Professorin ajatuksia –blogissa lukee:

”Tämän blogin lukijoille tulos ei tainnut olla niinkään hätkähdyttävä. Tosin itse nostelin kyllä kulmakarvojani, sillä minä en olisi vastannut kysymykseen "kyllä", koska en näe syytä lopettaa aivan kaikkea maahanmuuttoa muslimimaista.

Minulle riittäisi, että lopetettaisiin suurin osa islamilaisesta ns. humanitaarisesta maahanmuutosta asettamalla sen määrälle yksiselitteinen katto huomioiden sen, miten resurssimme riittäisivät tulijoiden integroimiseen suomalaiseen yhteiskuntaan sekä sivistyksellisesti, taloudellisesti että kulttuurisesti. Se tarkoittaisi nykyistä aivan oleellisesti pienempää tulijamäärää, ehkä muutamia turvallisuutensa takia välittömässä hengenvaarassa olevia henkilöitä vuodessa.

En myöskään näe ongelmaa muslimimaista tulevan työperäisen maahanmuuton suhteen, kunhan siihen sovelletaan normaalia tarveharkintaa. Enkä näe mitenkään haasteelliseksi lukukausimaksunsa maksavien islaminuskoisten opiskelijoiden tänne asettumista.

Oman näkemykseni pohjalta epäilenkin, että jos ajatuspaja olisi muotoillut kysymyksensä esimerkiksi "maahanmuuttoa muslimimaista tulisi rajoittaa voimakkaasti", olisi näkemyksellä ollut vielä paljon totaalikieltoa suurempi kannatus EU-maiden kansalaisten parissa. Mitähän ajatuspajan tutkijat olisivat siitä sanoneet?”

En yhdy professorin ajatuksiin. Resurssien määritteleminen sivistykselliseen, taloudelliseen ja kulttuuriseen integroitumiseen on mahdotonta. Absoluuttisen mahdotonta. Miten mittaat resurssien riittävyyttä, kun et edes tiedä, millaisia henkilöitä tulijat todellisuudessa ovat?

Annan esimerkin Virosta, jossa tulijat profiloidaan huolellisesti usean asiantuntijan voimin ennen kuin päätetään otetaanko henkilö / perhe Viroon. Profilointiin kuuluu taustojen huolellinen tutkiminen, henkilöllisyyden tarkka selvittäminen, arvio henkilön / perheen sopeutumisesta uuteen kulttuuriin jne, jne. Profilointi tehdään henkilökohtaisen haastattelun ja viranomaistietojen pohjalta. Virolaiset viranomaiset ja asiantuntijat matkustavat itse tekemään haastattelun ja tutkimaan taustat.

Viron Haapsaluun otettiin perhe huolellisen tutkinnan kautta. Muutama viikko meni hyvin, mutta sitten tapahtui. Perheen isä sitoi vaimonsa, valeli nestettä päälle ja uhkasi polttaa naisen. Kaikeksi onneksi homma saatiin keskeytettyä, mutta tapaus kertoo, kuinka onnen kauppaa huolellinenkin profilointi on, kun islamilaiseen tasa-arvo- ja yhteiskuntakäsitykseen kasvanut henkilö kohtaa länsimaisen kulttuurin.

Huom! Tämä on vain yksi esimerkki Euroopasta. Vastaavia kulttuurista johtuvia vakavia ongelmia eskaloituu Euroopassa jatkuvasti. Kyse on arpapelistä, jossa häviäjänä on usein kyseisen maan kanta-asukas, kuten useista tapauksista tiedetään.

Professorin teksti ohittaa tosiasian, jonka mukaan ongelman ydin on paikalleen jämähtänyt islam. Islam on uskonnollis-poliittinen järjestelmä, johon vuosia tai vuosikymmeniä kasvaneen ihmisen on erittäin vaikea, jopa mahdotonta sisäistää länsimaisen yhteiskunnan normisto.

Annan toisen esimerkin. Tuttavani sukulaisnainen seurusteli opiskeluaikana egyptiläisen miehen kanssa. Olivat samalla vuosikurssilla yliopistossa. Asuivat useamman vuoden saman katon alla ja tekivät kaikkea mitä nuoret parit ylipäätään tekevät.

Kun he valmistuivat samana vuonna arvostettuun ammattiin, totesi egyptiläinen heidän muuttavan Egyptiin, hankkivan lapsia ja naisen jäävän kotiäidiksi. Kummallakin oli tässä vaiheessa takana kuuden – seitsemän vuoden opinnot vaativaan ammattiinsa.

Nainen halusi harkita asiaa muutaman päivän. Päätös oli selkeä, nainen totesi, että suhde päättyy tähän, koska hän ei suostu islamilaisen kulttuurin mukaiseen elämäntapaan, jossa nainen pakotetaan kotiin. Pelkkä ajatus hirvitti, toiseen maahan ja kulttuuriin matkustaminen, kulttuuriympäristöön, jossa mies määrittelee lähes kaiken.

Kyseiseen hetkeen asti, jolloin mies otti esiin Egyptiin lähdön, naisystävä ja kaikki miehen tunteneet henkilöt olettivat miehen sopeutuneen länteen ja arvostavan länsimaista kulttuuria, joka tarjosi hänelle myös koulutuksen.

Lopputuloksena oli miehen paluu Egyptiin ja naisen jääminen Suomeen.

Esimerkit ovat tietysti vain yksittäistapauksia, mutta kertovat selkeästi kuinka mahdotonta profilointi ja ihmisten todellisen minän arviointi ovat, kun ihminen saapuu kulttuurista, joka pitää itseään ylivertaisena kaikkiin muihin nähden.

Ymmärtääkseen kuinka syvällä ihmisen mielessä kulttuuriset asiat ovat, on hyvä tiedostaa lapsen ja nuoren kasvuun liittyviä seikkoja, joiden perusteella oivaltaa, millä tavalla ihminen kiinnittyy yhteiskuntaan ja siellä noudatettavaan kulttuuriin. Se, mitä tietoisesti tai tiedostamatta imemme kulttuuristamme, heijastuu meissä koko loppuelämämme ajan. Toisilla voimakkaammin, toisilla laimeammin.

On toinen asia, jos henkilö vaihtaa asuinmaata samaan kulttuuriperimään kuuluvasta maasta. Tai jos hän saapuu kulttuurista, jonka arvoihin kuuluu toisten maiden kulttuurien kunnioittaminen.

Islamilaisessa kulttuurissa ei anneta arvoa länsimaiselle elämäntavalle ja kulttuurille. Mitä enemmän ihmisiä saapuu islamilaisen kulttuurin piiristä, sitä suuremmiksi riskit kasvavat. Tämä on todistettu tuhansia kertoja viimeisten vuosien aikana useissa Euroopan maissa.

Rajanveto riskialttiin ja riskittömän henkilön välillä on mahdotonta, joten parempi asennoitua pahimman skenaarion kautta ja lopettaa kansalaisten vastaanotto muslimimaista niin pitkäksi ajaksi, kunnes saadaan varmaa näyttöä siitä, että muslimit kykenevät ryhmänä sopeutumaan länsimaiseen yhteiskuntaan aiheuttamatta vakavia ongelmia. Toistaiseksi tällaisia esimerkkejä ei ole nähtävissä.

Professorin ajatus pienten muslimimäärien ottamisesta on kaunis, mutta utopistinen unelma, joka perustuu siihen, että islam kokee reformin, jollaista ei ole tapahtunut koskaan sen olemassaolon aikana. Islamissa reformi on lähes mahdoton asia, koska se veisi pohjan ideologialta.

Mitä islam on ilman koraanin opin sananmukaista noudattamista, sharia-lakia ja Muhammedin ehdottomana esikuvana pitämistä? Tyhjä ideologia vailla alkuperäisiä ”arvojaan”.

Professorin blogitekstin lopussa esittämä ajatus eurooppalaisen yhteiskunnan luonteen säilymisestä on enää haave, sillä jo nykyinen invaasio on muuttanut useita eurooppalaisia yhteiskuntia niin perinpohjaisesti, että paluuta entiseen ei enää ole. Tai on, mutta sitä ennen on tapahduttava paljon asioita, jotka eivät välttämättä ole kovin mukavia luonteeltaan. Suomella on vielä seitinohut mahdollisuus pitää maansa vapaana fundamentaalisten muslimien terrorilta, mutta nykyisin toimin todennäköisyys joutua iskun tai iskujen kohteeksi kasvaa jatkuvasti.

Lopuksi. Shariaa vimmatusti Yhdysvaltoihin ajavaa Naisten marssin järjestäjää Linda Sarsouria[kin] pidetään maltillisena muslimina. Eli sellaisena, joka sopeutuu hyvin länsimaiseen kulttuuriin. Obama jopa palkitsi hänet yhteisönsä eteen tehdystä työstä. Sharia-naisen!

Kuka vetää rajan ja määrittää henkilön mahdollisuuden integroitua osaksi länsimaista yhteiskuntaa, jossa arvotetaan nainen ja mies tasa-arvoisiksi henkilöiksi?

Yhdysvalloissa on kontrolli, mutta se on pettänyt pahemman kerran useaan otteeseen. Suomessa ei ole kontrollia ja terrorismin uhka on jatkuvassa kasvussa.

Kasvatammeko uhkaa edelleen vai olisiko aika tehdä voimakas linjanmuutos kansalaisten edun ja turvallisuuden merkeissä? Vastaus kysymykseen on suurimmalle osalle kansalaisista selvä, mutta kykeneekö maan poliittinen johto riittävän radikaaleihin päätöksiin?

Siltä varalta, että joku tulkitsee tämän syrjintään yllyttämiseksi, todettakoon että Suomen kansalaisuuden saaneilla henkilöillä on tietysti jokaisella yhdenvertaiset ihmisoikeudet, kuten uskonnonvapaus. Sen sijaan kenelläkään ei lähtökohtaisesti ole mitään ihmisoikeutta tulla Suomeen tai saada Suomen kansalaisuus, eikä ulkomaalaisten ja kansalaisten erilainen kohtelu ole ihmisoikeussopimuksien tarkoittamaa kiellettyä syrjintää.