Italian poliittinen ja taloudellinen tilanne ei ole viime aikoina juuri yltänyt suurimpiin otsikoihin lukuunottamatta liikepankki Monte dei Paschi di Sienan tarvitsemaa pankkitukea ja perustuslain muuttamista koskenutta kansanäänestystä, joka kaatui selvin numeroin.

Pääministeri Matteo Renzi lupaustensa mukaisesti erosi, mutta hallituskoalitio muodostettiin samalta pohjalta. Perustuslain muutosehdotus oli monen äänestäjän mielestä varmaankin monimutkainen ja sekava, joten moni saattoi äänestää pelkästään erottaakseen Renzin.

Nyt Italiassa kiistely vaalitavasta jatkuu ja oppositio vaatii ennenaikaisia vaaleja. Nykyinen vaalilaki tuli voimaan 2015, mutta viime viikolla perustuslakituomioistuin päätti, että se on osittain perustuslain vastainen. Tämä tarkoittaa sitä, että voimassa on nyt ilmeisesti kaksi eri vaalitapaa: toinen parlamentin alahuonetta eli edustajainhuonetta ja toinen senaattia varten.

Edellinen vaalilaki, ”Porcellum” (sikamaisuus), johti siihen että vasemmisto sai parlamentin yksinkertaisen enemmistön alle 30 % kannatuksella ja voittamalla keskustaoikeiston alle 300 000 äänellä. Viiden tähden liike oli suurin yksittäinen puolue, mutta sai vähemmän paikkoja kuin vanhojen puolueiden vaaliliitot.

Normaaliaikataulun mukaan parlamenttivaalit pidettäisiin vasta toukokuussa 2018, mutta erityisesti Viiden tähden liike vaatii uusia vaaleja heti eli kenties kesäkuussa. 27.2. edustajainhuoneen on tarkoitus etsiä ratkaisua vaalilakihässäkkään puolueiden ehdotusten perusteella. Spaghettiannosta muistuttava poliittis-juridinen umpisolmu on Italian politiikalle tyypillinen tilanne.

Yksi perusongelma piilee kolmeen blokkiin jakautuneessa kannatustilanteessa, sillä sekä voimassaolevien että tulevien lakien mukaan voittamalla yli 40 % vaaliliitto saa ehdottoman enemmistön eli 54 % edustajanpaikoista. 40% on kymmenien puolueiden maassa vaikea tavoite. Sekä hallituksen keskustavasemmistolainen Partito Democratico (PD), keskustaoikeisto, että Viiden tähden liike (M5S) ovat gallupeissa nyt 30 prosentin tienoilla.

Siksipä tähän uuteen lakiin on keksitty toinen kierros kahden eniten ääniä saaneiden listojen välillä. Viimeisimpien gallupien mukaan tilanne on äärimmäisen tasainen PD:n ja M5S:n välillä.

M5S kieltäytyy vaaliliitoista, lisäksi sekä äärivasemmalla että ”äärioikealla” on merkittäviä pikkupuolueita, joita ei huolita tai ne eivät halua mukaan vaaliliittoihin. Tämä ei ole mitään uutta: monissa Italian vaaleissa vaa’ankielenä ovat olleet nimenomaan vasemmistolaisimmat voimat, riippuen siitä ovatko ne kyenneet sosialistien kanssa yhteistyöhön vai eivät.

Viiden tähden liike on siitä erikoinen vanhaa valtaa haastava voima, että sitä ei ole saatu leimattua samalla tavalla ”äärioikeistolaiseksi”, rasistiseksi tai muukalaisvihamieliseksi kuin muiden Euroopan maiden ”populistipuolueita”. Sen kannatuksen ydin on peräisin enemmän vihervasemmistolta ja nuorisolta. Suomen Vihreitä ja Vasemmistoliittoa vastaavat puolueet ovat kuihtuneet lähes pois. Beppe Grillon myönteiset arviot Donald Trumpista ovat siksi herättäneet närkästystä vähän ehkä omissakin riveissä.

Grilloa ja Trumpia yhdistää ainakin suhde mediaan. Viiden tähden liike suhtautuu Italian omaan valtamediaan niin vihamielisesti, että sitä boikotoitiin alkuun täydellisesti ja ryhmästä on erotettu edustajia, jotka eivät ole noudattaneet boikottia. Koko liike on alun perin perustettu Beppe Grillon blogin ja keskustelufoorumien pohjalta. Trumpin tavoin M5S tiedottaa omilla kanavillaan ja somessa. Omalla äänestysalustalla rekisteröityneet jäsenet ovat äänestäneet lukuisista asioista presidenttiehdokasta myöten tai siitä pitääkö Grillon käydä hallitusneuvotteluissa.

Journal du Dimanchen haastattelussa Grillo kehuu Trumpin protektionismia ja haluaa Italiaankin samaa. Hän on myös oikein tyytyväinen siitä, että USA ja Venäjä alkavat liennyttää kireitä välejään.

Mikäli Viiden tähden liike pääsisi hallitusvastuuseen, niin se lupaa noin 800 euron verotonta kansalaispalkkaa kaikille ja kansanäänestystä eurosta. Vaihtoehtoisesti he ovat ehdottaneet Etelä-Euroopan euron devalvoimista 20 prosentilla. Ylipäätään Grillon mielestä Euroopan maiden pitäisi saada päättää rahapolitiikastaan ja verotuksestaan itse. Grillo myös haluaa Dublinin sopimuksen uusimista eli maahanmuuton taakanjakoa muualle Eurooppaan: ”Meillä on paljon maahanmuuttajia, jotka eivät halua jäädä Italiaan, mutta joiden on tämän sopimuksen takia pakko.”

Italiassa muhii siis vähintään Brexitin kokoinen yllätys, josta EU ei tule enää selviämään entisellään.