Blogi: Timo Vihavainen, ma 21.08.2017 21:30

Herkkyyden historia

Herkkyyden historia

 

Päiviö Latvus, Ymmärryksen siivet. Miksi tiede on länsimaista? Omega-kirjat, Espoo 2002, 518 s.

 

Länsimaiden ihme on saanut paljon selittäjiä. Miksi luonnontiede syntyi juuri täällä eikä esimerkiksi Kiinassa? Miksi antiikin maailma ei koskaan päässyt pitkälle luonnontieteen soveltamisessa, vaikka teoriat olivatkin huippua? Entä miksi tieteen kukoistus muslimimaailmassa jäi lyhytaikaiseksi tähdenlennoksi eikä siitä enää noussut?

Entä mikä oli kristinuskon rooli tieteen kannalta? Oliko se ennen muuta tukahduttava auktoriteetti, joka vihasi kaikkea kilpailua ja vapautta yleensä? Oliko vasta renessanssin vapauttama ihminen valmis lähtemään intellektuaalisiin seikkailuihin, jotka sitten loivat tieteellisen maailmankuvan ja mahdollistivat luonnon hallitsemisen?

Tieteen ja synty ja kehitys ovat epäilemättä sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan. Toki kaikkialla on Konsta Pylkkäsiä, jotka ajattelevat luovasti ja katsovat sielunsa silmillä hiirihaukkana ympäröivää maailmaa, joka ei hengen lentoa pysty pidättelemään, vaikka kuinka piikkilankoja virittelisi.

Konstan suhde yhteiskuntaan onkin sitten hankalampi juttu. Niin sanotun normaalitieteen edustajat eivät välttämättä ymmärrä leikkiä ja saattavat tarvittaessa aggressiivisestikin panna yksityisajattelijat ruotuun, jos nyt yleensä näkevät heidän touhunsa kommentoimisen arvoiseksi.

Leikkiä kuitenkin pitäisi ymmärtää, väittää Latvus. Ilman sitä tiede ja nimenomaan luonnontiede eivät voi kehittyä, sillä vain lasten kaltaisilla on pääsy tieteenkin valtakuntaan.

Väite on aika epäsovinnainen, mutta sen pohjalta kirjoittaja on lähtenyt vaeltamaan hengenhistorian aavoille ulapoille ja päätynyt huikeaan seikkailuun, johon tutustuminen on vaivan väärtti. Itse asiassa syntyy uskomattoman rohkea hypoteesi, jota kirjoittaja ei vielä väitä todistetuksi, mutta kasaa sen tueksi yhä uutta aineistoa.

Metodi muistuttaa induktiota ja juuri induktio on tekijän mielestä luonnontieteen kehityksen ratkaiseva lähestymistapa ja vain sen arvo tunnustaen myös vapaa hengen lento on mahdollinen. Muuten jämähdetään olettamaan erilaisia pakkoja ja suljetaan pois vaihtoehtoiset näkemykset.

Millaiset olosuhteet sitten tarvitaan, että sekä teoreettinen, deduktiivinen henki, että induktio voisivat toimia vapaassa vuorovaikutuksessa? Toki molempia tarvitaan.

Latvuksen ratkaisu liittyy sukupuolten suhteisiin. Kuten kiinalaisessa filosofiassa yin ja yang, maskuliininen ja feminiininen prinsiippi ovat luonteeltaan erilaisia ja niiden suhteesta riippuu, miten hedelmälliseksi yhteiskunnan ilmapiiri voi muodostua myös tieteen ja ennen kaikkea induktion suvaitsemisen ja arvostamisen kannalta.

Induktio on nimittäin olemukseltaan naisellista ja samalla tietenkin lapsellista, sillä nämä ovat pitkälti samaa asia. Niiden halveksunta ja maskuliinisen teoreettisuuden ylikorostaminen jäykistää kulttuurin hengen ja pysäyttää siinä yksin tein mahdollisuuden tieteen kehitykseen, pohdiskelee kirjoittaja.

Jos näin on, merkitsi kristinuskon keskeisiin periaatteisiin kuuluva lapsuuden arvostaminen (”Tulkaa lasten kaltaisiksi”) suurta mahdollisuutta tieteen synnylle. Kun Rooman rappio ja tuho sattumoisin kuitenkin sattuvat yksiin kristinuskon voittokulun kanssa, on kirjoittajalla selityksen paikka.

Mutta toki maailmasta selityksiä löytyy. Rooman tuho, toisin kuin Gibbon esitti, ei ollutkaan kristittyjen syytä, he olivat siinä altavastaajina ja kauan pienenä vähemmistönä. Sen jälkeinen barbaria oli ennen muuta aivan toista alkuperää.

Kristillisyys sen sijaan näytteli ratkaisevaa osaa silloin kun muslimimaailmassa hetken kukoistanutta tiedettä lähdettiin kehittämään edelleen. Islam sen sijaan yleensä kangistui ja kuivettui yksipuolisesti maskuliiniseksi ja sen kehitys pysähtyi siihen. Vapauden ja hengen lennon tilalle tulivat pakko ja auktoriteetti.

Naiset eivät juuri näy tieteen historiassa eikä ole mitään syytä heitä siellä esille nostaakaan sikäli kuin asia koskee itse tieteen tekijöitä. Sen sijaan Latvus arvelee, että naisellisuuden arvostaminen, vuoropuhelu naisen kanssa on kyllä merkki olosuhteista, joissa vallitsee henkinen vapaus ja mahdollisuus ajatuksen leikille.

Niinpä naisen rooli tieteen kehityksessä, mikäli oikein tulkitsen, ei ole pelkkä indikaattori, vaan myös katalysaattori. Kulttuuri, joka sallii naisen vapauden, sallii myös ajattelun vapauden ja on avoin kokonaan uusille avauksille tieteessä. Toki mies voi myös löytää naisen ja siis lapsen myös itsessään, mutta tämäkin taitaa olla eräänlaista vuoropuhelua sukupuolten välillä.

Eri yhteiskuntien, esimerkiksi kreikkalaistenkaupunkivaltioiden, kristinuskon ja islamin suuntausten ja idän kulttuuripiirien välillä on ja on ollut suuria eroja suhtautumisessa naiseen ja lapseen.

Tarina lännen kehityksestä läpi historian, kohti tieteen huippuja, on ollut monimutkainen, vaikea ja vaarallinen. Olisi voinut hyvin käydä niin, että myös lännessä naisellisuuden henki olisi tukahdutettu ja samalla mahdollisuus siihen löytöretkeilyyn, joka on luonut sen maailmankuvan, jota syystä nimitämme tieteelliseksi.

Paradoksaalisesti, nimenomaan kristinuskolla on tässä kehityksessä ollut ratkaisevan myönteinen rooli huolimatta kaikista niistä synneistä, joita kirkko teki koettaessaan kahlita hengen vapautta. Toiselta puolen nimittäin vain kristinuskon erityispiirteet tekivät mahdolliseksi sen inhimillisen hengen lennon, jollaista ei tavata esimerkiksi idän suurten uskontojen piirissä.

 Ihmisen paikka maailmassa määriteltiin toki kristillisyyden eri suuntausten piirissä eri tavoin ja kirjoittaja arvostaa erityisesti fransiskaanien yhteiskuntaan tuomaa uutta herkkyyttä. Itse asiassa keskiajan kristillisyyden eri virtauksilla oli länsimaisen sivilisaation ja siinä luvussa tieteen kehityksen kannalta aivan erityisen tärkeä rooli.

Kuten kirjoittaja itsekin toteaa, hänen huiman rohkea hypoteesinsa on temmannut hänet usein mukaansa, purtensa vietäväksi ilman mahdollisuutta ohjailuun. Hypoteesi, jota voinee jo kutsua teoriaksikin, tuntuu selittävän aivan mahdottoman suuren määrän asioita, mikä todennäköisesti liittyy ainakin osittain tietojemme pinnallisuuteen ja taipumukseemme valikoida sitä, mitä löydämme.

Kirjoittajaa en kyllä näistä synneistä ole ensimmäinen syyttämään, sillä kirja on erittäin vaikuttava osoitus suuresta oppineisuudesta ja tuo siinäkin suhteessa mieleen Oswald Spenglerin.

Spengler sai aikanaan maailmanmaineen ja aiheesta saikin. En tiedä, missä määrin Latvuksen ajatuksia tunnetaan maailmalla tai edes Suomessa. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että kirja on ehdottomasti kääntämisen arvoinen ja sen lisäksi se pitäisi myös arvostella esimerkiksi New York Review of Booksissa. Foreign Affairsin kannattaisi omistaa sille vaikkapa teemanumero. Siitä se sitten lähtisi.

Latvuksen suuri teoria nimittäin avaa tuoreen näkökulman siihen, miksi islamin maailma on intellektuaalisesti niin lohduttoman kuivettunut. Ehkä se voitaisiinkin vielä pelastaa?

Naisen vapauttaminen olisi parasta, mitä takapajuisissa kulttuureissa yleensäkin voidaan tehdä, sillä sen myötä myös väestön liikakasvu helpottaa, kuten lähes koko maailmassa on jo voitu havaita. Sen ohella kuitenkin olisi mahdollista edesauttaa myös henkistä vapautta.

Naisen kuunteleminen, vaikka hänellä ei tunnu olevan mitään järjellistä sanottavaa, on tarpeellinen asia, sillä se muistuttaa meitä siitä, ettei järkemme suinkaan ymmärrä niin paljon kuin luulee.

Burkat siis pois ja naisten ääni kuuluviin moskeijassa. Islamin maailma ei kukaties ole aikamme suurimpia mahteja, mutta kyllä sen suurimpia ongelmia. Ellei sitä saada kehittymään, voimme itsekin joutua taantumaan. Tämä on oma mielipiteeni.

Tässäkö siis olisi maailman pelastus ja miten se saadaan aikaan? Jopas olemmekin miljoonan dollarin kysymyksen äärellä. Entä, missä tapauksessa naisen rooli yhteiskunnassa menee överiksi ja milloin siirrytään liiasta rationaalisuudesta suoranaiseen järjettömyyteeen? Onko se meillä jo tapahtunut ja mitäpä tästä kaikesta sitten seuraa?

Latvuksen kirja on todellinen ideapommi, jota voi suositella kaikille niille, jotka eivät seikkailuja pelkää. Ei tosikoille eikä jankuttajille, nalkuttajat mukaan lukien.

Timo Vihavainen ma 21.08. 21:30

Kommentit: 0



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Mielikuvien tärkeydestä

ma 16.10. 08:55

Johtavat kirjailijat

la 14.10. 12:16

Moskova kehittyy, myöhässä, mutta nopeasti

pe 13.10. 18:21

Vallankumousta muistellessa

to 12.10. 15:10

Vuoden hurjin

ke 11.10. 13:14

Mainio vallankumous

su 08.10. 18:02

Esimerkkiä suomesta!

la 07.10. 11:51

Terrori ja sosialismi

pe 06.10. 13:11

Kuolema ei jätä tulematta

to 05.10. 15:38

Skoropadski ja Mannerheim

ke 04.10. 21:15

blogit

Vieraskynä

"Niiden, jotka haluavat rauhaa, tulee varautua sotaan"

to 12.10.2017 21:58

Juha Ahvio

Itsenäisen Suomen syntyvaiheet -ohjelmasarja Radio Patmoksen taajuuksilla

su 08.10.2017 18:14

Professorin Ajatuksia

Itävallassa toteutui kansan tahto

ma 16.10.2017 08:33

Jukka Hankamäki

Miksi vihapuheen käsite on vaarallinen?

la 07.10.2017 11:53

Petteri Hiienkoski

YLE ja STT vastuussa mielipidevainoista

ma 16.10.2017 17:42

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Lasten ja nuorten ääni maahanmuuton ongelmista kuuluville!

pe 13.10.2017 23:58

Piia Kattelus

Sotilaat poliisin avuksi

ti 10.10.2017 12:58

Henry Laasanen

Feministin ja cuck-miehen ero

ti 10.10.2017 09:24

Arto Luukkanen

Valtakunnansyyttäjä alistaa pakolla Suomen kansaa?

ma 16.10.2017 17:39

Mika Niikko

Äärinaivit päättäjät erityiskohteluineen

su 01.10.2017 20:27

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Valtakunnansyyttäjä vaarallisilla vesillä

su 15.10.2017 07:40

Heikki Porkka

Yleisradion Euroopan kirjeenvaihtaja toivoo paluuta menneeseen

ma 16.10.2017 12:37

Olli Pusa

Islam ja Eurooppa

ke 11.10.2017 11:12

Alan Salehzadeh

Turkki kääntää selkänsä EU:lle ja tiivistää yhteistyötään Venäjän ja Iranin kanssa - maassa saatetaan yrittää kohta uudestaan vallankaappausta

ke 04.10.2017 22:15

Janne Suuronen

Uusi Testamentti ja homoseksuaalisuus

ma 25.09.2017 17:21

Reijo Tossavainen

Euroopan kansat heräävät, nyt vuorossa Itävalta

ma 16.10.2017 10:01

Jessica Vahtera

Surusta vihaan ja pelon seurassa kotiin

ke 23.08.2017 09:27

Pauli Vahtera

Vaalimuistoja

ma 17.07.2017 11:31

Timo Vihavainen

Mielikuvien tärkeydestä

ma 16.10.2017 08:55

Matti Viren

Vihapuhe mallia DDR

ke 20.09.2017 14:02