Blogi: Timo Vihavainen, la 07.10.2017 11:51

Esimerkkiä suomesta!

Suomalaistukoon Eurooppa

 

Eri kirjoitusjärjestelmät jakavat Euroopan moniin osiin. Kiinassa vallitsevaa kielten moninaisuutta yksi ainoa järjestelmä sen sijaan yhdistää.

Kysyä voi, kumpi on parempi ja rationaalisempi. Ehkäpä sentään kiinalainen järjestelmä, jolla toki on omat ongelmansa, suuretkin.

Suurimmat erot ovat Euroopassa latinalaisen ja toisaalta kyrillisen sekä kreikkalaisen kirjaimiston välillä. Vuoden 1930 paikkeilla, kun Venäjällä muutenkin oltiin radikalismin huipulla, oli sikäläinen kirjoitus määrä muuttaa latinalaiseksi.

Reuna-alueilla muutettiinkin arabialainen aakkosto latinalaiseksi. 1930-luvun toisella puoliskolla tuo latinitsa kuitenkin muutettiin kaikkialla kyrilliikaksi, yleensä muutaman oman kirjaimen kera. Vain gruusia ja armenia säikyttivät ikivanhan kirjaimistonsa.

Kuitenkin esimerkiksi karjalaa kirjoitettiin nyt kyrilliikalla. Sehän oli vuoden 1937 lopusta korvannut suomen, jota ei enää kirjoitettu millään kirjaimistolla ja potentiaaliset kirjoittajatkin oli suurelta osin tapettu. Vielä 1930-luvun alussa professori Bubrich oli kehittänyt Tverin karjalaisille oman kielen, jota kirjoitettiin latinitsalla. Olipa oma lehtikin: Kolhozoin puoleh.

Niinpä Neuvostoliitto 1930-luvun lopulla oli kielellisesti tai ainakin kirjoituksellisesti yhtenäisempi kuin koskaan. Kun siihen sitten yhdistettiin Baltian maat, ei niiden kirjaimistoa enää kuitenkaan ruvettu muuttamaan.

Siinä siis sittenkin tuli ryppy yhtenäisyyteen. Venäläis-länsieurooppalainen kulttuuriraja jäi tietenkin voimaan, mutta raja kulki nyt Neuvostoliiton sisällä ja voitiin todeta jopa kirjaimistosta.

Mutta kuinka on laita Euroopan unionin? Onko meillä vain kaksi kirjoitusjärjestelmää kun on kahdet aakkosetkin, ne meidän ja kreikkalaisten?

Näinhän ei ole ja tämän saavat katkerasti kokea ne, jotka siirtyvät yhdestä aakkostosta toiseen. Loputtomat väärinkäsitykset on sisäänrakennettu eurooppalaiseen systeemiin, jonka kirjavuus ei unioninkaan oloissa osoita mitään merkkejä loppumisestaan.

Otetaanpa vaikka aluksi kirjaimisto. Englannin pohjalle rakennettu tietokoneiden kieli ei näytä millään oppivan sellaisia merkkejä kuin ä, ö tai ü puhumatta nyt vaikkapa sellaisista kuin ñ, å, tai ȕ, joka säännöllisesti sekoitetaan ü-kirjaimeen.

Kuten jokainen tietää, näitä erikoiskirjaimia on kymmeniä ja jokaisessa itsesään kunnioittavassa kielessä sellaiset on katsottu välttämättömiksi. Tuo siunattu tekoäly vain näyttää laskevan aseensa tämän kirjavuuden edessä.

Erikoismerkkien kirjoittaminen on hidasta ja vaivalloista eikä anglosaksinen maailma tunne eikä tunnusta niitä. Sille onkin riittävästi haastetta oman järjettömän epäsäännöllisen kirjoitustavan ymmärtämisessä. Ainakin sen tasoa on hauska testata aikuisten tavauskilpailuissa, jotka eivät siis ole mikään vitsi.

Suomea kirjoitetaan, kuten lausutaankin ja tämän kyllä huomaa esimerkiksi Pisa-testeissä. Voi olla, että koululaitoksemme, joka nyt on innostunut kokeilemaan uudelleen Neuvostoliiton 1920-30-lukujen menetelmiä, onnistuu tuhoamaan tämänkin edun, mutta lähtökohdat joka tapauksessa ovat olleet hyvät.

Mutta siitä Euroopan kirjavuudesta. Otetaanpa esimerkiksi kirjainyhdistelmä ch. Veikkaan, että alle prosentti eurooppalaisista tietää, miten se lausutaan edes suurimmissa eurooppalaisissa kielissä.

Ne, jotka osaavat englantia, ymmärtävät, että foneettisesti tämä tarkoittaa äännettä tš. Sama koskee espanjaa. Ranskaksi se kuitenkin äännetään suhuässänä, eli siis š ja italiaksi k:na. Saksassa ja tšekissä se äännetään h:na, ruotsissa ranskalaisvaikutuksen peruna usein š:nä, suomessa sh:na, jos nyt yleensä äännetään, kun c ei kuulu aakkostoomme.

Tämä moninaisuus nyt tietenkin on rikkautta, kuinkas muuten ja oikein hauskaakin, mutta siinä on ongelmansa.

Ongelmia tulee aina ja poikkeuksetta kun ruvetaan translitteroimaan eli siis kääntämään yhdestä kirjaimistosta toiseen. Tätä koskevat säännöt ovat kyllä ihan selkeät ja yksiselitteiset, mutta ne ovat jokaisessa kielessä erilaiset, sen kielen mukaiset.

Niinpä jokaisen, joka translitteroi, täytyy tietää, mistä kielestä hänen käsittelemänsä sana on peräisin ja mihin kieleen se siirretään. Muuten tulee tuhoja.

Niinpä esimerkiksi sana Helsinki on suomea ja translitteroidaan venäjäksi muotoon Хельсинки. Se on ihan oikein. Mutta kun se translitteroidaan takaisin latinalaiseen kirjaimistoon, on käytettävä suomalaista systeemiä. Käytettäessä englantilaista saadaan tulokseksi Khel’sinki, vaikka työ tehdään aivan moitteettomasti.

Lukijaa ja translitteroijaa jää usein myös askarruttamaan kyrilliseksi translitteroitujen nimien alkumuoto. Sen tietääkseen on nimittäin tiedettävä, mistä kielestä nimi on peräisin.  Muuten syntyy hullunkurisia ja vääriä muotoja, joita kirjallisuutemme on tulvillaan.

Ranskalaiset nimet pystyy usein tunnistamaan, mutta erityisen petollisia ovat englantilaiset, koska siinä kielessä ei ole mitään johdonmukaista ääntämyksen ja oikeinkirjoituksen suhdetta, vaan keskiajan munkkien hölmöilyt elävät siellä yhä meidän kiusanamme.

Miten siis translitteroimme vaikkapa paikannimen Reading? Se ei ole Ридинг, kuten lukemista tarkoittava verbi olisi, vaan Рединг. Esimerkkejä voi lisätä loputtomiin.

Kaikkein vaikeinta näyttää tässä Euroopan historian kehitysvaiheessa olevan sen ymmärtäminen, ettei yksittäisille kirjaimille ja kirjainyhdistelmille ole olemassa mitään yhtenäistä translitterointia, vaan asia riippuu käytetystä kielestä. Sitä paitsi englannissa ei yhtenäisyyttä edes ole.

Jokainen törmää aina silloin tällöin siihen, että venäläiset translitteroivat kieltään ranskalaisittain, vaikka kieli, johon kirjoitus siirretään olisi mikä muu tahansa.

Niinpä j tarkoittaa ž:tä, ou u:ta ja niin edelleen. Kun ranska oli vanha passien kieli, jäi monen siirtolaisen virallinen nimi ranskankieleen translitteroiduksi. Kuitenkin suomalaisen on vaikea hoksata, että esimerkiksi Joukoff tarkoittaa Žukovia tai että nimen Souny takana on itse asiassa suomalainen Suni.

Meillähän tietenkin on omat sääntömme, mutta niistä laistetaan jatkuvasti, osaksi syynä on varmasti tietämättömyys, osaksi kai jokin muu.

Mutta asia on oikeastikin hankala. Mikäli translitteroimme virheettömästi suomalaisen systeemin mukaan, eivät ulkomaalaiset sitä välttämättä ymmärrä. Niinpä moni käyttää englantilaista translitterointia, mikä usein tuottaa järkyttäviä tuloksia.

Pelkkä pahoinvointi ei kuitenkaan tule pysäyttämään englannin ylivaltaa, ellei asialle tehdä jotakin esimerkiksi juuri EU:n puitteissa.

Yleismaailmallisia translitterointijärjestelmiä on olemassa. Venäjää voidaan translitteroida ns. tieteellisesti, jolloin kirjoittaminen on aika hidasta erilaisten hattujen takia.

Sama koskee ISO 9-järjestelmää, joka muuten on verraton ja välttämätön työkalu kirjastoissa. Olisi muuten mahdotonta löytää venäläisiä kirjoja käyttämällä kansallisia translitterointeja.

Mikäli haluttaisiin ottaa merkittävä askel kohti kyrilliikan ja latinitsan lähenemistä, määrättäisiin Euroopalle varmaankin yhteinen translitterointijärjestelmä, kun ei siitä kyrilliikan latinalaistamisesta näytä mitään tulevan.

Mutta ongelman taustalla ovat itse asiassa Euroopan maiden kansalliset kirjoitustavat, jotka olisi hyvä yhtenäistää. Englanti, joka nyt on niskan päällä, tarjoaa kuitenkin aivan säälittävän kehnon esikuvan. Ehdotankin, että koko Eurooppa ottaisi mallia Pisa-maa Suomesta. Viekööt Suomen edustajat tämän viestin sinne, minne pitää ja panostakaamme vakavasti tähän projektiin, joka edesauttaisi Euroopan keskinäistä yhteisymmärrystä.

 

Timo Vihavainen la 07.10. 11:51

Kommentit: 1

Juha. la 07.10.2017 21:36 0

Vihavainen voisi arkistoida ainakin näitä Suomea koskevia kielellisiä erikoispiirteitä ihan tulevia argeologeja ja muita kielitieteilijötä varten kansainväliseen käyttöön, sillä Suomen alasajo näyttää peruuttamattomalta tarkoittaen erityisesti "päivittämällä" 1400-vuotta wanhempaan versioon, joka "kaatuu" Windowsin lailla tuon tuostakin. Nimittäin "vääräuskoiset".



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Vuosi 1803

su 15.07. 12:00

Soturiainesta

pe 13.07. 23:44

Aikamoinen lopotti

ke 11.07. 20:59

Orwellin arvo

ti 10.07. 11:58

Muuan historian väärinkäsitys

su 08.07. 22:32

Myrskyn jälkeen ja ennen vallankumouksia

la 07.07. 14:28

Digifirmat pörssissä

to 05.07. 21:12

Tyytyväisyyden ongelmia

ke 04.07. 19:45

Sukupolvien viisaus

ti 03.07. 14:20

Surkastuvien maakuntien Suomi

ma 02.07. 17:28

blogit

Vieraskynä

Trump ja liberaalien epätoivo

ma 09.07.2018 12:55

Juha Ahvio

Presidentti Trump nimittää jälleen tuomarin USA:n korkeimpaan oikeuteen

su 15.07.2018 12:03

Professorin Ajatuksia

Donald Trumpista Suomen puolustusvoimien hankintoihin ja Euroopan puolustus

ma 16.07.2018 08:14

Jukka Hankamäki

Jakavatko Trump ja Putin Suomen?

ke 11.07.2018 21:03

Petteri Hiienkoski

Klassisen liberalismin puolustajia ja vastustajia

pe 13.07.2018 15:52

Tapio Holopainen

London Calling

to 21.06.2018 18:59

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Somalityttö Aman: Ympärileikkaamattomalla naisella on lehmän pimppi

ke 11.07.2018 22:31

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Armoa ja totuutta suomalaisille lamauhreille!

su 15.07.2018 12:06

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Suonpää: "Paunio, tuo kauhea äärioikeistolainen"

pe 13.07.2018 10:01

Heikki Porkka

Murha-aatteet etenevät

su 15.07.2018 14:10

Olli Pusa

Kojamo - rahastus ja kusetus

ke 23.05.2018 16:40

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Perinteiset perhearvot uhka ?

ke 06.06.2018 14:01

Reijo Tossavainen

Hillotolppaloikkareiden kohtalonpäivä lähestyy

ma 16.07.2018 11:04

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Vuosi 1803

su 15.07.2018 12:00

Matti Viren

Wir schaffen das!

ma 25.06.2018 01:52