Kun arvioimme menneitä vuosikymmeniä ja vuosisatoja, havaitsemme, että siihen sisältyy erilaisia, toisistaan paljonkin poikkeavia jaksoja.

Viimeisin iso aaltoliike oli kommunismin luhistuminen vajaat kolme vuosikymmentä sitten. Sen jälkeen monien mielestä liberaali yhteiskunnallinen näkemys tuli olemaan pysyvä olotila erilaisine käytännön ilmentymineen.

Mutta kun ei.

Myös viime vuosi jää historiaan eräänlaisena saranakohtana. Käynnistyi vastareaktio. Sen olemme havainneet USA:n vaaleissa ja brittien päätöksenä erota iki-ihanasta Euroopan unionista. Sen olemme havainneet uusien demokraattisesti valittujen voimien valtaantulona Unkarissa, Puolassa, Tsekissä ja Slovakiassa. Sen olemme havainneet perinteisten valtapuolueiden kannatuksen rapautumisena muissa Euroopan maissa.

Kyse ei ole hetken ilmiöstä, vaan paljon laajemmasta ja vahvemmasta ilmiöstä. Kyse on kansakuntien syvien rivien heräämisestä.

Siksi on käynnistynyt punaviherliberaalin kaartin vastahyökkäys. Se on raivokas, suorastaan silmitön. Esimerkiksi USA:n demokraattisesti valittu presidentti on jatkuvan solvauksen kohteena. Mediaa seuraavien silmissä ja korvissa Putin on pian kuin puhdas pulmunen.

Kyseessä on yhteiskunnan aivan uudenlainen jakaantuminen. Vasemmisto ja oikeisto ovat siirtymässä historiaan. Tilalle on tulossa tai on jo tullut punaviherliberaali keskusta-vasemmisto ja uuskonservatiivinen keskusta-oikeisto.

Jakolinjaa kuvaa hyvin suhtautuminen Euroopan Unioniin. Kannattajien mielestä se on toimivin ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Vastustajien mielestä EU on epäonnistumiseen tuomittu kokeilu, sillä se koostuu keskenään liian erilaisista palasista. Siksi se ajautuu ajan myötä pienempiin ja isompiin sisäisiin ristiriitoihin kuten on jo nähty.

Toinen käytännön esimerkki on kulttuurien välinen yhteiselo tai yhteentörmäys. Punaviherliberaalien mielestä monikulttuurisuus on toimiva ratkaisu. Esimerkiksi uskonnosta riippumatta kansat voivat elää sulassa sovussa. Uuskonservatiivien mielestä se ei käytännössä onnistu ja on parempi, että on keskenään samankaltaisten ihmisten yhteisöjä. Nämä yhteisöt/valtiot ovat sitten keskenään yhteistyössä ristiriitoja välttäen.

Tämä vuosi on punaviherliberaaleille kärsimysten vuosi. Monissa Euroopan maissa on parlamenttivaalit, joissa uuskonservatiivinen keskusta-oikeisto jyrää. Kannatus ei ehkä riitä pääministeripuolueeksi saakka, mutta vahva kannatus pakottaa muut puolueet tarkistamaan politiikkaansa tavoitteita.

Reijo Tossavainen
Eläkeläinen
Ent. kansanedustaja (ps), päätoimittaja ja yrittäjä