Blogi: Reijo Tossavainen, pe 29.09.2017 21:09

Matkailuautolla Malagaan, 27. päivä: Paljon näimme ja koimme!

Olen kiertänyt matkailuautolla 30 eri maata. Monet niistä jo useaan kertaan. Tällä kertaa noin kuukauden mittaisen matkan määränpäänä on Malaga, josta lennämme talveksi Teneriffalle. Keväällä sitten jotakin toista reittiä palaamme Suomeen. Reissuista  olen kirjoittanut Facebookiin omille sivuilleni ja aiheeseen liittyviin Facebook-ryhmiin, mutta nyt julkaisen tämän matkan tarinat päivittäin myös Oikeassa Mediassa.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 27. päivä

Tänään vaihtui ilmansuunta. Torreviejasta Espanjan itä/kaakkoisrannikolta käännyimme länteen, ajoimme 332 km ja nousimme vuorten yli Granadan lähelle.

Granadassa on Alhambra, joka on yksi Espanjan tunnetuimmista matkailukohteista. Alhambra on maurilaisajan Nasridien arabidynastian kuninkaiden palatsi, jonka tärkeimmät osat rakennettiin 1300-luvun loppupuolella. Granada on meille tuttu kaupunki aikaisemmilta käyntikerroilta, joten ajamme nyt sen ohi.

Tämän päiväisen ajomatkan näkymät yllättivät. Alkuun oli tasaista, mutta sitten nousimme vuoristoon ja ylhäällä keskimäärin noin kilometrin korkeudessa oli laajat tasangot. Ja lukemattoman paljon oliivipuita! En enää ihmettele, että Espanja tuottaa kolmanneksen maailman oliiveista.

Oliivi menestyy karussa ja kuivassa maaperässä. Siksi ylhäällä viljeltiin lähes ainoastaan oliiveja.

Huomenna heti aamutuimaan ajamme Malagaan, ja jätämme auton talveksi lentokentän lähelle pysäköintihalliin. Iltapäivällä on sitten lento Teneriffalle. Keväällä huhtikuu on varattu paluumatkaa varten.

Kuukauden mittainen reissu on melko rankka. Silti olen tälläkin kertaa tyytyväinen näkemääni ja kokemaani. Kilometrejä kertyi noin 5300.

Reissun ainoa pikku haaveri sattui tänään. Auton matkustamon puoleinen ovi ei sulkeutunut, sillä lukosta oli katkennut jousi. Onneksi tämä sattui Torreviejassa, jossa olimme tapaamassa tuttavaamme. Hän tunsi Virgils nimisen Espanjassa jo pidempään asuneen liettualaisen, joka osaa kaikki hommat. Niinpä hän korjasi lukonkin.

Kaikkiaan pitkiä Euroopan reissuja on nyt noin 15, ja muistini sopukoihin on jäänyt monia asioita, joita mielellään välillä muistelen.

Yleensä reissuillamme olemme tavanneet myös suomalaisia. Nyt heitä jututimme viimeksi Viron Pärnussa. Missä he lienevät tällä kertaa olleet, sillä myöhemmin olemme nähneet vilaukselta vain yhden suomalaisen matkailuauton.

Lopuksi suosittelen, että kannattaa rohkaistua ja lähteä välillä myös kotikontuja kauemmaksi. Kevät ja syksy ovat mielestäni sopivinta aikaa. Jos lähtee kesällä varsinaisen lomasesongin aikaan, niin silloin Välimeren alueella on usein liian kuumaa ja turisteja varsinkin suosituissa kohteissa on aivan liian paljon.

Myös hinnat ovat sesongin ulkopuolella edullisempia. Lähes jokaisella leirintäalueella on sesongin ulkopuolella huomattavasti alennetut hinnat. Ja jos on samassa paikassa pidempään, niin hinnat tippuvat vielä siitäkin. Esimerkiksi toissapäiväisen leirintäalueemme sesonkihinta on 32 euroa vuorokaudelta. Nyt se oli 17 euroa. Ja jos on vähintään kuukauden, hinta on 12 euroa.

Kiitos matkaseurasta Paulalle ja kaikille lukijoille. Jos kynä on tallessa ensi keväänä, niin palaan asiaan silloisen reissumme osalta.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 26. päivä

Päivän lukema 287. Sen verran oli kilometrejä Valencian pohjoispuolelta sitä etelämpänä sijaitsevaan Torreviejan kaupunkiin. Meillä on täällä kyläreissu, sillä Suomen naapureillamme on täällä talviasunto.

Emme ajaneet helpointa reittiä, vaan noin 50 km Valencian jälkeen käänsimme auton keulan kohti vuoristoa. Sen jälkeen riitti vasta- ja myötämäkeä ja kauniita maisemia noin sadan kilometrin verran. Loppumatkan ajoimme valtatietä, jonka päällyste oli jo päässyt heikkoon kuntoon.

En ole vielä kertonut sanallakaan tiemaksuista. Nyt kun matkamme on jo lähellä päätepistettä, niin on kokemusten kertomisen aika tältäkin osin.

Ajoreittimme maista Baltiassa ja Saksassa ei ole tiemaksuja. Kaikissa muissa on, ja käytäntö on kirjava. On kaksi pääsääntöä: tiemaksua kerätään joko aikaan tai ajomatkaan perustuen.

Tsekissä ja Itävallassa on aikaan perustuva. Lyhin ostettava aika on 10 vuorokautta. Se maksoi kummassakin maassa reilun kympin. Maksettuaan saa tarran, joka pitää kiinnittää tuulilasin oikeaan alakulmaan.

Puolassa, Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa on kilometripohjainen maksu. Teillä on maksuportteja, joissa maksu maksetaan etukäteen seuraavalle maksuportille saakka. Tai sitten maksuportilta otetaan mukaan lappu, ja seuraavalla maksuportilla maksuautomaatti laskee ajetun matkan ja määrittelee sen perusteella hinnan. Lisäksi maksuun vaikuttaa ajoneuvo. Esimerkiksi matkailuautoille maksu on isompi kuin henkilöautoille. Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa maksut ovat samaa suuruusluokkaa. Matkailuautolla noin 250 km matka maksoi hieman yli 30 euroa.

Maksuporttien automaateilla käy joko käteinen tai luottokortti. Joillakin paikoin on vielä myös henkilö, joka rahastaa. Turistin kannalta ongelmia voi syntyä automaattien käytössä, sillä niitä on monensorttisia. Kuvassa näkyvä tietullipaikka ja maksuautomaatti on Espanjasta.

Suomalaiset ovat liian usein tuudittautuneet siihen, että matkustaminen on turvallista. Niin se on Suomessa, mutta ei läheskään aina muualla.

Eteläisen Euroopan maissa matkailuautoilijan ei pidä missään tapauksessa yöpyä muualla kuin vartioiduissa paikoissa. Tarkoittaa käytännössä sitä, että aina pitää mennä leirintäalueelle. Myös pelkkä pysähtyminen valtatien varteen on uhkapeliä erityisesti Ranskan etelärannikolla ja Espanjassa Katalonian alueella.

Kerran olimme Budapestissä eräällä leirintäalueella. Siellä oli neljä muuta suomalaista karavaanariporukkaa. Heistä kolme oli maksanut oppirahat.

Useimmiten ryöstö tapahtuu niin, että yöaikaan matkailuauton tai -vaunun ilmanottoaukoista suihkutetaan nukuttavaa kaasua. Sen jälkeen auton väki vain aamulla toteaa tapahtuneen.

Toki nykyisen "monikulttuurisuuden" aikana pitää ottaa huomioon myös terrorismin vaarat. Betoniporsaat ovat jo tuttu näky suosituilla turistipaikoilla. Oheinen valokuva on Italian Pisasta.

Henkilön Reijo Tossavainen kuva.

Henkilön Reijo Tossavainen kuva.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 25. päivä:

Tänään ajelimme Barcelonan läheltä Valencian lähelle. Kohtalaista tai hyvää moottoritietä kertyi 268 km. Liikennettä oli täkäläisittäin vähän, saman verran kuin suomalaisilla moottoriteillä keskimäärin. Siksi asetin vakionopeudensäätimeen lukeman 105 km/h. Sillä nopeudella 2,5 litran dieselissä on sopivasti kierroksia ja vääntöä ilman vaihtamisen tarvetta vastamäessäkään, vaikka käytössä on kuudes vaihde.

Maisema tien varressa oli koko matkan melko samanlaista. Navigaattori kertoi, että alin kohta oli 8 metriä ja ylin kohta 188 metriä merenpinnan yläpuolella. Metsiä oli vähän. Suomalaisittain nähtynä metsistä ei oikeastaan voi edes puhua. Yleensä yksittäin tai ryhmissä kasvoi lyhytkasvuisia, pensasmaisia lehtipuita. Paikallinen mäntylajike oli myös lyhyt ja pitkäoksainen, melkein yhtä leveä kuin korkea.

Pelloista suurin osa oli laitettu kasvamaan sitrushedelmiä: appelsiineja, mandariineja ja sitruunoita.

Sitrushedelmät kasvavat ilman erilaisia suojaverhoja ja -rakennelmia. Niitä tarvitaan tomaattien viljelyssä, jota harrastetaan erityisesti Almerian alueella.

Espanja on Euroopan suurin hedelmien tuottaja. Tuotannon painopiste on Valencian, Murcian ja Almerian alueilla eli maan itä- ja kaakkoisosissa.

Myös laajoja oliivipuuviljelmiä tai -metsiköitä näkyi matkan varrella. Oliivin viljely keskittyy Välimeren alueelle, ja Espanja on ylivoimaisesti suurin tuottaja, noin kolmannes koko maailman tuotannosta.

Sekin kannattanee huomata, että EU:n budjetista peräti 38 % menee maatalouden tukemiseen. Yksittäisistä lajikkeista eniten tuetaan oliivin viljelyä.

Oliivi menestyy melko karuissa ja kuivissa oloissa. Siksi sitä on Espanjan eteläosissa istutettu lähes jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Sadosta ei ole niin väliä, kunhan saadaan EU-tuet, jotka maksetaan lähinnä oliivipuiden määrän mukaan.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 24. päivä

Tänään ajelimme Espanjaan. Rajan ylitys tuntui kotoiselta, sillä onhan edessä jo kymmenes koko talvi Teneriffalla ja Puerto de la Cruzin viehättävässä kaupungissa. Ei siis ollut sattuma, että korvien välissä alkoi soimaan kappale "La viva España".

Tänään ajelimme 267 km. Se oli melkein koko matkan hyväkuntoista moottoritietä. Vain Ranskan puolella ennen Espanjan rajaa oli vähän matkaa heikompaa, remontissa olevaa tietä.

Barcelonan ohitus kysyy aina hermoja. Niin nytkin. Moottoritiet kulkevat osin kaupungin läpi ja liittymiä on paljon. Kaistanvaihdoissa oli pysyttävä hereillä. Kaikkiaan ohikulku oli noin 50 km ja liikennettä paikoin tosi paljon.

Oikeastaan olemme Kataloniassa. Jos täkäläistä sanot espanjalaiseksi, hän useimmiten melkein loukkaantuu. Myös Kanarian asukkaat ovat ensisijaisesti kanarialaisia, toissijaisesti espanjalaisia.

Katalonialla ja Kanarialla on Espanjan sisällä laaja itsehallinto, jonka ne saivat vuonna 1978 Francon diktatuurihallinnon kaaduttua. Nykyinen tilanne ei kuitenkaan tyydytä katalaaneja ja itsenäisyysvaatimukset ovat vahvat. Ensi sunnuntaina on kansanäänestys itsenäisyydestä. Se ei ollenkaan ilahduta Madridin keskushallintoa, joka on varautunut järeisiin toimiin äänestyksen ja itsenäisyyden torjumiseksi.

Kataloniassa on noin 7,5 miljoonaa asukasta. Pääkaupunki Barcelonassa on virallisesti noin 1,5 miljoonaa asukasta, mutta todellisuudessa se on paljon suurempi, sillä ympäröivät alueet ovat samaa kaupunkiseutua.

Katalonia rajoittuu pohjoisessa Pyreneiden vuoristoon, jonka korkeimmat huiput Kataloniassa yltävät noin 3000 metriin. Katalonian länsiosissa on laaja tasankoalue, joka muuttuu vaihtelevammaksi rannikkoa lähestyttäessä. Tasankoa rikkovat useat jokiuomat, kuten Ebro.

Suurin osa Kataloniaa kuuluu lauhkeaan välimerelliseen ilmastoalueeseen. Kesä on kuuma ja suhteellisen kuiva, talvi leuto. Sademäärät ovat suurimmillaan keväisin ja syksyisin, jolloin sateet voivat olla rankkoja.

Katalonia on Espanjan taloudellisesti vauraimpia ja teollisesti kehittyneimpiä alueita. Sen osuus koko Espanjan bruttokansantuotteesta on noin 19 prosenttia. Katalonian talous on kooltaan verrattavissa Portugaliin.

Kataloniassa sijaitsee muun muassa auto-, metalli- ja kemian- ja lääketeollisuutta. Matkailuelinkeino on yksi alueen tärkeimmistä.

Sitten lopuksi tietokilpailukysymys. Maailmassa on yksi itsenäinen valtio, jonka ainoa virallinen kieli on katalaani. Mikä maa ja missä se on?

Useimmat eivät tiedä vastausta, joten kerrottakoon että se on Andorra. Noin sadantuhannen asukkaan minivaltio Pyreneiden vuoristossa Espanjan/Katalonian ja Ranskan välissä.

Andorra on minulle ikimuistoinen, sillä yhden ja ainoan kerran matkojemme aikana auto on hajonnut. Se tapahtui Andorrassa liki 10 vuotta sitten. Auton korjaus kesti toista viikkoa...

Oheisessa valokuvassa liehuu ylinnä Katalonian lippu. Sen alla on Saksan lippu. Lienee karavaanarin ajankohtainen kannanotto näiden maiden puolesta.

Henkilön Reijo Tossavainen kuva.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 23. päivä:

Nyt olemme melkein Espanjassa, sillä etelän suunnalla horisontissa häämöttävät Pyreneiden vuoret.

Aamulla olimme Marseillen lähistöllä. Sieltä on tänne 277 km hyvää tai erittäin hyvää moottoritietä. Eikä ollut yhtään työmaata. Olen ajanut tietä noin 15 kertaa, ja muistelen että aina on ollut vähintään yksi työmaa kulkua hidastamassa. Leveimmillään on nyt kuusi kaistaa kumpaankin suuntaan, joten matka joutuu.

Tienvarren maisemat olivat enimmäkseen tasaisia. Välillä oli vain matalia kohoumia. Muutamissa paikoissa moottoritien keskikaistalle ja ulkoreunoille oli istutettu sypressejä. Näky oli kaunis.

Huomenna maisemat ovat täysin erilaiset kun nousemme Pyreneiden yli Espanjaan.

Edellisellä leirintäalueella yöpymisemme maksoi 23 euroa. Sen normaalihinta kesällä on 39 euroa. Hinnat ovat siis tähän aikaan vuodesta jo paljon edullisemmat. Olen myös kansainvälisen leirintäaluejärjestön ACSI:n jäsen, jonka jäsenkortilla monet paikoista antavat vielä lisäalennusta.

ACSI:n toiminnassa on mukana lähes 10.000 eurooppalaista leirintäaluetta. Siis melkein kaikki. ACSI:llä on tarkastajia, jotka käyvät leirintäalueet läpi ja pisteyttävät niiden palvelut. Tarkastus on ulkopuolisen asiantuntijan tekemä, joten siihen voi luottaa. Lisäksi nettisivuilla on leirintäalueilla käyneiden omia kokemusperäisiä kommentteja.

ACSI:n leirintäalueet tarkkoine tietoineen löytyvät netistä. Sieltä on helppo valita kulloiseenkiin tilanteeseen itselleen sopivin vaihtoehto. Sen koordinaatit kun näpyttelee navigaattoriin, niin karttojen selaamisen saa unohtaa.

Olen vuosien myötä käynyt noin 400:lla erilaisella leirintäalueella. Kahta samanlaista ei ole. Silti yhteistä kaikille on, että niiltä löytyy peruspalveluina vessat, suihkut, astiantiskauspaikat, pesukoneet vaatteille, vedenottopisteet ja jätepisteet. Tasokkaimmilla leirintäalueilla on lisäksi hyvin monipuolisesti muita palveluja, kuten esim. ravintoloita, baareja, kauppoja, leikkikenttiä, uima-altaita, jne.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 22. päivä

Tänään köröttelimme Italian puolelta Aix-en-Provencen kaupunkiin, joka on noin 20 km pohjoiseen Marseillen suurkaupungista.

Marseille on Rhônejoen suulla Etelä-Ranskassa Välimeren rannalla. Sen asukasluku on esikaupunkialueet mukaan luettuina noin 1,5 miljoonaa. Se on siis maan kolmenneksi suurin kaupunki. Isompia ovat Pariisi ja Lyon. Marseille on maan tärkein satamakaupunki. Siellä asuu myös paljon ulkomaalaistaustaisia.

Rhône on puolestaan joki Ranskassa ja Sveitsissä. Sillä on pituutta 812 km, josta 231 km on Sveitsin ja 581 km Ranskan puolella. Rhône on koko Välimeren alueen merkittävin joki Niilin jälkeen.

Ajoimme tänään reitin, jonka varrella olevat kaupungit lienevät ainakin jossakin määrin tuttuja kaikille. Ensin Italian puolella on San Remo ja sitten rajan toisella puolella Monaco, Nizza ja Cannes. Tällä kertaa kuitenkin ohitimme nuo kaupungit. Oheinen valokuva on Nizzan kohdalta, jossa liikennettä oli paikoin ruuhkaksi asti.

Aamulla satoi aika ravakasti. Automme oli paikassa, jonne valuivat vedet ylärinteeltä. Auton alla oleva maa pehmeni liejuksi, mutta jollain ihmeen konstilla sain autoni sieltä pois. Ainakin leirintäalueen hoitaja puisteli päätään suorituksen jälkeen.

Sade kuitenkin pikkuhiljaa lakkasi, ja nyt täällä Ranskanmaalla aurinko paistaa ja mittarissa on sopivat 24 asteen lukemat. Sääennusteet lupaavat hyvää keliä koko loppumatkalle. Sitä on vielä kuuden päivän ja 1600 km verran.

Olemme tämän reissun aikana ylittäneet useita EU-maiden välisiä rajoja. Missään ei ole tarvinnut pysähtyä. Italian ja Ranskan raja oli nyt poikkeus kuten oli edelliselläkin kerralla pari vuotta sitten. Poliisit pysäyttelivät ja tarkastivat osan maahan tulevista autoista.

Eilen ostin netin kautta Air Europalta lentopiletit Malagasta Teneriffalle. Maksoi satasen per henkilö + 15 euroa per matkalaukku.

Eilen varasin myös matkailuautolle talvehtimispaikan pysäköintihallista, joka on lentokentän vieressä. Sisätiloissa sen säilytys puolelta vuodelta maksaa 400 euroa. Äkkiseltään se kuulostaa kalliilta, mutta se on silti vain reilut pari euroa vuorokaudelta. Hintaan sisältyy meidän kuljetus lentokentälle ja nouto lentokentältä.

Henkilön Reijo Tossavainen kuva.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 21. päivä

Tänään ajelimme kaikessa rauhassa ilman eksymisiä tai muita kommervenkkejä Pisasta Imperia nimiseen pieneen kaupunkiin. Tämä on Italian puolella, mutta Ranskan rajalle on enää 35 km.

Olen matkailuautoillut 30 eri maassa, monissa niistä useita kertoja. Tämänpäiväinen taival pääsee muistini sopukoihin erityisesti yhdestä asiasta. Noin 220 km matkalla oli 127 tunnelia. Siis tunneli keskimäärin vajaan kahden kilometrin välein. Voi olla, että tunneleita oli enemmänkin, sillä apukuski torkahteli välillä...

Syynä tunnelien teolle ovat Alpit, jotka Ligurian alueella Italian luoteisessa kolkassa työntyvät Välimeren rantaan. Syynä on myös Apenniinien vuorijono, joka lähtee siitä missä Alpit loppuvat ja jatkuu pitkälle Italian eteläosaan saakka.

Ligurian hallinnollisen alueen rannikko muodostaa Italian Rivieran, luoteessa Liguria ulottuu Alpeille ja koillisessa Apenniineille. Asukkaita on vajaat 1,6 miljoonaa. Pääkaupunki on 600.000 asukkaan Genova, joka on Italian suurin satamakaupunki

Muinaiset liguurit asuttivat Välimeren rannikkoa Rhônejoelta Arnojoelle, mutta myöhemmin keltit – roomalaisittain gallialaiset – saapuivat alueelle synnyttäen galloliguurisen kulttuurin. Varhaisina aikoina aluetta asuttivat myös foinikialaiset, kreikkalaiset ja karthagolaiset. Alue liitettiin virallisesti osaksi Rooman valtakuntaa 200-luvulla eaa. Tulijoita ja menijöitä on siten ollut melkoisesti.

Keskiajalla Genova siirtyi hitaasti valta-asemaan suurimmassa osassa Liguriaa ja hallitsi aluetta pitkään lukuun ottamatta paria katkosta 1400- ja 1500-luvuilla, jolloin alue oli Milanon herttuan tai Ranskan valtakunnan alaisuudessa. Vuonna 1796 Ranskan vallankumouksen kenraali Napoleon Bonaparte julisti alueen Ligurian tasavallaksi. Ligurian tasavalta oli kuitenkin lyhytikäinen, ja Ranska yhdisti sen itseensä jo vuonna 1805. Napoleonin sotien loputtua vuonna 1815 Sardinian kuningaskunta siirtyi hallitsemaan aluetta. Vuonna 1861 syntyi sitten nykyinen Italia alueiden pantua kimpsut ja kampsut yhteen.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 20. päivä

Suomessa silloin tällöin kohistaan Pisa-tutkimuksen tuloksista. Tänään minä tein oman Pisa-tutkimukseni. Ihan oikeasti, ei vain koulunpenkillä...

Tosiaankin. Tänään ajelimme Italiassa 118 km eli Sienasta Pisaan. Matka ei ollut pitkä, mutta silti se kesti 2,5 tuntia. Keskinopeus jäi alle 50 km/h!

Navigaattori valitsi mielestään nopeimman reitin. Sitä se ei ollut, sillä useimmiten huonokuntoinen ja kapea tie kiemurteli jokaisen kylän läpi. Päivitin ennen reissuun lähtöä navigaattorin kartat, mutta silti ne eivät olleet ajan tasalla. Kolme kertaa ajoin harhaan, ja arvaamalla ja päättelemällä löysin takaisin oikelle tielle. Koetteli hermoja...

Pääsimme kuitenkin Pisaan, joka onToscanassa, Arnojoen suulla Välimeren rannalla. Pisassa on noin 90 000 asukasta. Nykyisellään se on melkoinen turistirysä. Kesän sesonki on ohi, ja kävimme tornia ja muita paikkoja katsomassa myöhemmin iltapäivällä, niin silti tuhansia turisteja vaelteli tänäänkin samanaikaisesti keskusaukiolla nähtävyyksiä ihmetellen ja asioiden lähikatujen turistikaupoissa ja -ravintoloissa.

Pisa oli olemassa jo etruskien ja Rooman valtakunnan aikoihin. Pisan huippukausi sijoittuu keskiajalle. Pisa oli tärkeä kaupallinen keskus ja sillä oli hallussaan merkittävä laivasto Välimerellä. Se kilpaili mm. Genovan ja Venetsian kanssa.

Pisa valloitti osan Sardiniaa ja menestyksellisesti voitti monia kilpailevia kaupunkeja Sisiliassa ja Etelä-Italiassa. Pisan laivasto osallistui myös ristiretkiin. Kaupunkiin virranneita varoja käytettiin Campo dei Miracolin rakennusten, kuten tuomiokirkon ja Pisan kaltevan tornin, rakentamiseen.

Pisan valta alkoi hiipua vuonna 1284, kun se hävisi Genovalle Melorian meritaistelussa. Taistelussa kaupunki menetti merimahtinsa eikä koskaan toipunut tappiosta kunnolla. Pisa yritti kohottaa asemaansa 1300-luvulla, mutta lopulta Firenze valloitti sen vuonna 1406.

Pisan ehdottomasti kuuluisin nähtävyys on Pisan kalteva torni, joka on osa arkkitehtonista kokonaisuutta Piazza dei Miracolissa (Ihmeiden aukiolla). Piazza dei Miracolissa ovat myös kaunis tuomiokirkko (Duomo) ja kastekappeli.

Muita mielenkiintoisia nähtävyyksiä ovat Ritareiden aukio, jolla sijaitsee Palazzo della Carovana dei Cavalieri hienoine julkisivuineen, Borgo Stretto, jossa voi käyskennellä keskiaikaisten arkadioiden alla, ja Lungarnon kadut Arnon rannalla.

Pisan kalteva torni on yllättävän kalteva. Näytti siltä, että se on kaatumisen partaalla! Sitä on eri keinoin tuettu, joten se kuitenkin pysynee pystyssä.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 19. päivä

Jossakin lastenlaulussa sanotaan, että "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa - ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa". Tällainen tuli mieleeni Sienaan tutustumisen jälkeen. Kaupunki on todella näkemisen ja kokemisen arvoinen! Ansaitusti kaupungin keskusta on UNESCO:n maailmanperintökohde.

Siena on nykyään noin 54.000 asukkaan kaupunki Toscanan alueella Keski-Italiassa. Historiansa aikana se on kamppaillut Firenzen kanssa Toscanan ykköskaupungin asemasta.

Sienan valtava katedraali on rakennettu jo 1200-luvulla, mutta lisää rakennettiin 1300-luvulla. Se on myöhäisgoottilaisen kuvanveiston, varhaisrenesanssin maalaustaiteen ja barokin ajan sisustus- ja esinetaiteen helmi.

Kirkosta aiottiin tehdä maailman suurin. Sitten vuonna 1348 tuli mustana surmana tunnettu raivokas kulkutauti, joka surmasi kaksi kolmasosaa kaupunkilaisista. Sen jälkeen suunnitelmista tingittiin.

Sienan Campo ja Palazzo Pubblico ovat myös ainutlaatuinen kokonaisuus. Plaza del Campo on ollut Sienan keskusaukio jo siitä lähtien, kun se rakennettiin 1100-luvulla. Aukion reunalla on Palazzo Pubblico, joka siroine torneineen valmistui jo 1200-luvulla. Palazzossa on museo Civico, jossa on valtavan hienoja, isokokoisia seinämaalauksia.

Huomenna jatkamme reissuamme Pisaan. Siellä on kuulemma jokin torni vinossa. Täytyy katsoa, voisiko sille tehdä jotakin...

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN: 18. päivä

Keski-Italiassa sijaitseva Toscana on yksi Italian kauneimmista alueista, jonka tunnetuimpia vierailukohteita ovat Pisan kalteva torni sekä maakunnan pääkaupunki Firenze.

Toscanan kaupungeista löytyy toinen toistaan kiinnostavampia rakennuksia ja taideteoksia. Niin myös Sienasta, jonne tänään ajelimme San Gimignanosta.

Kilometrejä oli vain 40 km. Puolet siitä oli mutkaisia ja kapeita paikallisteitä. Ratin takana jouduin keskittymään ajamiseen, mutta kyllä siinä toisella silmällä ehti myös maisemia vilkuilla. Näin Toscanalle tyypilliset vehreät maisemat viini- ja oliiviviljelmineen, kumpuilevat kukkulat ja viehättävät pienet kylät.

Eteläisestä sijainnistaan huolimatta Toscanan seudun talvet ovat yllättävän kylmiä ja kosteita. Joskus saadaan myös lumisateita. Kesät puolestaan ovat pitkiä ja kuumia lämpötilojen noustessa jopa 35-40 asteeseen. Tänä vuonna oli erityisen pitkä kuuma jakso. Lämpöä riittää varmimmin toukokuusta syyskuuhun, joskus jopa huhtikuusta lokakuuhun asti. Nyt on passelisti 20-23 astetta ja samanlaista on luvassa lähipäivillekin.

Paras aika matkustaa Toscanan seudulle on kevät ja syksy. Silloin lämpöä on sopivasti, mutta turisteja ei ole tungokseen asti. Myös leirintäalueilla maksut ovat kesän sesonkia huomattavasti edullisemmat.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 17. päivä:

San Gimignano on pieni kaupunki Rooman pohjoispuolella Toscanassa, Firenzen ja Sienan kaupunkien kupeessa. Kaupungin historiallinen keskusta torneineen on myös valittu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.

Tuohon luetteloon pääseminen on ainakin minulle merkki siitä, että kohde on tutustumisen arvoinen. Niin tälläkin kertaa ja tänään koko päivä oli varattu harvinaisen viehättävään kaupunkiin tutustumiseen. Emmekä pettyneet.

Kaupunki on tunnettu muun muassa keskiaikaisesta arkkitehtuuristaan ja etenkin torneistaan. San Gimignanoa kutsutaan sadan tornin kaupungiksi, koska kaupunkia perustettaessa siellä oli liki sata tornia. Sotien ja luonnonmullistuksien seurauksena torneja on jäljellä enää 14. San Gimignanossa on myös useita kirkkoja, ja niiden freskot ovat maailmankuuluja.

San Gimignanon kaupunki kukoisti keskiajalla, kunnes musta surma koitui myös sen tuhoksi. Puolet kaupungin väestöstä kuoli ruttoon ja kaupunki jäi kitumaan heräten kunnolla henkiin vasta kun turistit löysivät sen 1900-luvulla.

Heti kaupungin portista sisään astuttua tuntuu kuin siirtyisi keskiajalle. Kapeat kadut mutkittelevat ylös ja alas, ja joka kulmalle tekisi mieli jäädä hetkeksi ihmettelemään ja ihastelemaan sekä kuvaamaan kaunista kaupunkia.

Kaupunki on kuuluisa myös Vernaccia valkoviinistä. Viinipuoteja on kaupungissa tiheään ja Paulan mielestä muutakin kivannäköistä tuliaistavaraa myytiin niiden tuntumassa pilvin pimein. Oli mm. keittiötekstiilejä, keramiikkaa ja ruokatarvikkeita.

Tornien ja Vernaccia-viinin lisäksi San Gimignano on tunnettu kidutusmuseoistaan, mutta ne eivät meitä kiinnostaneet. Toki muutamassa muussa museossa kävimme. Erityisen mielenkiintoinen oli seudun muinaisten asukkaiden etruskien ajasta kertova museo.

Pyrimme aina kussakin maassa syömään sille maalle tunnusomaista ruokaa. Nyt söin toisen kerran "aitoa" pitsaa ja jo nyt tuntuu siltä, että kiintiö on vähäksi aikaa täysi. En ole pitsan ystävä kotimaassa enkä edes Italiassa.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 16. päivä:

Tänään ajon aikana huomasin, että reissumme on jo vähän yli puolen matkan. Nyt illalla kirjoitan tätä San Gimignanossa, Toscanan maakunnassa Italiassa. Aamulla olimme 250 km pohjoisempana Po-joen tasangolla.

Alkumatka oli todella tasaista puoleen väliin eli Bolognan kaupungin kohdalle saakka. Navigaattori väitti, että olimme vain pari metriä merenpinnan yläpuolella. Ehkä kuitenkin siihen pitää pikkuisen lisätä.

Bolognan kohdalla maisema muuttui täysin. Ympärillämme kohosi loivapiirteistä vuoristoa aina Toscanaan saakka. Jotkut väittävät, että Toscanassa on maailman kauneimmat maisemat. Kauniit nuo toki olivat, mutta mielestäni esim. Itävallassa näkymät olivat aivan yhtä kauniit.

Toscana on entinen suurherttuakunta Keski-Italiassa. Sen naapureina ovat etelässä Lazio, idässä Umbria ja Marche sekä pohjoisessa Emilia-Romagna ja Liguria. Toscanan länsipuolella on Ligurianmeri. Toscanassa asuu 3 600 000 asukasta ja sen pääkaupunki on Firenze. Nyt emme sinne poikenneet, sillä Paula on käynyt siellä aikaisemmin kerran ja minä pari kertaa.

Toscana on suunnilleen kolmionmuotoinen alue meren ja Apenniinien vuorten välissä. Suurin osa alueesta on kumpuilevaa maatalousmaata, jolla viljellään viinirypäleitä, maissia ja ohraa sekä kasvatetaan oliivipuita. Maaperä on erityisen hedelmällistä Arnojoen laaksossa ja kapealla rannikkokaistaleella. Apenniineilta louhitaan kuuluisaa Carraran marmoria. Toscanan eteläosan vuorilla on rauta-, magnesium- ja elohopeakaivoksia.

Firenzessä lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin päivän ylin lämpötila on keskimäärin 31 astetta, ja kylmin tammikuu, jolloin päivän ylin on 10 ja yön alin nollan tienoilla. Lähipäiville on luvassa hieman yli 20 astetta. Toscana on melko vähäsateista aluetta. Heinäkuu on vuoden kuivin kuukausi, ja eniten sateita saadaan loka-marraskuussa.

Toscanassa on säilynyt runsaasti muistomerkkejä, jotka kertovat alueen pitkästä historiasta: etruskien rakentamia muureja, keskiaikaisia linnoja ja etenkin Medicien aikaisia renessanssipalatseja.

800-luvulla ennen ajanlaskun alkua etruskit vaelsivat Toscanaan Vähästä-Aasiasta. He alkoivat käydä kauppaa Kreikan ja Lähi-Idän asukkaiden kanssa meritse ja loivat alueelle kulttuurin, josta on jäänyt jälkiä meidänkin aikoihimme. Vuonna 395 eaa. roomalaiset alistivat etruskit valtansa alle. Roomalaiset omaksuivat itselleen aineksia etruskien uskonnosta.

Toscana alkoi vaurastua 1200-luvulla tekstiilin valmistuksella ja kaupalla. Toscanalainen tiede, pankkitoiminta ja arkkitehtuuri kehittyivät. Ajalle oli tunnusomaista jatkuvat selkkaukset kaupunkien välillä, ja 1300-luvulla "musta surma" vei puolet alueen väestöstä.

Medicien suku nousi Firenzen valtiaaksi 1400-luvulta 1700-luvulle. Sen aikana Firenzessä alkoi renessanssi, kaupungin kukoistuskausi taiteissa, tieteissä ja arkkitehtuurissa. Toscanassa vaikuttivat tuolloin muun muassa Leonardo da Vinci, Michelangelo, Rafael ja Galileo Galilei. Firenze nousi alueen ja koko Italian hallitsevaksi kaupungiksi.

Vuoden 1860 jälkeen Italia yhdistyi, ja Firenze toimi Italian pääkaupunkina 1865–1870.

Toscana on yksi Italian rikkaimmista alueista. Toscanan talous on monipuolinen, ja siihen vaikuttavat muun muassa tekstiili-, koru- ja petrokemian teollisuus sekä maanviljely ja matkailu.

Lisäksi alue on Italian matkailun keskus. Merkittävimmät vierailukohteet ovat Firenze, Pisa, Siena ja Lucca.

Toscana on kuuluisa myös viineistään, joista tunnetuin on Chianti.

Tästä tuli nyt tavallista pidempi tarina. Toivottavasti jaksoit lukea.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 15. päivä:

Tänään ajelimme parisataa kilometriä Italian koilliskulmasta Venetsian eteläpuolelle Padovan kaupungin lähelle. Lähes koko matka oli hyvää moottoritietä. Tosin pitkä työmaa jonkin verran hidasti.

Ohitimme tällä kertaa Venetsian, sillä se on tullut tutuksi aiemmilla käyntikerroilla. Huomenna jatkamme matkaamme Toscanan alueelle, joka on tällä kertaa Italiassa pääkohteenamme.

Yön olimme Alppien juurella Udinen kaupungin lähellä. Nimenomaan juurella, sillä kun vilkaisi pohjoiseen niin siellä näkyivät Alpit. Etelään katsottaessa maisema oli tasaista Po-joen laaksoa.

Udine on kaupunki Friuli-Venezia Giulian autonomisella alueella, 40 kilometrin päässä Slovenian rajasta. Se on Udinen maakunnan pääkaupunki. Kaupungissa on reilut 100.000 asukasta.

Tällä reissulla ilmeisesti ensimmäisen kerran tutustuin lähemmin friulin ja ladinin kieliin. Friulin kieli on Koillis-Italiassa puhuttava kieli, jota puhuvat friulit. Se muistuttaa paljon toista pientä kieltä, ladinin kieltä, mutta on saanut myös vaikutteita saksan, italian ja slovenian kielistä. Friulin kielestä on tekstejä 1000-luvulta lähtien, ja runoutta ja kirjallisuutta löytyy jo 1300-luvulta. Kielellä on 300.000 puhujaa.

Ladin on galloromaaniseen ryhmään kuuluva kieli, jota puhutaan Pohjois-Italiassa Trenton, Bellunon ja Bolzanon maakunnissa. Sillä on noin 30.000 puhujaa. Ladin on läheistä sukua Sveitsissä puhuttavalle retoromaanille, joka on pieni kieli sekin.

Tämänpäiväisen ajon aikana katselimme Po-joen laaksoa/tasankoa. Po virtaa Italian pohjoisosan halki lännestä itään. Sen alkulähde on Italian ja Ranskan rajan lähellä Alpeilla, josta se virtaa 652 kilometrin pituisena laskien Välimereen kuuluvan Adrianmeren pohjoisosaan. Po on Välimereen virtaavista joista kolmanneksi suurin Niilin ja Rhônen jälkeen. Se on Italian suurin joki sekä pituutensa, valuma-alueensa että virtaamansa puolesta.

Pohjois-Italiassa ja Etelä-Italiassa puhutaan italian kieltä. Se on monien mielestä lähes ainoa asia joka yhdistää näitä alueita. Pohjois-Italia on pitkälle kehittynyt alue, kun taasen eteläinen osa maata on jonkinlaista mafian hallitsemaa takapajulaa. Pohjois-Italiassa vaikuttaa vahvasti Lega Nord puolue, joka ajaa laajempaa itsehallintoa. Myös täydellisestä itsenäisyydestä on esitetty vaatimuksia Skotlannin ja Katalonian tapaan.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 14. päivä:

Tänään kävimme kolmessa eri maassa. Aamulla starttasimme Salzburgista Itävallasta ja riensimme ensin Saksan puolelle katsomaan Hitlerin kuuluisaa lomapaikkaa Kotkanpesää, jonne Salzburgista on vain 30 km.

Kotkanpesästä oli tarkoitus jatkaa Innsbruckin ja Brennerin solan kautta Alppien yli Italian puolelle Gardajärvelle ja edelleen Toscanan alueelle. Nyt kuitenkin Innsbruckin-Brennerin suunnalle luvattiin hyvin sateista säätä. Siksi lähdimme ajamaan itäistä reittiä eli Villachin kautta Venetsiaan ja edelleen Toscanaan. Kilometreissä reitit ovat liki yhtä pitkät.

Alun pitäen aioimme ajaa tänään vain pari sataa kilometriä Villachiin. Sitten kuitenkin köröttelimme 100 km enemmän eli Italian puolelle Udinen seutuville. Näin siksi, että täälläkin sataa huomenna, ja tämänpäiväisen urakoinnin ansiosta huomenna on lyhempi ajotaival. Tänään olikin hyvä sää ajaa ja moottoritie oli hyväkuntoista. Matkalla oli liki 30 tunnelia ja pisimmät olivat noin seitsemän ja kuuden kilometrin mittaiset. Vain yksi tunneli oli maksullinen, 13,50 euroa. Tieltä avautuneet maisemat alppien rinteille ja laaksoihin olivat todella upeat.

Tänään siis kävimme Kotkanpesässä. Se on pari kilometriä korkean vuoren huipulla. Sieltä on todella huiman kauniit näköalat kymmenien kilometrien päähän.

Kehlsteinhaus eli Kotkanpesä ja sinne johtava tie rakennettiin vajaassa parissa vuodessa, vaikka rakentamisolosuhteet olivat todella vaikeat. Loma-asunto luovutettiin Adolf Hitlerille 50-vuotis syntymäpäivälahjana kansallissosialistiselta puolueelta huhtikuussa 1939.

Hitler vieraili Kotkanpesässä ensimmäisen kerran syyskuussa 1938. Hän teki Kotkanpesään vain 14 vierailua. Viimeisen kerran hän kävi siellä lokakuussa 1940.

Kotkanpesä on nykyään museoitu ja siellä toimii ravintola. Hyvällä säällä kuten tänään talolta näkyi esimerkiksi Itävallan Salzburgiin saakka. Myös näkymä vieressä sijaitsevalle Königsseelle on upea.

Kehlsteinhausissa eli Kotkanpesässä vierailee vuosittain runsaasti turisteja kaikkialta maailmasta. Hitleristä huolimatta suosittelen Kotkanpesässä käyntiä, jos sattuu täälläpäin muutoin liikkumaan.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 13. päivä:

Tämä päivä oli varattu Salzburgin kaupunkiin tutustumiselle. Lähdimme heti aamutuimaan, sillä sääennuste lupasi kello 15 alkaen runsasta sadetta. Ennuste piti melkein paikkansa, sillä kello 14.45 alkoi kunnolla satamaan!

Leirintäalueelta on nelisen kilometriä keskustaan, ja sinne köröttelimme bussilla. Pysäkki löytyi 200 metrin päästä. Siellä vanhempi herrasmies opasti meitä turisteja lipunostossa ja sopivista pysäkeistä. Ostimmekin 3,70 euroa maksaneen piletin, jolla saa sitten ajella 24 tuntia. Eihän me maalaiset kaupungissa osata liikkua, mutta kysyvä ei tieltä eksy!

Salzburg on Itävallan neljänneksi suurin kaupunki ja Salzburgin osavaltion pääkaupunki. Kaupunki on Salzach-joen varrella Alppien juurella, ja sen väkiluku on noin 150.000.

Salzburg on tunnettu ennen kaikkea Mozartin syntymäkaupunkina, historiastaan ja barokkiarkkitehtuurista. Salzburgin suosiota matkakohteena on lisännyt erityisesti Sound of Music -elokuva, joka kuvattiin kaupungissa ja sen lähialueilla.

Pääkaupunkiin Wieniin on 300 km. Puolta lähempänä on Saksan puolella iso miljoonakaupunki München. Lähellä Salzburgia ovat Eisriesenweltin jääluolat. Niiden näkeminen jäi kyllä meiltä kertaan seuraavaan.

Salzburg sijaitsee Alppien läheisyydessä lähellä Saksan rajaa. Salzach-joki jakaa kaupungin kahtia. Kaupungin pohjoispuolella on tasankoa ja eteläpuolelta Alppien huippuja. Lähin vuorenhuippu, 1972 metriä korkea Untersberg, on vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Kaupunki tunnettiin roomalaisaikana nimellä Juvavum. Se sai piispanistuimen jo vuonna 739. Nykyinen tuomiokirkko on rakennettu vuosina 1614–1628. Piispa hallitsikin kaupunkia vuoteen 1803 asti. Juutalaiset karkotettiin kaupungista jo 1400-luvulla ja protestantit talvella 1731.

Yliopisto perustettiin vuonna 1620, mutta suljettiin myöhemmin ja avattiin uudelleen vuonna 1963. Yliopiston lisäksi kaupungissa on musiikkikorkeakoulu Mozarteum.

Salzburgin vanha kaupunki on barokin mestariteos. Sen kirkot, torit ja suihkulähteet rakennettiin pääosin 1500- ja 1600-luvulla. Salzburgin vanha kaupunki on myös valittu UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Kaupungin nähtävyyksiä ovat myös 1600-luvulla rakennetut barokkityylinen Salzburgin katedraali ja rokokootyylinen Mirabellin palatsi.

Salzburgin musiikkijuhlat on järjestetty vuodesta 1920 alkaen kaupungissa. Vuonna 1965 kaupungissa kuvattiin musikaali The Sound of Music. Musiikkijuhlilla käy joka kaudella yli 270.000 vierasta.

Hohensalzburgin linnoitus rakennettiin herttua Gebhardin johdolla Festungsbergin huipulle vuonna 1077. Sinne menimme erikoisella junalla, joka pystyi kiipeämään erittäin jyrkkää rinnettä ylös. Linna ja sen lukuisat näyttelyt olivat näkemisen arvoisia. Linnasta avautuu myös ympäristöön komeat maisemat.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 12. päivä:

Viime yön olimme Tsekissä lähellä Itävallan rajaa. Olimme leirintäalueen ainoat asiakkaat. Kesän sesonki on auttamattomasti ohi.

Leirintäalueen ohi virtaa pieni joki, oikeastaan puro. Niiltä tienoilta saa siis alkunsa yksi Euroopan suurimmista joista, Elbe. Se virtaa Tšekin ja Saksan läpi ja laskee Pohjanmereen. Elbe on 1 165 kilometriä pitkä.

Purosta kasvaa ensin Elben suurin sivuhaara, joka tunnetaan Tsekissä nimellä Vltava. Suomessa Vltava tunnetaan useimmiten saksankielisessä asussaan Moldauna. Vltava-Moldaun varrella on useita merkittäviä kaupunkeja, kuten Praha, Dresden ja Hampuri.

Joen alkupään kertominen on eräänlainen aasinsilta henkilökohtaiseen toteamukseen, sillä mummoni synnyinkodin pellolla olevasta pienestä purosta saa alkunsa Kymijoen vesistö. Tuo paikka on Kiuruveden ja Pyhäjärven rajamailla. Tuo seutu on muutoinkin vedenjakaja, sillä hieman lännempää vedet virtaavat Pohjanlahteen ja hieman idenpää Vuoksen vesistöön.

Totuttuun tapaan naputtelin aamulla navigaattoriin tämänpäiväisen ajomatkamme määränpään. Sitten läksimme matkaan, mutta noin 15 kilometrin jälkeen tie kapeni kapenemistaan. Sitten se oli jo niin kapea, että kahden ison ajoneuvon ohittaminen olisi ollut vähintään vaikeaa. Järkevintä oli pelata varman päälle ja kääntyä takaisin.

Tänään on kuukauden 13. päivä. Siitäkö lienee johtunut, että päivä ei alkanut hyvin.

Olen pyrkinyt joka aamu tarkistamaan navigaattorin ohjauksen ja tarvittaessa muuttamaan sen meille sopivammaksi. Nyt tuo unohtui, ja navigaattori valitsi suorimman tien, joka ei kuitenkaan soveltunut meille. Jälleen harmikseni totesin, että navigaattori on erittäin hyvä renki, mutta huono isäntä. Tulipahan 30 km turhaa ajelua.

Tänään siis tulimme Tsekin puolelta Itävallan Salzburgiin. Kilometrejä kertyi noin 210+30. Tsekin puolella tie oli hyvin kapeaa ja kunnoltaan enintään välttävää valtatietä, vaikka se on E55 eli yksi Euroopan pääteistä. Itävallan puolella tie leveni. Ennen Linziä se muuttui hyväksi moottoritieksi koko loppumatkan osalta. Ennen Linziä oli myös kymmenkunta tunnelia.

Maisema oli matkan aikana muodoiltaan vaihteleva. Yleensä loivarinteisiä mäkiä tai vuoria. Salzburgin tienoilla vuoret olivat jo jyrkkäpiirteisiä. Mäkien ja vuorten rinteillä ja alempana laaksoissa oli viljapeltoja, kyliä ja kaupunkeja. Luonto oli voimakkaan vehreää ja vihreää, vaikka nyt on jo syyskuu. Tänään näimme reissumme kauneimmat maisemat!

Linz on Itävallan kolmanneksi suurin kaupunki Wienin ja Grazin jälkeen. Se on Ylä-Itävallan osavaltion pääkaupunki. Asukkaita on vajaat 200.000. Seuraavina kaupunkikohteina meillä ovat Salzburg ja Innsbruck, jotka ovat Itävallaan kolmanneksi ja neljänneksi suurimmat kaupungit.

Huominen päivä on varattu Salzburgiin tutustumiseen. Sen vanha keskusta on näkemisen ja kokemisen arvoinen, sillä se on UNESCO:n maailmanperintökohde. Ylihuomenna nousemme korkealle vuorelle, jossa sijaitsee Hitlerin kuuluisa vapaa-ajan asunto, Kotkanpesä.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 11. päivä:

Pitkällä reissulla kaikki ei mene niinkuin on suunnitellut. Tänään meidän piti siirtyä Prahasta kohti Itävaltaa ja Ceske Budejovicen kaupunkiin tsekkiläisen oluen synnyinsijoille. Sitten ihan viimetipassa huomasin, että kaupungin ainoa leirintäalue on tänä vuonna remontissa.

Sillä hetkellä muistin, että Tuula Purhonen oli edellispäivän tarinan kommentissa suositellut Český Krumlovin pikkukaupunkia samoilla seuduilla. Niinpä googletin kaupungista lisätietoja ja totesin, että sehän on peräti UNESCO:n maailmanperintökohde, joten sinne mennään ilman muuta!

Český Krumlov on pieni 13.500 asukkaan kaupunki Etelä-Böömin läänissä, ja se tunnetaan hienosta arkkitehtuurista ja vanhasta kaupunginosasta.

Český Krumlovin linna Vltavan eli Moldaun rannalla on goottilaista tyyliä ja sen rakentaminen alkoi jo vuonna 1250. Suurin osa vanhasta kaupungista on 1300–1600-luvuilta ja edustaa gotiikkaa, renessanssia ja barokkia. Vanhankaupungin ydinalue on joen hevosenkenkämutkassa linnaa vastapäätä.

Kommunismin kaudella vanha kaupunki pääsi rapistumaan rauhassa, mutta vallan vaihtumisen jälkeen sitä on restauroitu. Nykyisin alue on erityisesti saksalaisten ja itävaltalaisten turistien suosiossa.

Erikoisuutena mainittakoon, että elokuva Pinokkion seikkailut on kuvattu suurimmaksi osaksi tässä kaupungissa.

Kirjoittelen tätä nyt leirintäalueella, joka on neljän kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Tasoltaan tämä Caravan Camp Petraskuv Dvur on keskitasoinen, mutta hinnaltaan harvaisen edullinen, vain 14 euroa vuorokaudelta.

Prahasta on tänne noin 180 km. Aluksi ajoimme 1,2 miljoonan asukkaan kaupungin läpi. Se sujui ongelmitta, vaikka olimme liikkeellä aamuruuhkan aikoihin. Auto on noin 7 metriä pitkä ja noin 2,3 metriä leveä, joten sen kanssa on hankala liikkua ahtaissa paikoissa. Prahassa kaistanvaihdot ruuhkassakin sujuivat hyvin, tilaa annettiin. Toisenlaista oli esim. parisen vuotta sitten Ateenassa. Silloin oli omaksuttava paikallinen ajotyyli eli kaistanvaihdot puoliväkisin.

Ratin takaa nähtynä varsinainen maantietaival oli hyvin vaihteleva. Ensin kolmikaistaista moottoritietä, sitten vanhaa yksikaistaista valtatietä, sitten kaksikaistaista moottoritietä, ja sitten parikymmentä kilometriä moottoritietyömaata. Sen jälkeen ajo Ceske Budejovicen kaupungin läpi, ja lopuksi 30 km kapeaa maantietä Český Krumloviin.

Tulimme toissapäivänä Prahaan Puolan suunnalta eli Prahasta nähden itä-koillisesta. Rajalla olleen vuoriston jälkeen maasto oli melko tasaista. Tänään ajoimme kohti etelää, ja maasto muuttui heti kumpuilevaksi, sitten mäkiseksi ja lopulta matalaksi vuoristoksi. Maisemat olivat todella kauniit.

Český Krumlov oli erittäin positiivinen kokemus. Jos siis joskus ajat vaikkapa Prahasta Itävallan suuntaan, niin kannattaa poiketa! Kaupunki on suht´ lähellä valtatietä.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 10. päivä

Matkailijoita varten on olemassa jos jonkinlaisia oppaita. Mielestäni niistä parhaiten ainakin minun tarpeisiin sopii Otavan kustantamat kaupunkikohtaiset Kartta+opas -kirjaset. Ne ovat helppokäyttöisiä ja selkeitä. Nytkin niitä on mukana iso valikoima.

Prahan vanhaa kaupunkia opas kuvailee näin: "Mutkittelevat pikkukujat, pihat ja holvikäytävät muodostavat sokkeloisen verkoston, johon on helppo pujahtaa pääkatujen kuhinaa ja turistilaumoja pakoon. Matkalla Kaarlensillalta kaupungintalolle eteen levittäytytyy oikea rakennustyylien kirjo: romaanisia holveja, jykeviä goottilaisia torneja, sgraffitokoristeltuja renesanssitaloja, loisteliaita barokkijulkisivuja - menneet vuosisadat tuntuvat olevan läsnä kaikkialla."

Opaskirjat yleensä vähän liioittelevat, mutta tuon tekstin hyväksyn. Sen saman ovat huomanneet monet muutkin, sillä Prahassa on meikäläisen mielestä vain yksi ongelma: liikaa matkailijoita. Nytkin vaikka kesän sesonki on ohi, väkeä on keskeisillä paikoilla tungokseen saakka. Ehkäpä se johtuu siitäkin, että suomalaisena en ole tottunut väenpaljouteen.

Tällä kertaa olemme majoittuneet Camp Fremunt nimiselle leirintäalueelle. Tässä aivan lähellä on monia muitakin pieniä perheiden ylläpitämiä leirintäalueita. Sijainti on hyvä, sillä keskustaan pääsee kätevästi bussilla, raitsikalla tai metrolla. Me valitsimme tällä kertaa raitsikan.

Suosittelen käyttämään niin Prahassa kuin muuallakin julkisia liikennevälineitä. Reittien, aikataulujen, ym. asioiden selvittäminen vie oman aikansa, mutta sitten itse matkustus on lähes aina mukava kokemus. Siinä näkee ja kokee enemmän kuin taksin takapenkillä.

Keskustassa sorruimme siihen, mistä aina muita varoitan. Menimme kahville suosituimman turistiaukion reunalla olevaan kuppilaan. Kaksi isoa kahvia maksoi melkein kymmenen euroa. Pahin mokamme tapahtui muutama vuosi sitten Venetsiassa, jossa kaksi pientä kahvia maksoi yli 20 euroa!

Kahvista viisastuneena menimme syömään hieman syrjemmälle. Siellä alkuruokana söimme kaalia ja vihanneksia sisältäneen keiton. Pääruokana oli gulassi ja juomaksi otimme olutta, sillä olimmehan Tsekissä. Kaikki tuo kahdelta maksoi yhteensä vain noin 13 euroa! Voin lämpimästi suositella ja siksi kerron sen nimen: U Dvou Kocek eli kaksi kissaa.

Olen kiertänyt matkailuautolla 30 eri maata ja useat niistä moneen kertaan. Isompia ja pienempiä kaupunkeja ja kyliä on jäänyt matkan varrelle lukematon määrä. Pidempiä eli 3-6 viikon kiertomatkoja on kertynyt noin 15. Joka kerran jälkeen tuntuu siltä, että nimenomaan tänne Prahaan haluan tulla uudelleen! Tämän kaiken kehumisen kruunatkoon se, että julistan Prahan kaikkein parhaimmaksi kaupungiksi!

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 9. päivä:

Aamu valkeani sateisen harmaana Puolan lounaiskulmassa Klodzkon kaupungissa. Rauhallisten aamuaskareiden jälkeen vuorossa oli vielä jääkaapin tarkistus. Totesimme, että se vaati täydennystä, joten ensiksi poikkesimme lähellä olevaan Lidliin. Se oli aivan uusi, Lidlin nykyformaatin mukainen ja vaikutti todella hyvältä.

Sitten suuntasimme automme keulan kohti Tsekkiä ja Prahaa. Rajalle oli 30 km, ja tie sinne oli tasoltaan tyydyttävää tai välttävää. Pikkuhiljaa maasto muuttui mäkisemmäksi ja lopulta vuoristoiseksi, sillä edessä oli Sudeettien vuoristo. Ylimmillään ajoreittimme kipusi 650 metrin korkeuteen. Tie kiemurteli maaston muotojen mukaan ja jokaisen kylän ja kapungin läpi, mutta oli silti ihan mukava kokemus.

Tsekin puolelle tultuamme maasto alkoi nopeasti laskeutumaan. Muutaman kilometrin myötämäen jälkeen olimme jo melko tasaisella maalla, jollaista riitti aina Prahaan saakka. Välillä oli tosin vähän korkeampia mäkiäkin.

Tsekin puolella viimeiset sata kilometriä oli moottoritietä. Se oli hyväkuntoista viimeistä kymmentä kilometriä lukuunottamatta.

Tämä prahalainen leirintäalueemme Camp Fremont on pieni, mutta kohtuullisen hyvätasoinen. Isäntä on hyvin ystävällinen ja avulias, vaikka puhuu englantia hyvin heikosti.

Havaitsimme ajomatkamme aikana, että Puolan ja Tsekin välillä on selvä ero. Puolassa huomaa itäisen vaikutuksen, "soromnoo" asenteen. Tsekissä näkyy saksalaisten vaikutus. Kaikki on jotenkin jämptimpää ja siistimpää.

Tšekin maantiede on vaihtelevaa. Läntinen Böömi muodostaa alangon, jota ympäröivät matalat vuoret kuten Sudeetit. Elbe ja sen sivujoki Vltava (Moldau) kuljettavat vedet pois alueelta. Elben lähteillä Sudeeteilla on 1 602 metriä korkea Sněžka, joka on Tšekin korkein kohta. Määri, Tšekin itäinen osa, on mäkistä, ja sieltä vedet laskevat enimmäkseen Moravajoen kautta, mutta myös Oderjoen lähde on Määrissä.

Ilmasto on leuto, tyypillinen keskieurooppalainen väli-ilmasto, merellisemmän Länsi-Euroopan ja Venäjän mantereisen ilmaston väliltä. Kesät ovat varsin lämpimiä, mutta kovat helteet harvinaisia.

Alkuperäisen tšekkiläisen metsän, joita on nykyisin noin kolmannes maan metsistä, tyypilliset puulajit ovat tammet, kuuset ja pihdat. Paljon metsiä on muutettu viljellyiksi kuusimetsiksi. Nykyisin puustosta on kuusta 63 % ja mäntyä 15 %. Suomessa taas mänty on kuusta yleisempi.

Yleisimpiin villieläimiin kuuluvat jänis, saukko ja näätä. Metsissä ja pelloilla näkee fasaaneita, pyitä, villisikoja, kauriita, sorsia ja hanhia. Toisinaan tavataan myös kotkia ja haikaroita. Määrin pohjoisosassa on jopa joitakin susia ja karhuja.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 8. päivä:

Tänään oli sään puolesta tämänkertaisen matkamme paras päivä. Aurinko paistoi ja mittarissa sopivat lukemat 23-24 astetta.

Meillä on etukäteen mietitty ajoreitti ja tutustumiskohteet. Ne ovat kuitenkin vain ohjeelliset, sillä elävässä elämässä kaikki ei läheskään aina mene kuten on suunnitellut.

Tänään meillä oli aikomus ajaa noin 300 km Prahaan ja käyttää huominen päivä kaupunkiin tutustumiseen. Huomiseksi on kuitenkin luvassa huonohkoa säätä. Niinpä ajoimme tänään vain 100 km Klodzkon kaupunkiin, joka on vielä Puolan puolella.

Huomenna menemme naapurimaahan ja Prahaan, ja kun ylihuomiseksi on luvassa parempaa säätä, niin silloin kierrämme aiemmilta käynneiltä kovinkin tutuksi tullutta kaupunkia.

Tänään siis ajoimme Klodzkoon. Alkutaival eli noin 15 km oli hidasta kaupunkiajoa, sillä Wroclaw on iso, Helsinkiä suurempi kaupunki. Sen jälkeen oli parikymmentä kilometriä hyvää moottoritietä. Loppumatka oli melko kapeaa ja kulunutta vanhaa valtatietä, joka meni jokaisen kylän ja kaupungin läpi.

Tähän saakka Puola on ollut melko tasaista. Vain Liettuan rajan tuntumassa oli mäkisempää maastoa. Nyt noin 50 km Wroclawin jälkeen maasto alkoi pikkuhiljaa muuttua. Lopulta maasto oli hyvinkin mäkistä. Varsinaiset vuoret siinsivät kauempana.

Maisema oli vaihtelevaa ja vehreää. Paljon peltoja, vähemmän metsiä. Ja kun aurinkokin paistoi, niin silmä lepäsi kauniissa maisemassa.

Tämänkertainen pysähdyspaikkamme Kłodzko on kaupunki Ala-Sleesian voivodikunnassa Lounais-Puolassa ja kuului ennen toista maailmansotaa Saksalle. Kaupungin asukasluku on vajaat 30.000. Kaupunki sijaitsee Nysa Kłodzkan, Oderin sivujoen, varrella Kłodzkon laaksossa.

Kaupunkia sanotaan pikku-Prahaksi, sillä eräiltä piirteiltään se muistuttaa Prahaa. Kaupungin nähtävyyksiä ovat muun muassa 1300-luvulla rakennettu goottilainen Pyhän Johanneksen silta ja 1344–1428 rakennettu Marian taivaaseenottamisen kirkko.

Kłodzkon linnoitus on 17 hehtaarin laajuinen ja näyttää edelleen paljolti samalta kuin 200 vuotta sitten. Paikalla on seissyt linnoitus ainakin 1000-luvulta. Nykyinen rakennelma on paljolti preussilaisten jäljiltä. Linnoitus on toiminut myös vankilana. Siellä on maanalaisista käytävistä koostuva labyrintti. Linnoitus on Puolan parhaiten säilynyt ja todellinen nautinto sotahistorian harrastajalle.

Reissuillamme poikkeamme mielellään syömään paikallisiin kuppiloihin. Nimenomaan kuppiloihin, sillä haluamme saada kosketuksen paikallisten ihmisten arkeen ja ruokailu "tavallisen rahvaan" parissa on siihen omalla tavallaan oiva tilaisuus.

Söimme siis kaksi tuhtia ruoka-annosta. Otimme eräänlaisen liharullan, jonka sisällä oli kanaa ja juustoa. Siis eräänlainen sveitsinleikkeen puolalainen versio. Lisukkeena oli muusia ja runsaasti salaattia. Juomineen lasku oli kahdelta hengeltä yhteensä 30 zlotia eli noin 7,50 euroa! Oli todella hyvää ja erittäin halpaa!

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 7. päivä:

Tänään kiertelimme koko päivän Puolan Wroclawissa. Sen sydämessä sijaitsee kauppatori, joka on yksi Euroopan suurimmista. Toria ympäröivät suuret ja värikkäät talot, joiden tyylit vaihtelevat. Torilla on myös patsaita ja suihkulähteitä. Kauppatori toimii näyttämönä erilaisille tapahtumille ja juhlallisuuksille. Siellä pidetään esimerkiksi Wroclawin joulumarkkinat.

Kauppatorilla on vanha goottilaistyylinen raatihuone, joka on yksi kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä. Talo on ulkopuolelta täynnä vaikuttavia yksityiskohtia. Raatihuoneeseessa toimii taidemuseo.

UNESCO:n maailmanperintökohde Satavuotishalli sijaitsee Wroclawissa. Kaupungissa sijaitsee myös Racławicen panoraama -maalaus ja eläintarha.

Wroclaw oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2016.
Eikä suotta, sillä Breslau-Wrocławissa syntyneitä Nobel-voittajia on peräti kymmenen.

Wrocław on Sleesiassa Lounais-Puolassa, Oderjoen rannalla. Se on aiemmin Saksalle kuuluneen Ala-Sleesian alueen pääkaupunki. Väkiluku on noin 635.000, eli se on Puolan neljänneksi suurin kaupunki.

Historia on todella värikäs. Kaupunki on saanut nimensä Vratislaw/Wrocislaw-nimisen Böömin ruhtinaan mukaan. Kaupungista tuli Sleesian pääkaupunki 1138. Mongolit polttivat sen 1241. Wrocław kuului myös Hansaliittoon. Vuodesta 1335 Wrocław kuului Böömin kuningaskuntaan. Paikallisen hallitsijasuvun kuoltua Habsburg-suku peri kaupungin 1675. Itävallan perimyssodan jälkeen 1740-luvulla kaupunki liitettiin Preussiin, josta tuli Saksan keisarikunta 1871.

Toisessa maailmansodassa puna-armeija piiritti kaupunkia kolme kuukautta ennen kuin se antautui toukokuussa 1945. 70 % kaupungista tuhoutui taisteluissa. Voittajavaltojen Potsdamin sopimus antoi kaupungin Puolalle. Saksalaisväestö - 96 % kaupungin asukkaista - siirrettiin länteen nykyisen Saksan alueelle, ja tilalle muutti puolalaisia muualta Puolasta ja Neuvostoliitolle luovutetuilta Puolan alueilta kuten Lvivistä (Lvov). Breslausta tuli Wroclaw.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 6. päivä:

Eilen kauhistelin päivän ajokokemusten perusteella Puolan teiden surkeaa kuntoa. Tämän päivän kokemukset ovat täysin päinvastaisia. Ajoimme Varsovasta Tsekin suuntaan 338 km ja päädyimme Wroclavin kaupunkiin. Koko matka oli ensiluokkaista, uutta moottoritietä! Nopeusrajoitukset olivat 110 ja 140 km/h välillä. Parissa kohtaa oli maksuportit, mutta ne eivät olleet toiminnassa.

Toki aina tahtoo olla jonkinsortin ongelmia. Nyt ensimmäisten sadan kilometrin matkalla oli niin kova sade, että ajonopeus oli turvallisuussyistä vain noin 75 km tunnissa. Koko ajomatkalla vaivasi tuuli, joka sääennusteen mukaan oli keskimäärin lähes 10 metriä sekunnissa. Puuskissa toki paljon enemmän.

Ilman haavereita pääsimme perille Wroclaviin, joka on Helsinkiä hieman isompi kaupunki. Käytämme koko huomisen päivän kaupunkiin tutustumiseen, joten siitä lisää myöhemmin.

Nyt kerron hieman Puolasta, joka on itäisen Keski-Euroopan suurin valtio. Väkiluku on 38,4 miljoonaa. Pinta-ala on 312 685 neliökilometriä eli hieman Suomea pienempi. Pääkaupunki Varsovan ohella muita suuria kaupunkeja ovat Krakova, Łódź, Wrocław, Poznań, Gdańsk, Szczecin, Bydgoszcz, Lublin, Katowice ja Białystok.

Puola sijaitsee lähes kokonaan pohjoisen Euroopan tasangolla, jonka muodot ovat jääkausien jäätiköiden muovaamia. Maan keskimääräinen korkeus merenpinnasta on vain 173 metriä, mutta maan etelärajalla kohoavat Sudeettien ja Karpaattien vuoret. Karpaattien Tatravuoristossa on Puolan korkein huippu, 2499 metrin Rysy. Sudeetit ylitämme kun ylihuomenna jatkamme matkaa Tsekkiin.

Tasankoa halkovat monet suuret joet, kuten Veiksel ja Oder. Tasaisessa maassa on myös yli 9 300 järveä, etupäässä maan pohjoisosissa. Siellä Masuria on suurin järvialue ja suosittu matkailukohde.

Puolan ilmasto on väli-ilmasto leudomman Länsi-Euroopan meri-ilmaston ja ankaramman Itä-Euroopan mannerilmaston välillä. Lunta on koko maassa, pohjoisessa noin 40 päivän ajan, idässä ja etelässä 60 päivän ajan ja Karpaateilla sadan päivän ajan. Sadetta saadaan ympäri vuoden, eniten kesällä. Vuoden sademäärä on 500–625 mm.

Puolassa oli ennen paljon tiheää metsikköä, mutta nykyään suurin osa maasta on viljeltyä. Vaikka Puola oli muutaman vuosikymmenen kommunistivallan ikeen alla, siellä muista vastaavista maista poiketen suuri osa maanviljelijöistä säilytti omat maatilansa.

Puola kuuluu lauhkeaan lehtimetsävyöhykkeeseen. Tyypillisiä puulajeja ovat koivu, leppä, tammi, vaahtera, tuomi, pähkinäpensas, jalava, lehmus, pyökki ja haapa. Havupuuvaltaisia metsiä on hiukan yli puolet.

Tunnetuin aarniometsä on Białowieza, jossa elää luonnonvaraisia visenttejä ja puolalaisia villihevosia.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 5. päivä:

Huh-huh, sanon minä tämän päivän ajourakan jälkeen! Navigaattorin mukaan matkaa Pohjois-Puolan Suwalkista Varsovan lähelle on tasan 300 km, mutta sen taivaltamiseen meni yli viisi tuntia. Keskinopeus oli siten alle 60 kilometriä tunnissa.

Ensimmäiset 200 km oli paikoin hyvin kulunutta tienpintaa. Ajokaista oli kapea ja piennarta ei ollut laisinkaan. Matkailuauto on leveä, joten kun vastaan tuli toinen leveä auto, niin siinä sai olla tarkkana.

Valtatie menee liki jokaisen vastaantulevan kylän ja kaupungin läpi. Liikennevalojakin on tiuhaan, joten vauhti ei päätä huimaa.

Loppumatka oli noin 100 km. Siitä oli aluksi lähes puolet moottoritietyömaata. Sitten pätkä hyvää moottoritietä. Varsovan kohdalla valtatie S8 koukkaa kaupungin kautta, joten liikennevaloja ja muita hidasteita riittää. Leveimmillään oli viisi kaistaa kumpaankin suuntaan, mutta silti liikennettä oli ruuhkaksi saakka.

Ensimmäisen kerran ajoin tänään kulkemaani reittiä 90-luvulla. Silloin hevosajoneuvot olivat vielä yleisiä. Tänään näin enää yhden. Kehitys on kehittynyt täälläkin.

Myös liikennekulttuuri on kehittynyt. Vielä pari vuosikymmentä sitten meno oli aivan tolkutonta. Silti vieläkin on kohentamisen varaa. Erityisesti silmääni pistivät vaaralliset ohitukset. Paljon puhuttu bemari/audikuski-ilmiö on arkea täälläkin.

Ajon aikana on "joutilasta" aikaa pohdiskella aina kyseisen maan asioita. Nyt pohdin erityisesti katolisen kirkon roolia.

Puolassa katolinen kirkko on ollut vuosisatojen ajan hyvin merkittävässä roolissa. Jopa kommunistivallan aikana se säilytti asemansa.

Puolalaiset ovat vieläkin erittäin ylpeitä "omasta paavista". Johannes Paavali II, oli Rooman piispa ja katolisen kirkon johtaja vuosina 1978–2005.

Sattumalta päivälleen kaksi vuotta sitten olimme silloin samalaisella "syysajelulla". Tällöin jatkoimme Puolasta edelleen Slovakian, Unkarin, Serbian, Bulgarian, Kreikan, Albanian, Montenegron, Bosnia-Herzegovinan, Kroatian, Slovenian, Italian ja Ranskan kautta Espanjaan.

Nyt reittimme on lyhyempi. Puolasta jatkamme Tsekin, Saksan, Itävallan, Italian ja Ranskan kautta Espanjaan ja sieltä edelleen talveksi Teneriffalle.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 4. päivä:

Tänään heräsimme Pajiesmeniai nimisestä kylästä Liettuasta, läheltä Latvian rajaa. Leirintäalueen yrittäjäpariskunta on todella persoonallinen. Herra on alkujaan hollantilainen ja rouva liettualainen, ja he ovat hyvin ystävällisiä ja innokkaita keskustelemaan vieraidensa kanssa. Paikka ei ollut tilojensa osalta "viimeisen päälle", mutta silti hyvin viihtyisä. Vain kilometrin etäisyydellä valtatiestä. Suosittelemme!

Nyt olemme majoittuneet Suwalkiin, ja tämä kaupunki on jo Puolan puolella. Tosin niukasti, sillä tästä on suoraan mitattuna Liettuaan noin 20 km. Venäjälle kuuluvalle Kaliningradin alueelle on 50 km ja saman verran taitaa olla Valko-Venäjälle. Suwalkissa on vajaat 100.000 asukasta. Leirintäalue on aivan uusi. Hyvätasoiset vessat, suihkutilat, keittotilat, ym. tilat hohtavat vielä uutuuttaan.

Matkaa kertyi tänään auton mittariin vajaat 300 km. Kunnoltaan tie on joko välttävää tai hyvää. Välttävä tarkoittaa, että päällysteen uusiminen olisi tarpeen. Kaunasin kohdalla on uutta ja melko uutta moottoritietä noin 40 km. Sitä rakennetaan parhaillaan lisää Puolan suuntaan, mutta se ei juuri häiritse liikennettä.

Liettua on tunnettu maatalousmaana. Sen huomasin matkankin aikana, sillä laajoja peltoaukeamia oli jatkuvasti kahta puolen tietä. Pellot olivat kivettömiä ja muutoinkin maaperä näytti viljelyyn hyvin sopivalta.

Liettuan puolella maa oli melko tasaista tai loivasti kumpuilevaa. Heti Puolan rajan jälkeen maisema muuttui selvästi mäkisemmäksi. Mutkainen, mutta muutoin hyväkuntoinen tie kiemurteli maaston muotoja seuraillen.

Puolan ja Liettuan rajalla oli useita pahasti rapistuneita rakennuksia, koska rajalla ei enää ole mitään tarkastuksia ja siksi ei tarvitse pysähtyä. Toista oli vielä 90-luvulla, kun ensi kerran kuljin samaa reittiä. Rajalla sai jonottaa tuntikausia ja byrokratia oli melkoinen.

Liettuan puolella matkan varrella on Kaunasin kaupunki. Se on maan entinen pääkaupunki, jossa nykyään on noin 300.000 asukasta. Emme nyt poikenneet sinne, sillä pari vuotta sitten tutustuimme kaupunkiin parin päivän ajan. Suosittelen poikeamaan.

Puolalla ja Liettualla on paljon yhteistä historiaa. Puola-Liettua eli Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta oli vuosina 1569–1795 Keski- ja Itä-Euroopassa sijainnut suurvaltio. Se syntyi, kun Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta muodostivat valtioliiton. Vielä nykyäänkin Liettuassa on merkittävä puolalainen vähemmistö.

Latvia ja liettua kuuluvat suureen indoeurooppalaiseen kielikuntaan, jossa ne muodostavat oman, balttilaisten kielten ryhmän. Ne ovat siis sukua Euroopan suurille valtakielille päinvastoin kuin suomi ja viro, jotka eivät ole lainkaan tämän lähes koko maanosamme kattavan kielikunnan jäseniä, vaan kuuluvat suomalais-ugrilaisten kielten itämerensuomalaiseen haaraan.

Latvian luoteiskulmassa asuvat liiviläiset puhuvat itämerensuomalaista liivin kieltä, joka on sammumassa, koska puhujia on enää jäljellä kourallinen.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 3. päivä:

Tänään ajoimme 287 km Viron Pärnusta Liettuan puolelle erääseen pikkukylään. Emme pitäneet kiirettä käytännön syistä: sääennusteen mukaan tuulta oli noin 10 metriä sekunnissa. Sekin on paljon, mutta puuskissa oli huomattavasti enemmän. Lisäksi satoi vettä. Sivutuuli heilutteli autoa kovin. Ja jos vastaan tuli rekka, niin ohjauspyörästä sai pitää kaksin käsin.

Kun edellisen kerran eli pari vuotta sitten ajelimme Via Balticaa, niin Latvian puolella oli runsaasti tietöitä. Nyt oli vain pieni pätkä heti rajan jälkeen ja viitisen kilometriä Riian kohdalla. Nyt tien kunto on yhtä hyvä/huono kuin kotimaan valtateillä. Nopeusrajoitus on 90 km/h tai 100 km/h. Kylien ja kaupunkien kohdalla toki on alempia nopeuksia. Liikennettä Viron ja Latvian rajamailla oli yhtä vähän kuin nelostiellä Pihtiputaan kohdalla. Riiasta Liettuan suuntaan rekkaliikennettä oli jo huomattavasti enemmän.

Vaikka olin ratin takana, niin silti siinä ehti katsella myös maisemia. Pärnun ja Riian välillä oli enimmäkseen kauniita mäntymetsiä. Tie kulkee lähellä merta, ja aikomuksenamme oli kävellä rannalla. Säästä johtuen se jäi kertaan seuraavaan.

Riian jälkeen maisema muuttui täysin. Laajat, viljavat peltoaukeat ulottuivat kauas horisonttiin. Maisema oli tasaista Latvian puolella, mutta heti Liettuan puolella maasto muuttui mäkisemmäksi.

Viron hintataso on Suomea alempi. Latvian hintataso on sitäkin edullisempi. Esimerkiksi diesel maksoi Virossa noin 1,15-1,20 euroa litralta. Latviassa hinta oli euron kahtapuolta. Tankkasimme uudella Nesteen asemalla, noin viisi kilometriä rajalta.

Kävimme siellä myös syömässä. Paula otti lautasellisen seljanka-keittoa ja hinta oli vain 1,40 euroa. Minä söin maukkaan kinkkumunakkaan. Sekin oli edullinen, vain 1,50 euroa. Iso kuppi kahvia oli 0,90 euroa.

Viro nosti alkoholijuomien hintoja, joten virolaiset ja suomalaiset hamstraajat ovat suunnanneet nyt Latviaan. Heti rajan jälkeen on uusi SuperAlko. Ostin espanjalaista Torresin brandyä puolen litran putelin noin kympillä, joten hinnat ovat kohtuulliset.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 2. päivä:

Tänään tulimme tai menimme ulkomaille. Tai eihän tuo Viro enää tunnu suomalaisille ulkomaana, sillä niin tuttu ja kotoisen oloinen sukulaiskansamme maa on.

Matka nykyaikaisella autolautalla kestää enää vain parisen tuntia. Jos muistan oikein, niin aikoinaan Georg Otsilla taivallettiin kolme tuntia ja kolme varttia. Kävin jo silloin auton kanssa Virossa. Ots ei ollut autolautta, mutta siihen otettiin muutama auto. Laivan sivukyljessä oli pieni aukko, josta autot juuri ja juuri mahtuivat sisään. Oi niitä aikoja!

Ajelimme tänään Pärnuun saakka, jonne on Tallinnasta noin 130 kilometriä. Ensimmäiset noin 15 km ovat kaupunkialuetta, jossa on tietenkin 50 km/h rajoitus. Liikennevaloja on vähän väliä, joten nekin hidastivat. Mutta eihän meillä ole minnekään kiire, sillä edessämme ennen Malagaa on vain reilut 5000 kilometriä...

Tallinnasta Pärnuun ja edelleen Latvian ja Liettuan kautta Puolaan kulkee Via Baltica niminen tie. Neuvostovallan jäljiltä tie oli heikkokuntoinen, mutta nyt se on lähes koko matkalta kohtuukuntoinen. Ennen Pärnua on tietyömaata kymmenisen kilometriä.

Pärnussa on noin 40.000 asukasta, ja kaupungin läpi virtaa Pärnunjoki. Oheinen valokuva on joen rannalta leirintäalueemme kohdalta. Vasemmalla näkyy leirintäalueen päärakennuksen pääty. Pieni, kivatunnelmainen paikka lähellä kaupungin keskustaa.

Muistan, että kommunistivallan aikaan kaupungin laidalla oli iso lentotukikohta. Sieltä ylimääräiset öljyt laskettiin surutta maahan, josta ne valuivat Pärnujokeen. Pärnun hiekkarannat ja kylpylät ovat lähellä joen suuta, joten Neuvostoliiton loppuaikoina joki ja meren rannat Pärnun kuhdalla olivat todella surkeassa kunnossa.

Pärnu on etenkin kesäisin vilkas turistikaupunki, mikä johtuu sen hiekkarannoista ja kylpylöistä. Suurin osa kylpylöiden asiakkaista on suomalaisia.

 

MATKAILUAUTOLLA MALAGAAN, 1. päivä:

Niin se vain kesä hurahti. Yhtä nopeasti kuin aikaisemminkin. Näin vanhemmiten tekee mieli vielä lisätä, että liian nopeasti.

Nyt käynnistynyt Euroopan kiertomatkamme taitaa olla jo noin 15. reissu. Sanon noin, sillä luvusta en ole ihan varma.

Joka tapauksessa tälläkin kertaa päämääränämme on Espanja ja tarkemmin sanottuna Malaga, jonne tulemme noin kuukauden kuluttua. Huomenna menemme täältä Helsingistä Tallinnaan ja edelleen Pärnuun.

Ajoreittimme on Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tsekki, Itävalta, Italia, Ranska ja Espanja. Alku- ja loppumatka ovat rallikielellä sanottuna siirtymätaipaleita, sillä ne paikat olemme niin moneen kertaan jo kulkeneet. Tämän reissumme aikana tutustumme erityisesti Tsekkiin, Itävaltaan ja Italiaan. Kaikissa näissä olemme jo muutaman kerran aikaisemminkin käyneet, mutta vielä siellä on nähtävää ja koettavaa.

Tänään tulimme kotoamme Etelä-Karjalasta Helsinkiin Rastilan leirintäalueelle. Tämä on erittäin hyvällä paikalla, jos mielii tutustua Helsinkiin. Metroasema on vain 200 metrin päässä. Helsingin kaupunki ja grynderit aikoivat rakentaa leirintäalueen paikalle asuintaloja, mutta onneksi nuo aikeet torjuttiin.

Reijo Tossavainen pe 29.09. 21:09

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Faeebook sivullamme.

Reijo Tossavainen

eläkeläinen ent. kansanedustaja (ps), päätoimittaja, yrittäjä

tuoreimmat

Laittomasti maassaolevien hyysääminen jo täysin käsittämätöntä

Klo 12:04.

Kokoomuksen ja kepun nokittelun seurauksena sotesoppa paloi pohjaan

ma 20.11. 10:13

Mätäpaise puhkesi - mädät petturit pursusivat hillotolpilleen

pe 17.11. 16:27

Ekoterroristit polttivat autoja. Perinteinen valemedia kuittaa asiat pikku-uutisena. Onneksi on some.

to 16.11. 23:09

Joukkoraiskaus, josta "laatumedia" vaikenee, koska ei sovi agendaan

su 12.11. 15:43

Talvivaara selvisi punavihreiden vainosta. Toiminta kannattaa ja ympäristoasiat o.k.

pe 10.11. 12:53

Mukasuvaitseva arvokuplaantuminen jakaa yhteiskuntaa vaarallisesti kahtia

to 09.11. 09:51

Perinteinen media on vaarallisempi ilmiö kuin some!

ke 08.11. 11:50

Halla-ahon häirintä ei kiinnosta Yleä ja Hesaria. Mukasuvaitseva sensuuri toimii.

ma 06.11. 10:41

Vihreä poliitikko solvasi meitä maaseudun ihmisiä. Kivapuhettako?

su 05.11. 10:16

blogit

Vieraskynä

Kordelinin säätiö jälleen äärivasemmiston tulilinjalla

la 18.11.2017 07:42

Juha Ahvio

Gender-ideologia tuhoaa lapsemme

la 18.11.2017 16:34

Professorin Ajatuksia

Mitä voimme oppia Saksan tilanteesta?

ti 21.11.2017 10:48

Jukka Hankamäki

Häirintäsyytökset ovat feministien vihapuhetta

ti 21.11.2017 10:55

Petteri Hiienkoski

Oma maa viimeiseksi -politiikan kova hinta

su 19.11.2017 12:49

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Väestönvaihdos kouluissa rapauttaa oppimisympäristön ja -tulokset

pe 03.11.2017 19:29

Piia Kattelus

Sotilaat poliisin avuksi

ti 10.10.2017 12:58

Henry Laasanen

Pyllyhousut ja Pride -kulkue häiritsevät heteromiestä seksuaalisesti

ti 21.11.2017 08:47

Arto Luukkanen

Keuhkokuume-epidemia Suomessa - viranomaiset ulalla?

ti 21.11.2017 10:53

Mika Niikko

Asunnottomat eivät tarvitse juhlapuheita

ti 17.10.2017 13:43

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Iltalehti, missä todisteet Pekka Haaviston "syyttömyydestä"?

su 19.11.2017 09:30

Heikki Porkka

Oldies but goldies, 39, Sananvapaudesta

to 16.11.2017 15:47

Olli Pusa

Sote-agentti havainnoi

la 18.11.2017 09:11

Alan Salehzadeh

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11.2017 12:23

Janne Suuronen

Poliittinen poliisi

ma 30.10.2017 21:30

Reijo Tossavainen

Laittomasti maassaolevien hyysääminen jo täysin käsittämätöntä

ti 21.11.2017 12:04

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Demokratian perusteiden äärellä

ti 21.11.2017 10:50

Matti Viren

Paha saa palkkansa, vai saako?

ma 20.11.2017 12:49