Itsekkään ajattelun kulta-aikana, jota parhaillaan elämme, kaksoiskansalaisuuden omaavat henkilöt peräävät yksi toisensa jälkeen oikeuttaan kaksoiskansalaisuuden säilyttämiseksi.

Yleinen etu eli valtion etu jää noviisin asemaan useiden suunsa avanneiden kaksoiskansalaisten sekä heidän läheistensä ja tukijoidensa puheissa. Erinomaisen esimerkin itsekkäästä ajattelusta antoi Suomen entinen pääministeri Alexander Stubb (kok) vedotessaan eduskunnassa tunteikkaasti lastensa kaksoiskansalaisuuteen.

Maan poliittisen johdon tehtävä on huolehtia ensisijaisesti valtion edusta, ei kaksoiskansalaisen oikeudesta säilyttää vasta reilu kymmenen vuotta voimassa ollut henkilökohtainen etu. Jos kaksoiskansalaisuudesta päästään eroon lainsäädännön avulla, kyse ei ole syrjinnästä vaan valtion edusta, laajassa mitassa kaikkia suomalaisia koskettavasta turvallisuuden varmistamisesta sekä mahdollisten uhkien ennakoimisesta ja riskien välttämisestä.

Kaksoiskansalainen ei ole tasa-arvoinen yhden kansalaisuuden omaavien suomalaisten kanssa, vaan kaksoiskansalainen on orwellilaisittain sanottuna tasa-arvoisempi kuin yhden kansallisuuden omaava. Samalla hän voi olla turvallisuusongelma tai –uhka koko kansakunnalle joutuessaan mahdollisen painostuksen tai kiristyksen kohteeksi. Kaksoiskansalainen voi olla uhka myös läheisilleen, jos häneen kohdistetaan aggressiivista painostusta esimerkiksi läheisten turvallisuudesta vihjaillen.

Suomen hallituksen tehtävä on miettiä tarkoin, millaisia toimia se lähtee toteuttamaan ratkaistakseen paljon meteliä aiheuttaneen ongelman, jonka utopistipoliitikot loivat 1.6.2003 tehdyllä päätöksellä. Lain valmistelu tehtiin Paavo Lipposen (sdp) hallituksen (sdp, kok, vas, vihr, rkp) aikana, lopullisen pisteen sen voimaan saattamiseksi löi Anneli Jäätteenmäen (kesk) lyhytaikaiseksi jäänyt hallitus (kesk, sdp, rkp).

Yksinkertaisin ja valtion turvallisuuden kannalta paras ratkaisu olisi kaksoiskansalaisuuspäätöksen peruminen eli paluu yhden kansalaisuuden periaatteeseen. Kykeneekö useaan otteeseen pehmeytensä osoittanut hallitus näin ”radikaaliin” päätökseen? Todellisuudessa päätös ei olisi edes radikaali. Ei kukaan pitänyt vuoteen 2002 asti erityisen radikaalina tilannetta, jossa kaksoiskansalaisuutta ei ollut olemassa.

Suomeen on ay-liikkeen voimin saatettu vuosikymmenien myötä ajatustapa, jonka mukaan saavutetuista eduista pidetään kiinni kynsin hampain. Tulokset ovat erinomaisen hyvin nähtävillä erityisesti työllisyys- ja talouskehitystä tarkastelemalla. Toivottavasti kaksoiskansalaisuuden yksilöille tuomasta edusta ja yhteiskunnalle muodostuneesta ongelmasta ei synnytetä samanlaista vuosikausia kestävää vääntöä. Kansakunnan eli valtion turvallisuuden tulee aina ajaa yksilöiden etujen edelle, selkeän kriisin ollessa näköpiirissä on oltava valmius nopeisiin toimiin.

Suomessa ollaan jälleen tilanteessa, jossa valtion johdon on syytä sulkea korvansa punavihreiden ja useiden liberaalioikeistolaisten mölinältä, jota kyseiset tahot tulevat varmuudella synnyttämään ihmisoikeuksiin ja muuhun aiheeseen kuulumattomaan vedoten.

Suomessa viimeisen parin vuosikymmenen aikana noudatetulle utopistiselle ja hyväuskoiselle politiikalle olisi syytä lyödä piste viimeistään nyt, kun erilaiset ulkoiset ja sisäiset uhat ovat kasvamassa huimaa vauhtia.

Oikeat päätökset on parempi tehdä rauhallisena aikana kuin venyttää niiden tekoa tilanteeseen, jossa ollaan pakon edessä.