löyhiin spekulaatioihin ”kommunismista” ikään kuin mitään tieteellistä kehitystä ei olisi sen koommin tapahtunut.

Mutta oliko sosialistista vallankumousta missään muuallakaan? Saattoiko sellaista edes olla? Edes bolševikkien mielestä Venäjällä ei sosialismiin siirtyminen voisi olla mahdollista ilman maailmanvallankumousta.

 Mutta sellaisenhan Venäjä voisi aloittaa, olihan se heikoin rengas imperialismin ketjussa, kuten Uljanov-Lenin päätteli. Mutta mikäpä maailmanhistorian ja sen tulevaisuuden hallitsija tuokin venäläisen intelligentsijan epämääräinen tuote oikein luuli olevansa ja miksi?

Venäjän kohtalolla leikkiminen keskellä tuhoisaa suursotaa ja sen kansan mielipiteen ja ihmisoikeuksien avoin ja häikäilemätön polkeminen omien lahkolaisten tulevaisuudenkuvitelmien nimissä oli jotakin niin hirvittävää, ettei edes Leninin oma puolue pysynyt perässä, kuten kysymyksessä Brest-Litovskin rauhasta saatiin nähdä.

Vasemmisto-SR:t lähtivät hallituksesta ja omakin puolue saatiin ruotuun vain potkimalla. Yleisesti ottaen vain pelko ansaittuun hirsipuuhun joutumisesta lienee lopulta pitänyt puolueen eri suuntaukset yhdessä.

Edellähän on esitetty bolševikkikumouksesta vain asioita, jotka kaikki muutenkin tietävät, vai kuinka? Vai kävikö siinä niin, että kaikki kyllä aikanaan tiesivät nämä asiat ja suhtautuivat bolševikkeihin sillä tavalla kuin nämä oman toimintansa perusteella ansaitsivat.

Mutta valta on kummallinen asia. Kun osoittautui, että bolševikit ne vain jatkoivat istumista satulassa ja tekivät Venäjällä mitä tahtoivat tai ainakin sen, mitä pystyivät, heidän prestiisinsä nousi huimasti.

Siinä vaiheessa, kun Neuvostoliitosta tuli suurvalta, joka vannoi perustaja-isiensä nimeen, näiden historiallinen arvovalta kohosi ex post facto aivan uusiin korkeuksiin. Ehkäpä koko maailmanhistoriassa ei olisikaan koskaan edes ollut Leninin vertaista neroa? Kuinka sellaista olisi voinutkaan olla?

Nuo olivat kuitenkin jo sitten toisen aikakauden näkemyksiä. Vuoden 1917 lopulla ja 1918 alussa näköala oli pakostakin toisenlainen.

Erinäisistä syistä tuli jälkimmäisenä ajankohtana mahdolliseksi vertailla Venäjän vallankumousta myös Suomen vallankumoukseen. Sellainenhan meillä aloitettiin naapurin painostuksesta ja sen auliilla avulla.

Venäjällä ilmestyi yhä oppositiolehtiä. Niitä vainottiin ja ne joutuivat muuttelemaan nimiään ja vaihtamaan painopaikkaansa, mutta ei niitä niin vain pystytty heti tuhoamaan.

Voidaan todeta, että lyhyesti sanoen koko oppositiolehdistö, jopa kadetit, kuin myös SR:t ja erilaiset menševikit nostivat Suomen vallankumouksen myönteiseksi esimerkiksi todellisesta sosialistisesta vallankumouksesta.

Suomessa vannottiin demokratian nimiin ja luvattiin kansanäänestystä. Suomessa ei ollut mitään ”proletariaatin diktatuuria” eikä puheita ”kommunismista” tai kehotuksia ”ryöstää ryöstettyä”.

Suomen kurinalainen työväestö, jolla oli noin puolet parlamentin paikoista ei edustanut vain pientä vähemmistöä kuten bolševikit Venäjällä. Suomessa työväki oli ennenkin ollut vallassa ja saanut valtansa äänestyslipun avulla, mutta nyt se oli joutunut vastustajan häikäilemättömyyden takia turvautumaan aseisiin.

 Sen sijaan bolševikkien suosimaa ”säälimättömyyden” tunnusta ei Suomessa harrastettu eikä sellaisella ylpeilty. Ennen pitkää palattaisiin demokratiaan, sillä suunta ei ollut mihinkään utopismiin.

Sitten kun Brest-Litovskin rauha solmittiin, totesivat venäläiset, että suomalaisia oli petetty. Ensin heidät narrattiin aseelliseen nousuun ja sitten myytiin saksalaisille. Tottahan se toki olikin.

On silmiinpistävää, miten yleväksi ja hienoksi suomalaisen vallankumouksen kuva muodostui venäläisessä oppositiolehdistössä. Sitä paitsi myös bolševikkilehdillä oli siitä vain hyvää sanottavaa.

Niinpä oli sitäkin suurempi järkytys, kun varmat tiedot kertoivat Suomen sisällissodan raakuuksista. Sitä ei nimenomaan hitailta, mutta säädyllisiltä suomalaisilta olisi kukaan osannut odottaa. Venäjälläkään ei ollut vielä tapahtunut mitään vastaavaa, ellei Donilta saapuvia epämääräisiä tietoja otettu huomioon.

Mutta että suomalaisetkin! Pietarin tšekassa selitettiin, ettei tässä mitään kummallista ollut. Julmuudet nimittäin olivat porvarillisen puolen töitä. Se ja vain se oli myös syyllistynyt törkeisiin ja pelkurimaisiin avuttomien venäläisten joukkomurhiin.

Mutta siihenpä sitten päättyi puhe Suomen mainiosta vallankumouksesta. Nyt oli muuta puhuttavaa.

Myös Venäjä sai pian -kesällä 1918- oman kansalaissotansa, joka oli vielä tuhoisampi kuin maailmansota. Näin vain kävi, vaikka Lenin oli innokkaasti mainostanut sen autuutta: ei tarvinnut lainkaan pelätä kansalaissodan veripuroja, sillä eiväthän ne muka olleet verrattavissa maailmansodan verimeriin.

Kaikki vain siis yhtenä miehenä muuttamaan maailmansota kansalaissodaksi koko Euroopassa! Tämähän oli ollut Leninin vaatimus aina huhtikuun teeseistä lähtien.

Mutta eihän se Lenin maailmanhistorian lainomaisuuksista mitään ymmärtänyt ja kuinka olisi voinutkaan? Hänkin oli vain muuan yksisilmäinen, fanaattinen poliitikko, jolla oli taipumus kuvitella haluttu mahdolliseksi.

Epäilemättä Bolševikit onnistuivat tekemään Venäjän vallankumouksesta todellisen helvetin juuri fanaattisella lahkolaisuudellaan. Mutta ei se vallankumous herkkua ollut missään. Ei edes Suomessa.

Timo Vihavainen su 08.10. 18:02

Kommentit: 1

Juha. su 08.10.2017 18:54 0

Portugalissa tapahtunut Marian Ilmestys, muistaakseni v. 1912 paikkeilla, jolloin Hän ilmestyi kolmelle pikku-lapselle antoi heille välitettäväksi ennustuksen, jossa Hän ennusti Venäjän Tsaarin vallan kaatumisen ja Venäjän verisen Vallankumouksen sekä sen aiheuttaman väkivaltaisen terrorin kurimuksen. Katolinen kirkko julisti ennustuksen salaisiksi ja tuolloisen Rooman virassa ollut Paavi pyörtyi luettuaan ennustukset. Ennustukset käsittivät myös Ensimmäisen Maailmansodan syttymisen ja Paavi Johannes Paavali II (1920-2005) murhayrityksen, joka tapahtuikin v. 1981 Pietarinkirkon aukiolla, jonka takana oli Neuvostoliiton salainenpalvelu ja jonka toimeenpani Bulgarian vastaava instanssi. Paavi Johannes II oli suurena syynä kommunismin kaatumisessa ja varsinkin kotimaansa Puolan kommunistisen diktatuurin kaatumisessa.



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Lukijaa palkitaan

ti 25.09. 21:34

Venäläisen elämän ensyklopedia

ma 24.09. 22:34

Imperialismin kanssa tanssiessa

pe 21.09. 22:40

Raakuuden koulussa

to 20.09. 22:31

Kulttuurin kukkatarhat

ma 17.09. 23:22

Turmion tieltä terveyteen!

pe 14.09. 23:19

Viimeistä vitsiä myöten

to 13.09. 23:00

Sanat ja vapaus

ke 12.09. 22:16

Kansan petos

ti 11.09. 22:05

Pietarin nostalgiaa

ma 10.09. 22:53

blogit

Vieraskynä

Seksuaalikasvatus ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

ti 25.09.2018 22:03

Juha Ahvio

Trumpin nimittämä tuomari Brett Kavanaugh Soros-vehkeilyn kohteena

pe 21.09.2018 22:46

Professorin Ajatuksia

Kusi päässä, paskat seinillä

ti 25.09.2018 21:33

Jukka Hankamäki

Moniosaajat loihtivat kaikille miehille porttikiellon omilla raiskauksillaan

ke 19.09.2018 22:12

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Peruskouluissa opetetaan fundamentalistista islamia

la 22.09.2018 20:32

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Venäjän sisäpoliittinen värinä

ma 24.09.2018 22:36

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Globaalit punavihreät tutit

ti 25.09.2018 12:24

Olli Pusa

Syksyinen viikonloppu Airistolla

ti 25.09.2018 22:35

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Venäläisten maihinnousu Airistolla johtuu päättäjien sinisilmäisyydestä

su 23.09.2018 11:36

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Lukijaa palkitaan

ti 25.09.2018 21:34

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40